Helvetillinen huviretki Hautacamille.

Hei, olen oppaanne Michel! Tervetuloa Pyreneille, Espanjan ja Ranskan vuoristoiselle rajalle. Tänään tarjoilemme teille valintanne mukaan joko 13.6 kilometriä helvetillistä mutkittelevaa vuoristotietä, penkkiurheilumatkaa kestävyysurheilun kuumottavien kuninkaallisten parissa tai märkää rättiä vasten kasvoja ihkaomalla kuntosalilla tai kotikuntopyörällä. Bienvenue à Hautacam!

Tour de France saapuu tänään 18. etapilleen joka alkaa Pausta, Pyrénées-Atlantiquesin departementin pääkaupungista. 145.5 kilometrin matka ei tottavie tule olemaan rauhallinen turistikierros vaan täynnä maitohappoa ja tuskasta irvisteleviä kasvoja. Ensin pyöräilijät selättävät legendaarisen Col du Tourmaletin mutta se ei suinkaan ole loppu, ehei. Sen joka tahtoo päästää maaliin asti on kiivettävä vielä toiselle rankalle huipulle, Hautacamille. Sen enempää Hautacam kuin Col du Tourmalet eivät mahdu normaaliin pyöräilyn nousuluokitteluun. Kun useimmat nyppylät ovat nelos- tai kolmoskategorian nousuja, kovimmat mäet ykkös- tai kakkoskategorian, nämä nousut ovat HC. Se voisi tarkoittaa vaikkapa hardcorea mutta itse asiassa sen tarkka merkitys on hors catégorie, kaiken järjellisen luokittelun ylä- ja ulkopuolella.

(c) velopeloton.com

Näillä vuoristoteillä ja solissa on kirjoitettu monta tarinaa kestävyysurheilun historian eeppisiin lukuihin. Harva on pystynyt niillä voittamaan, suurimmalle osalle on riittänyt ylöspääsy, selviytyminen hengissä. Parhaimmatkin ovat törmänneet seinään, pedaalit ovat hyytyneet lähes liikkumattomiksi ja katse on ollut tyhjä. Nämä maisemat ovat lumoavan kauniita katsella mutta todellista kärsimysnäytelmää pyörän selässä.

Itse en maantiepyöräilyä harrasta mutta olen kehittänyt oman pienen keinoni mennä polkimilla punaiselle alueelle. Silloin tällöin salitreenin päätteeksi otan kovan anaerobisen harjoitteen joka voi olla vaikkapa soutua tai sata boksihyppyä. Yksi tällainen rääkkiharjoitus tapahtuu kuntopyörällä ja sen tehtyäni kirjoitan treenivihkooni jonkun kovan nousun nimen.

Hautacamin profiili, 13.6 kilometriä raatelevan jyrkkää nousua.

Koska tänään on torstai 24. heinäkuuta ja päivä jolloin tämän vuoden Ranskan ympäriajo kipuaa Hautacamille, oli selvää minkä nimen raapustan vihkooni. Yleensä harjoitus on mennyt niin että nostan pyörän vastusta kymmenen sekunnin välein yhdellä pykälällä, meidän salin pyörissä 25 on korkein vastus joten harjoitus kestää noin viisi minuuttia. Kolmen-neljän minuutin jälkeen olen ollut taju kankaalla ja hiestä märkä.

Mutta viisi minuuttia on niin kovin lyhyt aika kärsiä tuskaa ja nähdä näkyjä Pyreneillä. Mitäpä jos vastus nousisi kymmenen sekunnin sijaan puolen minuutin välein? Tämä rakastamani ja inhoamani harjoitus kolminkertaistuisi.

Huippupyöräilijöiltä kuluu tällaiseen nousuun ehkä 40 minuuttia mutta ihan sellaista aikaa en voisi kuntopyörän päällä viettää. Pitää huomata että alla on noin tunnin kova voimatreeni, etukyykkyjä, pystypunnerruksia, penkkipunnerrusta. Lihakset on jo vedetty tappiin ennen tätä möyhennystä. No ok, niinhän ne kilpailijoillakin tänään on Col du Tourmaletin jäljiltä. Mutta minä en ehkä olekaan kestävyysurheilijana aivan samaa luokkaa kuin he..

Nousin kuntopyörän selkään hieman ylimielisesti, huomasin heti että satula oli liian alhaalla mutta lähdin silti matkaan. Tajusin kuitenkin nopeasti että pakko sitä on nostaa ja vaihdoin pari pykälää ylemmäs melkein lennosta. Pyöritin pedaalia maltilla, maantiepyöräilijän ihanteellinen kadenssi eli polkimien pyöritystiheys on noin 90 kertaa minuutissa, mulla lukema oli ehkä 70-80. Tarkoitus oli pitää jalat liikkeellä kevyesti, välttää hapot ja sykkeen nousu.

Kun vastus oli kympissä, alkoi jalat kangistua ja ilme muutttua synkemmäksi. En käytä koskaan hikipyyhettä salilla mutta nyt olin tajunnut varata sellaisen mukaan. Hellejakson keskellä Hautacam tulisi avaamaan kaikki hikitiehyet.

12, 13, 14. Usko meinasi loppua kesken. Olin vasta puolivälissä ja jalat olivat kuin maapähkinävoihin takertuneet hyytelötikut. Kadenssi putosi koko ajan. Watit näyttivät yli 200 aina kun nostin vastusta mutta putosivat aina nopeasti alemmalle tasolle. Kun takana oli kymmenen minuuttia ja mittarissa oli vastusta 20, päätin että tästähän selvitään. Aloin runttaamaan niin että kuntopyörä heilui, pyrin löytämään voimaa koko kehosta. Näillä vastuksilla olisi inhimillisempää nousta polkemaan putkelta eli polkimilla seisoen mutta se ei ole tässä harjoituksessa sallittua. Tarkoitus on kokea tuskaa jossa ei ole ulospääsyä muuta kuin keskeyttämällä.

Watit nousivat yli 250, jopa 270-280 tasolle. Horkka vai transsi, raja on häilyvä. Tärkeintä on pitää jalat liikkeessä. Kymmenen minuutin kohdalla pyöritin enää vain 40 kierrosta minuutissa, nyt jyrkimmän osuuden ja terävimmän huipun lähestyessä sain jalat tuuttaamaan 50 kierrosta minuutissa. Allez allez allez, kuka on huipulla ensin?

Kun mittarissa lukee 25 ja tietää ettei tylympää vastusta enää löydy, kaikki on hyvin. Viiden-kymmenen sekunnin välein lasken pykälän kerrallaan harjoituksen raakuutta ja palautan sykkeen ja lihakset takaisin pikkuhiljaa siedettävämmälle tasolle.

Tässä harjoituksessa ei ole häviäjiä, jos jaksaa loppuun asti ja pääsee pyörän päältä pois ilman että putoaa naamalleen salin lattialle on voittanut. Ei ehkä Pyreneiden kauhua Hautacamia mutta pienen arkisen haasteen jonka jälkeen on taas vähän vahvempi ja kestävämpi, niin henkisesti kuin fyysisesti.

Kun kotona katselen päivän etappia ja näen kiristyvät kasvonpiirteet, vuolaana valuvan hien ja lähes epäinhimillisen tuskan, en oikeasti tiedä mitä se on. Mutta voin kuvitella.

Tour de Francen 18. etappi Pau-Hautacam suorana tänään torstaina 24.7. klo 14 - 18.30 Eurosportilla. Uusintakoosteet torstain myöhäisillassa ja perjantaina aamupäivällä.

Hautacamista ja muista huikeista nousuista voi lukea erinomaisesta kirjasta Pyöräilyn klassikkonousut. Suosittelen lämpimästi kaikille.