Syntymäpäivän ajatuksia.

Sanonnan mukaan lapsista tulee vanhempiensa kaltaisia. Omalla kohdallani olen halunnut että se tarkoittaisi lempeiden ja humaanien arvojen, sosiaalisten taitojen ja avoimen mielen lisäksi aktiivista elämäntapaa. Sitä joka itselläni oli niin pitkään kadoksissa ja jonka löytyminen oli parasta mitä lapsen saamisen lisäksi voi tapahtua.

Joka päiväinen liikkuminen on ollut meillä hyvin pitkään vapaata, pihapelejä ja liikuntaa ilman aikatauluja tai valmentajia. Iän karttumisen myötä myös tarve ja halu ohjatuille harrastuksille on kasvanut. Vanhemmuus on ennen kaikkea vastuuta ja sitä se on myös harrastusten kanssa. Kun lapsi haluaa harrastaa, vanhemman on tehtävä päätöksiä niin taloudellisista, ajankäytöllisistä kuin myös kasvatuksellisista näkökulmista käsin.

Poika on käynyt painonnostotreeneissä puolentoista vuoden ajan ja kasvanut lajiin sisään tietysti minun myötäni. Ujosta ja arasta, treenien pienimmästä osallistujasta niin kooltaan kuin iältään on tullut nopeassa ajassa konkari joka haluaa kilpailla niin paljon kuin mahdollista. Hakea onnistumisia ja näyttää innolla opittuja taitojaan paitsi itselleen niin tietysti myös muille.

Koko alkuvuoden poika on puhunut uuden lajin aloittamisesta, mielellään joukkuelajin. Soittelin eri seurojen valmentajille, tutustuin harjoitusvuorojen sijoitteluun, kustannuksiin.. Lopulta löytyi sopiva laji ja seura. Koripallojoukkueella olisi harjoitukset vain kerran viikossa ja niiden sijainti ja ajankohta olisivat täydellisiä.

Koripallonkaan pelaaminen ei ole täyttänyt nälkää liikkua ja urheilla enemmän. Puheet futistreeneistä eivät ole laantuneet kun potkitaan tuntikausia pihamaaliin.

Jalkapallotreenejä on usein, 8-vuotiailla kolmesti viikossa. Turnauksia ja pelejä on jatkuvasti. Harrastaminen on myös kallista, esimerkiksi painonnosto maksaa 80 euroa vuodessa ja se sisältää kaiken harjoittelun, kisat, nostoasun jne. Ainoastaan monen päivän leireissä on pieni omavastuu. Tuolla rahalla ei palloa potkita kuin omassa pihassa iskän kanssa.

Mutta en myöskään ole valmis miettimään sitä ajatusta että kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä poika sanoisi että olisin halunnut lapsena pelata jalkapalloa mutta minun ei annettu. Se on yksinkertaisesti ajatus jota en voi miettiä enkä hyväksyä. Joten tottakai, jos halua riittää niin jalkapallotreenit ovat seuraava täyte perheen kalenteriin.

TV1 on esittänyt kevään ajan Futisvanhemmat-sarjaa. Odotin sitä innolla mutta petyin pahasti. En itse ohjelmaan vaan niihin futisvanhempiin. Kovin monelle lapsen harrastaminen on pakkopullaa, syy esittää marttyyriä ja vetää perheriidoissa esiin "etkö ymmärrä mistä olen vuoksesi luopunut"-kortti. Ohjelman mukaan futisvanhemmat ovat suorastaan uhreja ja sijaiskärsijöitä vaiheessa jota myös lapsuudeksi ja nuoruudeksi kutsutaan.

Urheilun ja liikunnan tulisi olla intohimoa ja rakkautta, paloa itsensä haastamiseen ja liikuttamiseen, niin lapsilla kuin aikuisilla. Ohjelman lapset tuntuvat liian usein tekevän asioita kuin pakotettuna. Isä ostaa uuden iphonen kun riittävä tuntimäärä omatoimista harjoittelua on takana?! Omatoimisen harjoittelun tulisi tapahtua siksi että haluaa tehdä sitä enemmän kuin mitään muuta. Futisvanhemmat kuskaavat 15-vuotiaita harjoituksiin, ostavat satojen eurojen huippuvarusteita ja viettävät kaiken aikansa kentän laidalla. Aivan kuin heitä pelottaisi että jos he eivät tee niin, lapsi lopettaa harrastamisen. Ei voi välttyä ajatukselta että moni näistä pojista olisi talenttiakatemian sijaan onnellisempi jossain harrastejoukkueessa jossa saisi elää ja toteuttaa itseään - niin, rakkaudesta lajiin.

Ei voi olla niin että jos jotain aloittaa niin sitä ei voi myöskin lopettaa. Se ei ole luovuttamista tai epäonnistumista. Tai jos onkin niin parhaat päätökseni ja ne asiat jotka ovat minua elämässä vieneet eteenpäin ovat sitten olleet epäonnistumista. Usein on parempi päästää irti kuin pitää kiinni.

Elämä vihreällä veralla, koripallokentillä ja painonnostosaleilla jatkuu ja olen innolla täydestä sydämestäni mukana mutta vain niin kauan kuin se tuntuu oikealta.  

(c) Katrina Virtanen

Hyvää syntymäpäivää maailman parhaalle pojalle. Do the right thing , nyt ja aina.