maanantai 29. joulukuuta 2014

Takas sorvin ääreen, hiki virtaamaan!

Monella tuntuu olevan joulusta huono omatunto. Kun on mässätty kolme päivää - tai kolme viikkoa - niin vaatteet kiristelee ja olo on huono. Itselläni ruokailu pysyi ihan järkevissä mitoissa, en syö rasioittain suklaata tai kieri pois joulupöydästä kun jalat pettää alta. Oikeastaan mun jouluruokailu oli jopa parempaa kuin normaalisti! Kun jouluna ei ollut pahemmin aikatauluja tai puuhaa niin pystyi syömään kolmen tunnin välein. Normaalisti syön usein aivan liian epätasaisin ja pitkin väliajoin, en kehtaa edes kirjoittaa miten usein syön päivän ekan lämpimän ruuan iltamyöhällä...

Söin joulupäivinä iltapalaksi leipiä joissa oli graavilohta, mätiä ja smetanaa, "jälkkäriksi" valikoima erilaisia juustoja. Toki myös hedelmiä ja pähkinöitä, pitkästä aikaa ostin jouluksi kuorellisia saksanpähkinöitä. Kun olin lapsi meillä oli aina jouluisin pussillinen sekalaisia kuorellisia pähkinöitä, niitä sitten yritettiin saada rikki. Joskus saatiin pähkinänsärkijällä, joskus piti hakea vasara :D Nyt meillä on niin rankoilla leuoilla varustettu särkijä että ei tuottanut mitään vaikeuksia, oikeastaan piti olla varovainen jos halusi saada muutakin kuin murusia. Jotenkin ihan eri fiilis availla niitä itse vaikka kilohinta on jostain syystä paljon kovempi kuin kuorettomissa. Eikös sen pitäis mennä just toisinpäin?

Kroppa tuntui siis joulun jäljiltä jopa aika hyvältä, varastot tuli täydennettyä ja energiaa oli tankissa. Hiilarit, protskut ja tyytyväiset ja tyytymättömät rasvat oli tapissa. Joten ei muuta kuin show must go on.

Menin lauantaina iltapäivällä salille ja heti oli tiedossa kunnon paluu arkeen. Etukyykkyjä, pystypunnerrusta, penkkiä, mun tavallinen tiukka kattaus. En tiedä oliko kiloja tullut joulun jäljiltä lisää mutta tuntui että voimaa oli aika mukavasti, en ole varmaan koskaan tehnyt noin kovia vitosia pystypunnerruksessa! Kaiken kruunasi ohjelmassa tähän kohtaan osunut 3000 metrin soutu. Se on lyhyt matka niille jotka ovat kovassa kunnossa ja soutavat paljon mutta kuin maraton mulle. Varsinkin kun conceptin säädin oli tutusti kympissä. Viime aikoina soutu on ollut tosi tahmeaa ja olen jäänyt niin 1000 kuin 2000 metrillä ennätyksistä roimasti. Jäin myös kolmentonnin ennätyksestä kauas mutta 12:42:9 oli ihan hyvä noteeraus. Jaksoin tasaisesti alusta loppuun vaikka hikeä roiskui kuin suihkussa olisi kastunut. Kaikista hienointa oli huomata että en hiipunut lopussa vaan viimeisten noin 500 metrin aikana jopa löysin lisää uusia voimia. Jollain ihmeellisellä tavalla kroppa tottui siihen että ollaan kovilla ja pääsi siitä huolimatta vielä askeleen eteenpäin.

Yksi kuntoilun ja liikunnan hienoimmista oivalluksista ja kokemuksista on kun kohtaa seinän mutta tajuaa että se ei pakotakaan pysähtymään vaan siitä huolimatta pystyy jatkamaan ja jopa vielä koventamaan tahtia vaikka tuntuisi miten raskaalta.

Ensi vuoden aikana tavoitteena on päästä sellaiseen kuntoon että neljän minuutin soutukilometrit ovat myös tuolla kymppitasolla arkipäivää. Olen suunnitellut sitä varten uuden intervalliohjelman joka starttaa alkuvuoden aikana, kirjoitan siitä sitten kyllä lisää. Odotan jo innolla.

Eilen sunnuntaina kävin juoksemassa, päätin edelleen pysytellä lyhyillä matkoilla ja juoksin kolme kilometriä. Tarkoitus oli vetää kevyen leppoisasti mutta kun jo alkumatkasta bongasin kaksi miestä juoksemassa parinsadan metrin päässä niin oli pakko vetää kunnon temmolla jotta pääsen ohittamaan ne :D 6min/km hölköttelyt vaihtui siis noin 4.30min/km raviksi joka tuntui aika kirpakalta lähes kymmenen asteen pakkasessa. Ja kyllähän mä ne lopulta ohitin. Suorastaan pyyhälsin ohi ja jätin ihmettelemään mistä tieltä pöllyävä lumi johtuu ja miten kukaan voi juosta niin kovaa. Vai mitenköhän se menikään...

Jos sää yllätti mut valkealla joululla niin näyttää yllättäneen myös meteorologit. Eilen päivällä piti olla -14C mutta olikin vain kahdeksan astetta pakkasta. Lunta ei pitänyt sataa ollenkaan mutta satoikin aamusta iltaan :D Tänään aamupäivällä oli -20C mutta huomenna onkin jo plussaa ja keskiviikkona ilmeisesti +5C ja vesisadetta. Ihan älytöntä. Jännä nähdä miten liukkaiksi kelit muuttuu ja pitääkö ottaa nastat käyttöön.

Tänään aamupäivällä kävin taas salilla, mukavan vahvalta tuntuu edelleen. Kun on hyvät sapuskat niin eteenpäin menoa ei voi välttää, yritänpä pitää siitä kiinni nyt arkenakin!

7 kommenttia:

  1. Haha! Sulla se on hauska tapa kirjoittaa! :) Ja hienoa, että sulla treeni kulkee joulun jälkeen. Toisin kuin mulla. Itsellä se tuntui hitusen tahmealta. Mutta kyllä tästä taas:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :)

      Voi olla että joulu jättää jälkensä vähän eri tavalla eri ihmisiin, vihreiden kuulien ja saksanpähkinöiden sopivaa sekoitussuhdetta voi olla haastava löytää ;) Kyllä se siitä lähtee taas varmasti pian rullaamaan!

      Poista
  2. Mullakin on joulunjälkeen ollu hurjana energiaa jumpissa. Ehkä alkuun vähän nihkeää saada se liikkelle, mutta sitten sitä vain riittää. Minua oikeastaan vähän on vaivannutkin se, että kuinka enemmistö liikunta-aktiiveista joulunaikana paljastuukin neuroottisiksi syömisten kyttääjiksi. Hyvät ihmiset, jouluna on tarkoituskin nautiskella. Tai jos ei ole, tai siltä tunnu, niin jättää sitten ne ruuat mättämättä. Että kiitos, että joku toinenkin osaa hyvällä omalla tunnolla nauttia joulunajan herkuista :)

    Sitä vaan tuosta Conceptin kymppiasetuksesta, että mikä sinulla on siinä taustalla? Sillä ei oikein ittestään, tekniikasta, tai mistään muustakaan saa parasta irti. Se on vähän sama kuin laittaisi airoihin aivan hillittömät lavat. terävyys vedoista katoaa, ja se on olennaista. Teho välittyy veteen napakasti, tai tässä tapauksessa Conceptiin. Kymppiasetus sopii ainakin itselläni lähinnä vain noihin 10 sek maksimivoima-vetoihin. Muutoin minulle jokin luokkaa max 7. on passeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokaa pitää ehdottomasti saada syödä hyvällä omallatunnolla, sitten jos on huono fiilis niin asia kannattaa ottaa vakavasti ja käydä läpi mistä on kyse.

      Tiedän kyllä että toi kymppisäätö on vähän älytön, siinä on taustalla se etten juoksupoluilla tule ottaneeksi juuri koskaan kovempaa rääkkiä joten sillä saa aika tehokkaasti valutettua hikeä ja väännettyä konetta ääriasentoon. Olen kyllä ollut tarkkana ja pitänyt tekniikan kasassa, hyytyminen on näkynyt frekvenssin hidastumisena eikä väkinäisenä repimisenä.

      Olen itse asiassa mietiskellyt asiaa jo jonkin aikaa ja tullut siihen lopputulokseen että jatkossa vetelen osan souduista esimerkiksi vitosella. Kymppitason mielettömyydessä on kyllä silti jotain joka houkuttelee..

      Poista
    2. Jeps, kymppi tekee kyllä monasti tennaria! Erityisesti just lyhyissä rutistuksissa. Jollain 4-7 asetuksella saa aika hyvin vastaavan, tavallaan tehokkaamman rääkin, kun panostaa erityisesti jaloista lähtevän potkun räjähtävyyteen. Yllätys onkin melkoinen, kun äkkiä huomaa soutimen kiitävän hurjaa vauhtia! :) Olen itse panostanut nimenomaan tuohon soutucuppiin reenatessa räjähtävyyteen, ja räjähtävään voimaan sekä soutimella että puntissalilla. Kestävyys tulee sitten muuta kautta - toivottavasti! Toki seassa rauhallisia elokuvasouteluja myös :) Mutta näyttäis tämä räjähtely näyttävän toimivan, ja se taas motivoi. Varsinaiset tulokset jää nähtäväksi keväämmällä.

      Kympin houkuttelevuuden myönnän täysin! Joku kerta kun on semmoinen fiilis, niin ihan ideana jos tekee mieli vaihtelua niin koklaa tätä! Tää on just hyvä tehdä kymppinä! Vaihda watit ruutuun. Vedät noin 10 sekunnin maksimivedon (n. 7 vetoa täysiä). Ota watit ylös. Minuutin tauko. Sitten sama uudelleen. Täysiä. Jos tehot vielä 10 vedon jälkeen on vähintään 90% alkuperäisestä, niin 5 min tauko ja sama rutiini uusiksi. :) Hämmentävä kokemus.

      Poista
    3. Niin ja tuossa yllä nimenomaan seuraa ruudulla vilahtelevian wattien maksimilukemaa kullakin vedolla. Sitten tavoittelet aina vähintään 90% kaikkien aikojen maksimistasi. Näin menee vauhdilla eteenpäin soututehot, vaikuttais! :)

      Poista
    4. Kiitos vinkistä! Pitääkin kokeilla tota wattimittaria, vaikuttaa koukuttavalta :)

      Poista