Fiiliksen mukaan harjoitellessa sykealueet korvaantuu väreillä. Vihreä alue jakaa mielipiteitä, joidenkin mielestä se ei edes ole harjoittelua. Vihreä tarkoittaa hyväkuntoiselle ihmiselle esimerkiksi kävelylenkkiä jossa syke ei nouse ja vaikutus on enemmänkin kehoa ja mieltä huoltava kuin kuntoa kohottava.
Keltainen alue on vaikkapa hölkkää tai kuntosaliharjoittelua jossa tulee kevyt hiki ja syke on koholla mutta joka ei varsinaisesti piiputa. Hengitys on tihentynyttä mutta tasaista joten puhuminen onnistuu.
Oranssi alue on selvästi reippaampaa harjoittelua jossa tehdään esimerkiksi maltillisia vetoja ja intervalleja, hikoillaan reippaammin ja endorfiineja purkautuu. Oranssilla alueella treeni tuntuu työnteolta, sellaiselta josta jää makea ja itseensä tyytyväinen olo.
Punainen alue on tietysti pahin kaikista. Harjoitus tehdään äärirajoilla verenmaku suussa puristaen kehosta ulos kaikki mikä irti saadaan. Punainen tuntuu pahalta ja niin on tarkoituskin. Ellei punainen tunnu pahalta - et ole punaisella! ;)
Punaisessakin on monia sävyjä, kun ollaan ihan tappipunaisella tuska täyttää kehon ja mielen eikä mikään tunnu hyvältä. Olisi helpottavaa jos pystyisi siirtämään ajatukset muualle mutta et yksinkertaisesti pysty, kaikki huomio on kiinnittynyt siihen pahaan oloon. Linnunlaulu polun varrella tai viereisessä laitteessa ahkeroivan värisevät lihakset eivät tarjoa pakopaikkaa vaan nekin potuttaa. Ainoa posiviitinen mitä äärimmilleen viedystä punaisella olosta voi saada on just se että olet siellä. Jos olen pystynyt tähän tämän verran niin miksen pystyisi vielä vähän aikaa? Voittajafiilis ja itsetuntoboosti on taattu.
Muistan omat ekat punaisella käymiseni. Harjoitteluni oli ollut alusta asti keltaista aluetta mutta päätin ottaa uusia aseita käyttöön. Juoksin radalla vuorotellen 400 metrin kierroksia täysillä ja hitaasti.
Se oli niin karmeaa että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Ekat harjoitukset kesti ehkä kymmenen minuuttia ja sen jälkeen olin valmis ryömimään stadionin katsomoon penkkirivien väliin piiloon pahaa maailmaa.
Punaisella, varsinkin jos sen tason harjoituksia on vähän takana tai menee sinne punaisen kohtaan josta viisari ei voi enää pidemmälle mennä, on oksennus lähellä. Jalat menee hyytelöksi, yskittää, tuntuu ettei saa henkeä. Ja sitä voi jatkua vaikka puoli tuntia harjoituksen jälkeen.
Huippu-urheilussa usein sanotaan että se voittaa joka kestää eniten tuskaa ja käytännössä viettää aikaa siellä punaisella alueella. Tuskaa ei voi välttää eikä ehkä voittaakaan mutta sitä voi sietää. Ehkä joku voi sitä jopa rakastaa.
Monissa urheilulajeissa kato käy kovana kun kilpailijat siirtyvät nuorten sarjoista kilpailemaan aikuisten sarjoihin. Ehkä punaisella oleskelu on yksi syy siihen. Lajista riippuen nuoremmat ikäluokat voivat olla kansallisellakin tasolla aika pieniä ja menestystä tulee helpommalla. Kun kaikki ei pelaa, epämukavuusalueen on tultava tutuksi. Mun on vaikea kuvitella että itseäni olisi siellä oleskelu kiinnostanut teini-ikäisenä. Helppous ja mukavuus kun on, noh, helpompaa ja mukavampaa.
Kirjoitin pari päivää sitten siitä etten ole tehnyt nyt juurikaan kovia harjoituksia, helteillä se ei ole tuntunut tarpeelliselta kun tavallisetkin treenit, eli käytännössä keltainen alue, on riittänyt viemään mehut. Tänään päätin kuitenkin ottaa 6 kilometrin juoksulenkille vähän raastoa mukaan. Otin 2x 500 metriä kovaa joista jälkimmäinen ylämäkeen.
En tainnut mennä ihan punaiselle, ehkä paremminkin oranssin pahemmalle puolelle. Mutta voi pojat, kyllä se kovassa helteessä tuntui pahalta. Uin hiessä.
Mutta samalla kun tunsin tuskan, tiesin että pärjään sen kanssa. Olen koko ajan vahvempi ja kestän näitäkin harjoituksia paremmin. Vähän pidempään oranssia, vähän pidempään punaista. Juuri siitä kai tässä on kyse. Vaikka nämä harjoitukset herättää kunnioitusta ja etukäteen jopa kauhua ja pelkoa, haluan ja kaipaan niitä. Vaikka kuinka oksettaisi ja tuntuisi pahalta niin siellä mäen päällä on paljon hienommat näköalat kuin sen juurella. Eikä sitä matkaa pohjalta huipulle jätä koskaan enää väliin kun sen on kerran tehnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti