perjantai 13. syyskuuta 2013

Mitä juoksukoulut ja ohjelmat antavat?

Erilaiset koulut ja ohjelmat ovat nykyään olennainen osa juoksuharrastusta. En ole niistä tainnut aiemmin juuri mitään kirjoittaa joten nyt voisi olla hyvä aika vähän perata omia mietteitä.

Juoksukouluja järjestetään jo melkein kaikilla paikkakunnilla, pääsääntöisesti ne joista olen kuullut ovat olleet hyvin laadukkaita, vetäjät ovat pitkän linjan innokkaita maraton-harrastajia tai esimerkiksi yleisurheilu- ja ratajuoksutaustan omaavia (entisiä) SM-tason menijöitä.

Juoksukouluissa keskitytään paljon tekniikkaan. Opetellaan oikeaoppista askellusta, käsien ja ylävartalon asentoa, tehdään pakarajuoksua ja polvennostoja. Tämän taustalla lienee ajatus että ihmisiä pitää opettaa juoksemaan.

Olen tästä täysin eri mieltä. Ihminen on juossut satoja tuhansia vuosia ja se on ollut yhtä tavallinen ja arkipäiväinen asia kuin syöminen tai nukkuminen. Se on niin syvällä geeniperimässämme kuin joku asia vain voi olla. Jokainen nisäkäs osaa juosta. Miksi nykyihminen eroaisi tästä?

Syystä tai toisesta jotkut tosin juoksevat väärin. Se voi johtua vääränlaisista kengistä joko nyt tai lapsena jolloin askellus on lähtenyt menemään väärään suuntaan. Tai ehkä jaloissa on jokin rakenteellinen vika joka vie askellusta väärään suuntaan. Väärä askeltaminen voi olla joku ulkoa opittu tapa. Suurin osa ihmisistä ei juokse väärin. Jos juoksu sujuu eikä paikat kipeydy, juoksu on oikeaa huolimatta siitä miltä se jonkun valmentajan mielestä näyttää. Jos ongelmia sen sijaan riittää ja juoksu on pelkkää kipua ja tuskaa, askellusta kannattaa ehdottomasti tarkastella kriittisesti.

Kukaan ei ole koskaan katsonut miltä juoksuni näyttää. Olen vain lähtenyt hölkkäilemään. Jos juoksen 21 tai 42 kilometriä ilman kipuja tai outoja tuntemuksia kintereissäni niin eiköhän tämä tapa juosta ole ihan oikea. Varmasti joku besserwisser voisi tulla sanomaan että teen jotain väärin. Muuttaisinko sitten jotain? En varmasti. Jos joku toimii, sitä ei kannata huvikseen lähteä muuttamaan. Helposti syntyy enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Juoksutekniikkaan kiinnetään toki huomiota huippu-urheilijoidenkin kohdalla vaikka lajiharjoittelua olisi takana kymmeniä vuosia. Onkin ihan selvä että jos tavoitteena on olla paras, pienetkin detaljit ja tekniikka-asiat kannattaa laittaa kuntoon. Juoksun taloudellisuus esimerkiksi on pitkälti tekniikkasidonnaista.

Iso-Britannian kestävyysjuoksun supertähden Paula Radcliffen juoksu näyttää aivan hirveältä, hän on lähtöviivalta maaliin kuin jonkin hirmuisen kohtauksen kourissa. Mutta silti hän on kaikkien aikojen paras naismaratoonari, 2:15 on aika josta afrikkalaisnaisetkin voivat vain haaveilla. Varmasti moni valmentaja on yrittänyt kitkeä hänen omintakeisia pakkoliikkeitään pois mutta onneksi ei ole onnistunut. Hän alleviivaa toiminnallaan kaikkein tärkeintä ohjetta: ei ole yhtä oikeaa ja parasta tapaa.

Juoksukoulujen tärkein anti on sosiaalisuus. Jos tuttavapiiristä ei löydy muita juoksijoita ja kaipaa vertaistukea niin sitä kautta löytyy lenkkiseuraa. Monelle maraton on helpommin lähestyttävä asia kun sen tekee yhdessä maraton-koulun porukan kanssa ekoista lenkeistä varsinaiseen maratoniin asti. Juoksukoulut ovat siis sosiaalisen liikkujan tai tekniikan kiinnostuneen ja insinöörihenkisen lähestymistavan juoksuun ottavan valinta.

Juoksukoulujen lisäksi juoksuvalmennusta tarjoaa kirjava joukko liikunta-alan ihmisiä. Pelkkä personal trainer-titteli käyntikortissa ei kuitenkaan tee kenestäkään juoksun asiantuntijaa. Itse kaipaisin meriiteiksi vaikkapa tusinaa juostuaa maratonia tai ainakin kymmeniä puhkijuostuja tossuja. Tärkeintä on kuitenkin ensin määrittää että mitä haluaa ja valita sen perusteella oikea valmentaja ja mentor.

Juoksun voi aloittaa myös yksin ihan itsekseen ja silloin moni ottaa käyttöön lehdistä tai netistä löytyvän valmiin ohjelman. Niissä lukee yksityiskohtaiset ohjeet millaisia lenkkejä pitää juosta jotta pystyy selviytymään esimerkiksi puolimaratonista puolen vuoden harjoittelulla.

Olen törmännyt usein ihmisiin jotka ovat aloittaneet juoksuohjelman mutta se on jäänyt kesken. Joko on tullut vammoja, flunssaa tai sitten kiire on noussut (teko)syyksi skipata kalenteriin merkittyjä treenejä. Kun ohjelmasta jää harjoitus tai viikko väliin, ei oikein tiedä miten jatkaa eteenpäin.

Tämä onkin valmiin juoksuohjelman suurin pulma. Ne ovat hyvin tarkkoja ja yksityskohtaisia ja ennen kuin sellaisen aloittaa kannattaakin miettiä valmiiksi mitä tehdä jos ohjelman noudattaminen ei onnistukaan. Entäs jos ohjelmassa on kovia vetoja tai mäkijuoksuharjoituksia mutta ne eivät huvittaisikaan vaan tavallinen kevyt hölkkälenkki maistuisi mieluummin?

Jonkun ohjelman noudattaminen kuin pakolla vastoin omia mieltymyksiä ei tee kenestäkään loistavaa juoksijaa vaan pahimmassa tapauksessa romuttaa koko innostuksen ja tekee lupaavasta kuntoilijasta ex-juoksijan. Jos asettaa itselleen kovan aikatavoitteen esimerkiksi puolimaratonille tai täyspitkälle maratonille niin ohjelman tarkka noudattaminen voi auttaa paremmin pääsemään oikeaan lopputulokseen ja lähelle tavoitteita. Rennompaa tekemistä kaipaavalle ne ovat ehkä liian tiukka ohjenuora.

Juoksuohjelmista kannattaakin ottaa ideoita ja luoda niistä pohja omalle tekemiselle. Kannattaa lukea monipuolisesti blogeista, lehdistä ja kirjoista erilaisista harjoittelumetodeista ja lähteä rakentamaan niistä itselle mieluista pakettia.

Joku haluaa juosta tietyn matkan mahdollisimman nopeasti, toinen katsoo kellon sijaan matkamittaria. Joku unohtaa molemmat ja keskittyy vain nauttimaan liikkeestä ja maisemista. Erilaiset juoksijat kaipaavat erilaisia harjoitusmetodeja ja onkin hyvä että vaihtoehtoja on paljon. Ensin kannattaa kuitenkin pitää pää kylmänä ja miettiä mitä tältä harrastukselta haluaa?


Olen kirjoittanut aiemmin paljon omasta harjoittelustani ja siitä miten lähdin liikkeelle. Jos se on mennyt ohi, voi lukea vaikka blogin ensimmäisen kirjoituksen Aloitus puolentoista vuoden takaa.

12 kommenttia:

  1. Kiitos tosi paljon tästä kirjoituksesta, oli mielenkiintoinen ja informatiivinen ! Olen itse juossut on/off lähestulkoon 20 vuotta, mutta aina jättänyt hyvin alkaneen juoksuputken kesken tekemättä siitä jatkuvaa harrastusta. Nyt taas toukokuusta asti pari kolme lenkkiä viikossa juosseena yritän löytää itselle sopivan tavan kohottaa kuntoa niin, että ensi kesänä uskaltautuisin kokeilemaan puolimaratonia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Hyvältä kuulostaa, tuollainen 2-3 lenkkiä viikossa riittää erinomaisesti puolimaratonin läpäisemiseen. Silloin tällöin reilun kympin lenkki on ihan tarpeeksi pitkä, maaliin kyllä pääsee kunhan henkisesti jaksaa ja saa energiaa riittävästi.

      Poista
  2. Kiitos!! Sinä se osaat kirjoittaa niin, että tällainen 'tavisjuoksija' saa luottamusta siihen, että voi edelleen huoletta jatkaa omia juoksujaan, omalla tyylillään, tahdillaan ja omilla tavoitteillaan nauttien juoksusta sellaisenaan.

    Itselleni juoksusta on tullut se harrastus, joka 'liikuttaa' minua säännöllisesti. Se tuntuu omalta lajilta, mielekkäältä huonompanakin päivänä. Se pitää pään kunnossa, mitä merkitystä ei voi koskaan vähätellä. :) Toki kunto on kasvanut juoksun myötä sohvaperuna-ajoista valtavasti ja pitää toivottavasti kuntoa yllä vielä vuosikymmeniä.

    Koska olen säästynyt juoksuun liittyviltä ongelmilta, niin jalkojen kuin muunkin kropan suhteen, en ole osannut olla suuremmasti huolissaan omasta juoksutekniikastani, vaikka varmasti siinä olisi asiantuntijoiden mukaan korjattavaa.

    Mukavia ja nautinnollisia juoksuja jokaiselle, niin ja juuri itselle sopivia! Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Ehdottomasti jatkat juuri noin, omalla tavalla ilman suurempia paineita tekniikasta tai "oikeasta" harjoittelusta. Olet varmasti löytänyt juuri sen oikean tavan joka sopii sulle ja pitää kropan ja mielen kunnossa!

      Poista
  3. Word!

    Hyvä bisnesrako siinä(kin) nähty. Tietysti sellaiselle juoksukoulu varmaan antaa, jolla ei ole kokemusta juoksemisesta ja/tai tahtoo teknisiin asioihin tukea tai varmuutta joltakin. Silti mitä noita netistä ja blogeista juoksukoulujen ohjelmia katsellut niin hölmöltä suurimmaksi osaksi tuntuu. Joku määrittelee sykerajan mitä ei saa ylittää tai jonakin päivänä juostaan ylämäkeä ja... Miksei vaan voi antaa palaa fiiliksen mukaan. Ehkä sekin on trendi, että kaikkeen tulee käydä opiskelemassa ennen kuin uskaltaa aloittaa.
    Mut niin, lopputulemana juoksukoulu on paikkansa ansaitseva kaikista omista mielipiteistänikin huolimatta. Jos minulta joku kysyisi miten parantaa juoksutekniikkaa, neuvoisin luultavasti hakeutumaan ko. kouluun.

    Kaikkein paras mittari kaikkeen silti on mainitsemasi jos ei satu, ei luultavasti tee väärin.

    Sama mulla hlökohtaisesti esim. soutulaitteella ajelemisen kanssa. Luultavasti soudan teknisesti väärin ja pystyisin vielä parempaan, jos tekisin oikein jotakin, mutta ei koske ikinä mihinkään ja lujaakin sillä pääsee vaikkei laitos mihinkään kuljekaan. :-]

    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Tärkeintä on minusta liike, ei muoto. Jos liike ei toimi niin silloin muotoa voidaan ruveta säätämään mutta muuten tärkeintä on se että pysyy liikkeessä.

      Bisnestähän nykyään kaikki on ja helposti luodaan mielikuva että jokainen tarvitsee jotain asiaa jotta saadaan luotua mahdollisimman iso potentiaalinen asiakaskunta.

      Minusta omalla painolla tapahtuva harjoittelu - johon lasken myös juoksun - on usein teknisesti aika turvallista. Sitten kun ruvetaan käyttämään esimerkiksi isoja painoja voimailussa tekniikalla on ratkaiseva merkitys ettei tapahdu loukaantumisia.

      Kun osaa kuunnella omaa kroppaansa niin yleensä kyllä tietää koska menee oikein ja koska väärin. Sitä pitää kyllä itsekin edelleen harjoitella. Vammoista ilmoittavaa kipusignaalia ei saa koskaan jättää huomioimatta. Se on vähän kuin auton kojelautaan syttyvä merkkivalo, ehkä kyse ei ole mistään suuremmasta mutta silti kannattaa tsekata ja varmistaa.

      Poista
  4. Mä en oo koskaan osallistunut mihinkään juoksukouluun taikka porukkaankaan. "Ohjelmatkin" oon tehnyt aina ite tiettyjä periaatteita noudattaen työvuorot huomioiden muutamaksi viikoksi eteenpäin.

    Uskoisin (ja toivoisin), että niillä tekniikka yms. treeneillä haetaan enempi sitä lajinomaista juoksua tukevaa harjoittelua, joka usein jää vähälle huomiolle. Pyrkimyksenä ns. siihen, että paketti olis ns. paremmin kasassa myös maran vikalla kympillä taikka että rasitusvammoilta vältyttäisiin silloin kun niitä kilometrejä maraa varten tahkotaan. En kyllä tietty tiedä, kun ei oo sitä kokemusta.

    Itellä ns. tiedonhalu on tullut just tekemisen myötä. Hyvin usein noi juoksukoulut on ns. aloittelijalle tai järjestäjänä on joku kuntosali tms. En oikein jaksa uskoa, että niistä mitään varsinaisesti uutta irtoaisi. Ei sillä, etteikö ohjaus olisi laadukasta. Varmasti myös moni saa pysyvän kipinän juoksuun sitä kautta.

    Usein kuitenkin oon miettinyt, että joku juoksukoulu tai -porukka olis oiva lisä tähän hommaan. Aika monta vuotta meni, ennen kun sitä rupes miettimään. Muistan joskus ekalla maralla jutelleeni konkarin jätkän kanssa, joka tuumaili, että sinne 3.45-4h tasolle on kohtalaisen yksinkertaista mennä, mutta siitä eteenpäin kehittyminen vaatii jo enemmän ns. hienosäätöä. Varmaan niitä "hienosäätötäkyjä" tässä sitten kaipailee. Aika vahvasti uskon ns. kilpakuntoseuroihin, jossa konkarit sparraa vähemmän konkaria ja vinkkejä tulee ihan jäsenmaksun hinnalla.

    Mutta totta tosiaan, että jokaisen kannattaa pitää pääkylmänä ja miettiä mitä haluaa. Sen verran korkealentoista tuntuu välillä olevan tää urheilubisnes joka sektorilla.

    (Oooh, mikä maratonkommentti! Enää en voi tituleerata itseäni laiskaksi kommentoijaksi :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, et ole sen enempää wannabe-juoksija kuin wannabe-kommentoijakaan! :) Olet molempia kyllä ihan oikeasti.

      Erilaiset juoksuyhdistykset on ihan hyvä juttu, on välillä mukava saada treeniseuraa ja tosiaan kokeneilta konkareilta saa hyviä vinkkejä. Pitkät yhteislenkit sujuu kuin huomaamatta kun juttu lentää.

      Ehkä nuo koulut eivät enää meille tarjoa mitään? Jos aiot mennä lähemmäs 3.30 tasoa maralla niin sulle ehkä pätevä kestävyysjuoksuvalmennus voisi olla passeli juttu, mulle aika ei ole niin tärkeää ja se kyllä pikkuhiljaa menee sinne neljän tunnin tasolle niin kuin sulle joku sanoikin.

      Poista
  5. Samaa mieltä siitä että juoksuohjelmien heikkous on mahdolliset flunssat, vammat jne... Ja jotenkin ajattelen että eihän se ohjelma voi mitenkään tuntea sun kehoa. Jos vaikka jalanpohjassa on pieniä tuntemuksia jotka varmaankin menisivät päivässä parissa itsellään ohi, niin kannattaisiko levätä tai harrastaa muita lajeja vai runtata väkisin sitä ohjelmaa läpi.

    Se myös mietityttää noiden ohjelmien kohdalla että miten ne ottavat huomioon muut lajit, mahdollisen saliharjoittelun, pidemmän päivittäisen työmatkapyöräilyn jne... vai ottavatko mitenkään. Tuntuu että ne on vähän liian yksioikoisia. Kun juostaan niin sitten vaan juostaan.

    Mä olen yrittänyt poimia keskustelupalstoilta sellaisia hyviä yleisohjeita ja nyrkkisääntöjä, joilla esim. maratonilla olisi jonakin päivänä ihan konkreettinen mahdollisuus onnistua. Ja sitä oon miettinyt, että jos haluaa skarpata jonkin tietyn ajan esim. puolikkaalle, niin voisi noudattaa jotain ohjelmaa viimeiset 3-4 viikkoa. Se ei olisi ehkä munkaanlaiselta oman tien kulkijalta liikaa vaadittu. Mutta siinäkin saattaisi sitten tulla mahdolliset vammat vastaan nopeastikin uuden, yhtäkkisen, runsaamman ja oudomman harjoittelun vuoksi.

    Juoksukoulua oon vähän miettinyt että olisko sitä hyödyllistä osata eri tyylejä ja askelluksia, mutta enpä usko että tulee oikeasti koskaan osallistuttua. Samoin tässä yksi päivä selailin erään seuran sivuja ja mietin pitäiskö liittyä, mutta sitten kun katselin kuvia pitkäsäärisistä tikkujalkaisista miehistä ja kovannäköisistä vanhemmista naisista jotka olivat juosseet joku miljoona maratonia, niin tuli vähän fiilis että enpä oikein tunne kuuluvani tähänkään porukkaan :D

    Eli jatkanen kai harjoituksia yksikseni kuten tähänkin asti :) Mutta jos nyt jokin olisi pakko valita, niin ehkä tuo seura sitten. Kokeneet varmasti tietävät mistä puhuvat.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut jonkin verran mukana paikallisen maratonjuoksu-yhdistyksen toiminnassa mukana. Yhteislenkkejä ym. mukavaa toimintaa, suosittelen tutustumaan ja käymään pari kertaa mukana katsomassa meininkiä. Pääsen yhdistyksen kautta esimerkiksi harjoittelemaan talvikaudella säännöllisesti hallissa koska heillä on varattu vuoro.

      Mutta jos juoksu sujuu eikä kaipaa mitään lisää tähän harrastukseen niin ehdottomasti yksinkin pärjää! Minä jos joku sen kyllä tiedän, yhden käden sormilla voi laskea jonkun toisen kanssa juostut lenkit viimeisen parin vuoden aikana :)

      Poista
    2. Kirjoitteles Mika joskus postaus tuosta maratonyhdistyksen toiminnasta :). Vähän sellaista oon itekin miettinyt, että pitäiskö liittyä. Eipä ne jäsenmaksut päätä huimaile, että siinä ei korkealta putoa vaikkei sitten yhteislenkeille ym. päätyisikään. Toisin kun muutaman satasen maratonkoulussa..

      Poista
    3. Hyvä idea, laitan listalle "mistä kirjoitan blogissa". Tämä juoksukoulu/juoksuohjelma-juttu oli sillä listalla puoli vuotta :D

      Lupaan kyllä kirjoittaa siitä toiminnasta tarkemmin!

      Poista