Eilen oli vuorossa toinen tämän kauden yhteislenkki. Teema oli sama kuin viime viikolla, kovia vetoja hyvässä seurassa.
Tapahtumapaikkana oli 800 metriä pitkä pururata jossa on pari lyhyttä mutta erittäin jyrkkää mäkeä. Jos vain voimia riittää niin mäet kyllä pääsee muutamalla kovalla loikalla ylös mutta askellus muistuttaa haarakäyntiä ja käsien liikehdintä hiihdon kuokkatyyliä. Mäellä on aina se toinenkin puoli, tässä tapauksessa palkinnoksi saa sadan metrin vapaataipaleen jos vain uskaltaa käyttää hyödyksi jyrkän alamäen lennon.
Viime viikolla osallistujia oli kolme, tällä kertaa neljä. Jos sama trendi jatkuu niin loppukesästä näillä lenkeillä on tungosta! Olen oppinut erilaisten yhteislenkkien järjestelyistä että jos haluaa saada mukaan vaikka kymmenen osallistujaa niin kiinnostuneita ja innostuneita ihmisiä pitää olla tuplamäärä. Lopulta aina porukkaa putoaa pois erilaisten vaivojen, sairasteluiden, kalenteriin tupsahtavien yllättävien kissanristiäisten tai vaikka ihan arkisten lastenhoito-ongelmien vuoksi. Tästä syystä onkin tärkeää saada laajennettua sitä porukkaa jota nämä lenkit voisivat kiinnostaa. Mun mielestä alku on ollut tässä suhteessa erinomainen, sekä viime viikolla että eilen mukaan tuli ihan uusia kasvoja. Olen aina pyrkinyt siihen että kynnys lähteä mukaan olisi matala, en järjestä näitä vain vanhoille kavereilleni. Jokainen yhteislenkki on hieno mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja rakentaa tätä yhteisöä entistäkin paremmaksi.
Illan ohjelmaksi olin päättänyt 7x 800 metrin kierrosta. Eka kierros olisi lämmittelyä, viimeinen kierros loppuverkkaa. Kolmas ja viides kierros palauttelua kovista vedoista. Tasavauhtisia kovia vetokierroksia oli siis yhteensä kolme. Yhteismatkaksi kertyi noin 5.5 kilometriä josta 2400 metriä kovaa. Mulla ei ollut kelloa mutta arvelisin että kovat kierrokset juoksimme 3-4 minuutin väliin ja hitaat kierrokset 6-7 minuutissa. Osa kävi kovien kierrosten jälkeen myös juomassa.
Jo parin treenin jälkeen alan huomata muutoksia. Kovaa juokseminen on helpompaa ja palautuminen nopeampaa. Tuon voi huomata myös harjoituksen sisällä, eka veto tuntui kaikista kovimmalta ja siitä ei meinannut millään palautua, toka ja kolmas olivat jo paljon helpompia. Toki ne varmaankin olivat myös hitaampia, ekaan vetoon tulee usein ladattua liikaa paukkuja.
Seuraava yhteislenkki on jo suunnitelmissa. Silloin on syytä ottaa touhu vakavasti ja aklimoitua rauhassa ettei vuoristotauti iske. Ehkä palkkaan mukaan myös joukon sherpoja kantamaan vesipulloja? Jos olet Porin seudulla 24. toukokuuta, tervetuloa kärsimään yhdessä maitohapoista: https://www.facebook.com/events/1026571627391207/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti