Kisakausi ja boheemielämää.

Moikka pitkästä aikaa. Enpä ole hetkeen ehtinyt istua alas ja kirjoittaa. Tai lukea blogeja. Tai juurikaan edes treenata. Elämä on ollut totutusti taas melkoista menoa ja meininkiä ja sama tahti vain jatkuu. Hyvä niin! Jossain tulevaisuudessa siintää kesä, vaikka sitä ei säästä voisi päätelläkään, ja loma. Ekaa kertaa koskaan aion olla oikeasti kesälomalla.

Pääsiäisen ultrakokeilusta on nyt kuukausi ja oon juossut sen jälkeen 9 kertaa, yhteensä 26 kilometriä. Onhan se vähän. Todella vähän. Mutta eipä kalenteriin ole kivuttomasti enempää juoksua sopinut enkä tästä ole jatkossakaan tekemässä mitenkään väkinäistä suorittamista.

Mielestäni mun arki on jo aikalailla täynnä ja jokainen lisätunti liikuntaan ois pois jostain muusta. Siitä että olen mun pojan kanssa kahdestaan 15 päivää kuukaudessa. Siitä että teen nykyään perus-8-16-duunia. Siitä että johdan yhtä Suomen aktiivisimmista painonnostoseuroista. Tai siitä että joskus on vain kiva lojua sängyssä tekemättä mitään tai nähdä ystäviä ja kavereita. Just nyt en halua luopua mistään muusta jotta voisin treenata vaikka 10 tuntia viikossa. Se tekis todella hyvää kunnolleni mutta minusta ei pidä koskaan tehdä sellaista mitä ei todella halua, tämä seikkailu jota myös elämäksi kutsutaan on liian lyhyt sellaiseen.

Sellaista on kuntoliikkujan boheemielämä. Vartti hölkkää silloin tällöin, punttitreenejä pari kertaa kuukaudessa. Eniten saan siitä että saan olla päivittäin urheilun kanssa tekemisissä, vaikka valmentaisin muita enkä itse olisi se joka on liikkeessä. Yhteydenottoja yksityisvalmennuksista tulee jatkuvasti ja mun on todella vaikea kieltäytyä, tykkään tästä hommasta niin paljon ja jos vain voin jotenkin auttaa muita kehittymään ja pääsemään eteenpäin kohtia omia tavoitteita ja unelmia niin teen parhaani. Näillä aikatauluillani ja kalenterillani se ei ole kovin paljon mutta joka tapauksessa kaikille pyrin löytämään jonkun ratkaisun.

Tälle vuodelle asettamani tavoite 12 juoksutapahtumaan osallistumisesta tuntuu edelleen loistavalta idealta. Miten vähän tulisikaan juostua ilman sitä? Pitkikset ainakin jäisivät kokonaan pois.. Huhtikuussa oli 5.5 tunnin sekä 13 tunnin polku-ulkoilut, parin viikon päästä olen todennäköisesti mukana puolimaratonilla jossain päin Suomea. Tapahtumia järjestetään paljon keväällä ja valinnanvaraa olisi paljon! Kesäkuussa, viikkoa ennen juhannusta, odottaakin se huikein spektaakkeli mitä olla voi. Meidän oma ultratapahtuma Porissa.

Kisakausi on kuumimmillaan myös painonnostossa. Viime viikonlopun olin Turussa junioricupin kevätkisassa ja ens viikolla lähdetään Rovaniemelle 17-vuotiaiden SM-kisoihin. Jo lähtökohtaisesti kuulostaa hullun hauskalta ja jännältä seikkailulta matkata 36 tunnin aikana napapiirille ja takaisin ja siinä välissä taistella suomenmestaruuksista.  Kuulostaahan se myös raskaalta, kun kaiken matkustamisen jälkeen on toivottavasti sunnuntaiaamuna viideltä kotona niin en usko että ekana olen lähdössä lenkille. Ehkä syön aamupalan eka :D

Kesäkuun alussa olen viime vuoden tapaan Vierumäellä leireilemässä junnujen kanssa. Ja sitten.. no, ihan hirveästi enempää suunnitelmia kesäksi ei olekaan. Kaiken aikataulutetun elämän ja kalenterin täyteen ahtamisen vastapainoksi kuulostaa hyvältä olla tekemättä mitään. Ehkä istua autoon vailla päämäärää ja antaa tien viedä. Tai päätyä tuntematommille metsäpoluille ja kirmailla siellä aamusta iltaan. Ja ehkä vähän eksyäkin.

Sellaista on mun elämä.


1750 / 5000