Suupielet venyivät hymyyn ja jälleen kerran tajusi että taivas tosiaan on rajana. Jos 83-vuotias pystyy siihen niin miksen minä pystyisi? "En pysty" tai "en voi" ovat täyttä roskaa. "En halua" olisi rehellisempi ilmaisu.
Kropan taantuminen ja rappeutuminen ei ole mikään eläkeläisten asia. Aika moni on harmitellut että lapsena pystyi tekemään kuperkeikkoja / kärrynpyöriä / voltteja / spagaatteja / seisomaan käsillä / vetämään leukaa mutta ei enää. Ei se johdu siitä että on kasvanut aikuiseksi, se johtuu siitä että on lopettanut liikkumasta aktiivisella, monipuolisella ja leikinomaisella tavalla. Kroppa on taantunut. Kankea kolmekymppinen ei ole enää yhtä fitissä kondiksessa kuin kuusivuotiaana vaan on samassa jamassa kuin yksivuotiaana. Kävelemään ja juoksemaan pystyy, huterasti.
Juoksija-lehdessä oli taannoin juttu siitä miten nopeasti Viikatemies kävelee. Ikääntyneitä australialaisia miehiä kerättiin testiin jossa piti kävellä 6 metrin matka mahdollisimman nopeasti. Ryhmää seurattiin vuosien ajan. Hitaimmin kuuden metrin miniminimaratonin taivaltaneiden ryhmässä kuolo korjasi tiheällä kammalla. Kaikkein nopeimmasta ryhmästä ei kuollut yksikään.
Eloonjääminen voi olla pienestä kiinni, samoin se sammaloituuko kiinni sohvaan ja menettää otteensa elimistöstään ja on matkalla kohti toimintakyvyttömyyttä. Pyrin tekemään kaikkeni että olisin tuo kuvan 83-vuotias.
Maailma edessä avoin - elä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti