Tänään aamupäivätreenin yhteydessä salilla sattui jännä tapaus. Tein pystypunnerrusta käsipainoilla kun vieressä istuva - ja pystypunnerrusta tekevä - vanhempi lihaskimppu nousi ylös ja alkoi antamaan vinkkejä miten kyynerpäiden pitää olla jotta saa paremman tuntuman johonkin tiettyyn lihakseen eikä vaikutus osu lähinnä rintalihakseen. Oli käynyt kuulemma just jossain koulutuksessa asiasta. Mukava heppu, juteltiin muutenkin harjoittelusta. Näytti hämmentävästi ihan nuoren Robert de Niron vanhemmalta versiolta, suoraan Kuin raivo härkä-elokuvan nyrkkeilykohtauksien Jake La Motta. Kun se oli katsellut pari sarjaa mun tekemistä ja löytänyt aika paljon muutettavaa niistä kyynärpäiden asennosta, se teki omat pystärinsä loppuun ja totesi ettei sillä itselläänkään tainnut nyt mennä oikein - ja että vaikutusta on sitten johonkin toiseen lihakseen jos ei nyt sitten just siihen haluttuun olkavarren sivuttaiseen pitkään lihakseen. Vai mikä se nyt oli.
Pari muutakin keskustelua joita jokin aika sitten seurasin sai tajuamaan asioita joita ei tule edes mietittyä. Vaikka siellä salilla samojen rautojen parissa pyöritään niin on selvästi olemassa kaksi koulukuntaa. Ne jotka haluaa tuntumaa siihen tiettyyn lihakseen ja ne jotka pyrkivät suorituskyvyn ja yleisen toimintakyvyn kohentamiseen.
Reiden loitontajat ja lähentäjät on mulle täyttä hepreaa. Olen tehnyt jalkaprässiä mutta yhtä hyvin voisin elää ilman sitä. Eikö kyykyt riitä harjoittamaan jalkoja tarpeeksi monipuolisesti kun tekee sopivalla sekoituksella etu- ja takakyykkyä? Vai onko tylsää jos ohjelmassa on neljä liikettä kahdenkymmenen kolmelle eri päivälle jaetun sijaan?
Etu/takakyykky, maastaveto, penkki, leuanveto. Vatsoja. Eikös se ole aikalailla siinä?
Kyllähän minäkin teen muita liikkeitä mutta en tiedä saako niistä oikeasti mitään merkittävää lisähyötyä. Pitää mielen virkeänä ja touhun monipuolisena. Esimerkiksi tällä hetkellä kun ehdin tekemään kolme voimaharjoitusta viikossa jako on seuraavanlainen:
- yhtenä päivänä isoja liikkeitä: etukyykky, pystypunnerrus, penkki, leuanveto jne.
- yhtenä päivänä painonnostotreenit valmentajan johdolla eli käytännössä tekniikkaharjoitus
- kolmantena saliharjoituspäivänä iso liike (etukyykky) lihastenherättäjänä alkulämmittelyn jälkeen ja sitten pienempiä liikkeitä käsipainoilla, taljalla jne. Sellainen päivä mulla oli tänään.
Olen siis treenillisesti kahden koulukunnan välissä mutta ajattelussa täysin suorituskyvyn kehittämiseen mieltynyt. Uskon että se harjoitus jossa teen isoja liikkeitä kehittää mua eniten - olen kuitenkin yhtä varma että niistä pienemmistäkin liikkeistä on lihaksistolle hyötyä.
Kun teen pystypunnerrusta, haluan että painot nousevat ylös. Mua ei kiinnosta yhtään mihin lihakseen kohdistuu kehittävä vaikutus. Mulle oikea tekniikka tarkoittaa ennen kaikkea turvallista tekniikkaa, sitä että selkä ei ole mutkalla tai muuten pakka hukassa.
Lopulta kyse on siitä mitä haluaa, veistoksellisen habituksen vai lihasvoiman äärimmäisen rajapyykin omaan kehoon sullottuna. Tai jotain ihan muuta. Jos ei tiedä mitä haluaa niin eipä sekään ole vaarallista, tervetuloa väliinputoajien junaan miettimään suuntaa mihin puksuttaa. Täällä on ihan hyvä olla, eteenpäin mennään tälläkin raiteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti