Otetaan rento asento ja imetään mieli täyteen tahtoa viedä kroppa äärimmille rajoille. Omaksutaan halu löytää seinä joka nostaa tien pystyyn ja voima joka työntää sitä eteenpäin. 10 metriä, 10 kilometriä, 100 kilometriä. Niin pitkälle että seinä kaatuu tai maaliviiva on ylitetty.
Omalla kuntosalilla, lenkkipolulla tai maailman huipulla ne jotka tekevät parhaansa ja kehittyvät eniten ratkotaan pienillä mittareilla. Ei senteillä tai edes millimetreillä vaan aivosoluilla jotka haluavat vielä hieman pidemmälle, hieman nopeammin. Vähän enemmän kuin ne muut jotka eivät pääse yhtä pitkälle.
Olympialaiset alkavat siis huomenna, jalkapalloa on pelattu jo eilisestä lähtien. Katsokaa kisoja avoimin mielin, nauttien ja oppien lajista riippumatta. Sisäistäen mitä on liikunnan ja urheilun riemu, itsensä ylittämisen nautinto. Jokainen voi tuntea itsensä mestariksi siellä omalla salilla tai lenkillä. Urheilussa on kuitenkin aina loppujen lopuksi kyse omien rajojen löytämisestä ja ylittämisestä, ei muiden voittamisesta. Olympiaurheilijatkin taistelevat muita vastaan 1 päivänä vuodessa ja 364 päivänä vastustaja löytyy sisältä, omasta itsestä.
Hyvä aloitus kisoille on katsoa dokumentti Kivinen tie Lontooseen, joka kuvaa suomalaisten painijoiden kahden vuoden urakkaa halki kovien treenien ja karsintakilpailujen matkalla kohti unelmaa. Monen unelma särkyy, joidenkin pysyy elossa. Joka tapauksessa erittäin kovan treenaamisen katseleminen tuo uutta särmää myös omaan tekemiseen. Jokainen voi treenata tosissaan ja laittaa hien virtaamaan ihan uudella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti