keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kisakausi ja boheemielämää.

Moikka pitkästä aikaa. Enpä ole hetkeen ehtinyt istua alas ja kirjoittaa. Tai lukea blogeja. Tai juurikaan edes treenata. Elämä on ollut totutusti taas melkoista menoa ja meininkiä ja sama tahti vain jatkuu. Hyvä niin! Jossain tulevaisuudessa siintää kesä, vaikka sitä ei säästä voisi päätelläkään, ja loma. Ekaa kertaa koskaan aion olla oikeasti kesälomalla.

Pääsiäisen ultrakokeilusta on nyt kuukausi ja oon juossut sen jälkeen 9 kertaa, yhteensä 26 kilometriä. Onhan se vähän. Todella vähän. Mutta eipä kalenteriin ole kivuttomasti enempää juoksua sopinut enkä tästä ole jatkossakaan tekemässä mitenkään väkinäistä suorittamista.

Mielestäni mun arki on jo aikalailla täynnä ja jokainen lisätunti liikuntaan ois pois jostain muusta. Siitä että olen mun pojan kanssa kahdestaan 15 päivää kuukaudessa. Siitä että teen nykyään perus-8-16-duunia. Siitä että johdan yhtä Suomen aktiivisimmista painonnostoseuroista. Tai siitä että joskus on vain kiva lojua sängyssä tekemättä mitään tai nähdä ystäviä ja kavereita. Just nyt en halua luopua mistään muusta jotta voisin treenata vaikka 10 tuntia viikossa. Se tekis todella hyvää kunnolleni mutta minusta ei pidä koskaan tehdä sellaista mitä ei todella halua, tämä seikkailu jota myös elämäksi kutsutaan on liian lyhyt sellaiseen.

Sellaista on kuntoliikkujan boheemielämä. Vartti hölkkää silloin tällöin, punttitreenejä pari kertaa kuukaudessa. Eniten saan siitä että saan olla päivittäin urheilun kanssa tekemisissä, vaikka valmentaisin muita enkä itse olisi se joka on liikkeessä. Yhteydenottoja yksityisvalmennuksista tulee jatkuvasti ja mun on todella vaikea kieltäytyä, tykkään tästä hommasta niin paljon ja jos vain voin jotenkin auttaa muita kehittymään ja pääsemään eteenpäin kohtia omia tavoitteita ja unelmia niin teen parhaani. Näillä aikatauluillani ja kalenterillani se ei ole kovin paljon mutta joka tapauksessa kaikille pyrin löytämään jonkun ratkaisun.

Tälle vuodelle asettamani tavoite 12 juoksutapahtumaan osallistumisesta tuntuu edelleen loistavalta idealta. Miten vähän tulisikaan juostua ilman sitä? Pitkikset ainakin jäisivät kokonaan pois.. Huhtikuussa oli 5.5 tunnin sekä 13 tunnin polku-ulkoilut, parin viikon päästä olen todennäköisesti mukana puolimaratonilla jossain päin Suomea. Tapahtumia järjestetään paljon keväällä ja valinnanvaraa olisi paljon! Kesäkuussa, viikkoa ennen juhannusta, odottaakin se huikein spektaakkeli mitä olla voi. Meidän oma ultratapahtuma Porissa.

Kisakausi on kuumimmillaan myös painonnostossa. Viime viikonlopun olin Turussa junioricupin kevätkisassa ja ens viikolla lähdetään Rovaniemelle 17-vuotiaiden SM-kisoihin. Jo lähtökohtaisesti kuulostaa hullun hauskalta ja jännältä seikkailulta matkata 36 tunnin aikana napapiirille ja takaisin ja siinä välissä taistella suomenmestaruuksista.  Kuulostaahan se myös raskaalta, kun kaiken matkustamisen jälkeen on toivottavasti sunnuntaiaamuna viideltä kotona niin en usko että ekana olen lähdössä lenkille. Ehkä syön aamupalan eka :D

Kesäkuun alussa olen viime vuoden tapaan Vierumäellä leireilemässä junnujen kanssa. Ja sitten.. no, ihan hirveästi enempää suunnitelmia kesäksi ei olekaan. Kaiken aikataulutetun elämän ja kalenterin täyteen ahtamisen vastapainoksi kuulostaa hyvältä olla tekemättä mitään. Ehkä istua autoon vailla päämäärää ja antaa tien viedä. Tai päätyä tuntematommille metsäpoluille ja kirmailla siellä aamusta iltaan. Ja ehkä vähän eksyäkin.

Sellaista on mun elämä.


1750 / 5000

4 kommenttia:

  1. Mun mielestä loistava asenne. Aina puhutaan siitä että ihmiset miettii haudan partaalla että "voi kun olisin ollut vähemmän töissä ja enemmän perheen/ystävien kanssa". Ihan yhtä lailla olisi syytä varoitella että älkää ihmiset treenatko yksin vaan jättäkää aikaa kavereille. Koska jos kroppa ei kestäkään liikkumista niin aika yksin jää jos kaverit on jääneet pitkäaikaisesti kakkoseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiteytitpä hienosti miten nykyään elän ja toimin. Huomaan että urheilu ja liikunta on mulle koko ajan enemmän ja enemmän yhdessäoloa ja kivaa tekemistä muiden kanssa sen sijaan että tarkasti kehittäisin kuntoani kohti jotain tavoitetta. Tuntuu mahdottomalta ajatella että juoksisin nyt 20 tuntia viikossa yksin vaikka pari vuotta sitten se oli ihan ok ja helppo juttu. Ihminen muuttuu ja hyvä niin!

      Poista
  2. Sun elämä kuulostaa just hyvältä :D Elämä on tässä ja nyt, kerran. Joten kannattaa tehdä niitä asioita, joihin voi keskittyä täydellä sydämellä ja antaa aikaa läheisille. Liikunan on tarkoitus antaa vain lisää energiaa, hyvää oloa ja elämyksiä siinä muun ohessa <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä oo yllättynyt että oot samoilla linjoilla mun kanssa. Fiilistellään ja nautitaan jatkossakin urheilun tuomista elämyksistä! :)

      Poista