keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Juokse henkesi edestä - Omaehtoisen elämän mahdollisuudesta.

Tilasin Aku Kopakkalan tuoreimman kirjan heti sen ilmestyessä viime talvena mutta koska tiedätte miten lukemiseni ovat edenneet niin pääsin maaliin vasta nyt. Lukutahtini on nyt onneksi jo jotain ihan muuta kuin aiemmin joten kirja-arvostelujakin on tulossa pitkästä aikaa.

Aku on itselleni tuttu hahmo paitsi ultrajuoksutapahtumien tuloslistoilta niin myös siviiliammattinsa ja siihen liittyvien kirjojensa puolesta. Pimeässä ja synkeässä Suomessa kun ollaan niin ehkäpä jokaisen olisi syytä lukea miehen kirjoittama kirja Masennus jotta ymmärtäisi itseään tai ainakin lähipiiriään paremmin. Saman nimisiä opuksia näyttää ilmestyneen muuten kaksi, en tiedä onko kyseessä sama kirja eri kansilla vai ei, olen itse lukenut vuonna 2009 ilmestyneen version. Erinomainen esitys aiheesta joka tapauksessa.


Juokse henkesi edestä tarjoaa reilut 200 sivua monipuolista asiaa juoksusta. Paino sanalla monipuolista, kavalkaadi on jopa sillisalaattimainen. Tarjolla on kaikkea mahdollista ultrajuoksuraporteista maailman huippujen harjoitusohjelmiin ja tavallisten kuntoilijoiden hölkkävinkeistä erittäin pitkien matkojen juoksemisen historiaan. On aina haastava tilanne kun lähdetään tarjoamaan jokaiselle jotakin mutta sirpaleisuudestaan huolimatta lähes kaikki teksti kirjassa on siitä huolimatta mielenkiintoista ja sujuvaa luettavaa.

Ällistyttävimmät fiilikset tarjosi ultrajuoksun historia, osio tarjoaa toinen toistaan huikeampia tarinoita joista en ollut kuullutkaan. Nykypäivänä on tottunut siihen miten pieni pallomme on, toisella puolella maailmaa tehdystä ennätyksestä tai muusta seikkailusta kuulee välittömästi mutta näiltä juoksutarinoilta kesti jopa satoja vuosia saavuttaa kirjan lukija. Osa niistä on niin harvinaisia etten edes googlailemalla löytänyt tarkempia tietoja. Näitä juoksijamestareita ei wikipediasta löydy.

Vai tiesitkö miten isoille areenoille kuten Madison Square Gardeniin keräännyttiin 1800-luvulla seuraamaan kuuden vuorokauden kaksintaisteluja? Tai miten juostiin kilpaa Euroopan halki tai maailman ympäri? Phileas Fogg sai tottakai seuraajansa - varhaisista ultrajuoksijoista.

Kopakkala kertoo myös japanilaisista munkeista jotka juoksevat 1000 maratonia seitsemän vuoden aikana. Juoksuvarusteisiin kuuluu geelien sijaan hamppuköysi ja kolikko. Köysi siltä varalta jos matkanteko ei enää maita ja kolikko maksuksi tuonelan lautturille. Omanlaisensa tapa harrastaa maratonkeräilyä tämäkin.

Akun omista juoksuista käydään läpi mm. kuuden vuorokauden kisojen raportit. Aikuisen kuntoliikkujan näkökulmasta on huojentavaa tajuta että mies on ollut laiskanpulskea sohvaperuna vielä melko myöhäiselläkin iällä. Koskaan ei siis ole liian myöhäistä hurahtaa ja aloittaa tietään kohti valaistumista - vaikka tämän kirjan harjoitusohjelmien ja vinkkien myötä.

Loppusanoissaan Kopakkala siteeraa Goethea: "Etten vain eläisi elämääni, vaan myös loisin sitä". Junassa voi istua vaunussa matkustajana, veturissa kuskina, lapioida hiiliä koneeseen tai määrittää koko junan kulkusuunnan asettelemalla kiskoja maahan. Ultrajuoksu on yksi tapa yhdistää nämä kaikki ja nauttia elämästä omaehtoisesti


 .
2105/5000.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti