Hetken hän on itseään kevyempi.

Miksi? Siitä kai kaikessa kirjoittamisessa on kyse. Sen avaamisesta miksi jotain tapahtuu ja millaisia tunteita se jokin herättää. Siihen olen ainakin blogissani itse aina pyrkinyt ja toivottavasti edes hetkittäin päässyt lähemmäs sen jonkin ydintä. 

Eilen löysin tekstin joka vaikutti. Suvi Sinervon Juoksu ääriin avaa juoksemista riipaisevan rehellisesti ja erittäin koskettavalla tavalla. Sellainen teksti koskettaa joka osuu lähelle ja moni Sinervon lauseista osui syvälle.

"Kukaan ei vaatinut minulta mitään, enkä minä vaatinut mitään juoksemiselta."

Mun piti olla huomenna Turussa juoksemassa mutta seurue kuihtui kokoon ja lopulta olin vain minä. Jotta juoksutapahtumaputkeni ei katkeaisi olisin saattanut lähteä yksinkin matkaan mutta onneksi tälle illalle löytyi tapahtuma paljon lähempääkin. 

Tänä viikonloppuna juostaan myös yksi oman juoksukuplani isoimmista tapahtumista. Kuusamossa ovat kaikki: Johanna ,  Timo , Kirsi, Susanna, Juha, Mikael , Onni , Jussi, Don ,  Satu , Juuso ja monen monta muuta. On matkana sitten 31, 53, 80 tai 160 kilometriä tai olette toimitsijoina - toivottavasti kaikki menee hyvin! Juoksen läpi viikonlopun omia polkujani ja olette ajatuksissani. 

"Aiemmin kerroin, että en halunnut juosta aikaa vastaan, vaan halusin juosta jotenkin toisin. Oli tärkeää huomata, kuinka paljon pidin siitä, että juokseminen puhdistaa minut sisältäpäin. Kun juoksen ja toistan liikettä tarpeeksi, hengitykseni avautuu ja raikas ulkoilma menee minussa kaikkialle. Ulkopuoli ja sisäpuoli yhdistyvät."

Juoskaa ääriin. 

.2030 / 5000