maanantai 29. lokakuuta 2012

Lumisia polkuja.

Viime viikolla kirjoitin lenkkikuulumisia metsälenkiltä jonka varrella näkyi ensimmäistä kertaa vähän valkoista. Loppuviikolla lunta tulikin jo ihan kunnolla ja lauantaina oli vuorossa syyskauden ensimmäinen todellinen lenkki lumella. Ihan mukavalta tuntui pitkästä aikaa, muutos ei tosin mulla ole niin suuri kun muutenkin juoksen pehmeillä alustoilla mutta asfaltilla viihtyville lumi tuo tähän touhuun uuden aspektin. Toivottavasti kaikki eivät siirry juoksumatoille?

Tänään toinen luminen lenkki, 12 kilometriä, ja oli kyllä todella tukkoista menoa. Minkäänlaista flow-tilaa ei näkynyt missään vaiheessa ja homma oli todella väsynyttä puurtamista. Lunta satoi koko lenkin ajan mutta eipä se mitään haitannut, väsymys taisi tulla sisältäpäin. Eilen oli lepopäivä mutta ehkä tämän kuukauden 132 kilometriä alkavat jo vähän painaa. Tai sitten olen tulossa kipeäksi..


Tasaiseksi tamppautunut luminen maapohja, ei jäätä, joten pito-ongelmia ei ollut mutta vauhti oli silti todella hidasta. Ellen olisi niin ehdoton keskeyttämisen vastustaja niin olisin varmasti puolessavälissä jättänyt homman kesken enkä olisi enää lähtenyt toiselle kutosen kierrokselle.

Ei sovi silti harmitella, mulla ei ole oikein koskaan motivaatio-ongelmia joten ehkä yksi tällainen päivä voi johonkin väliin tullakin.

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Se on ihan normaalia, että välillä ei vaan treeni kulje ja askel painaa. Se saattaa silloin tuntua, että miksi ihmeessä nyt tulee takapakkia, mutta tosiasia on, että kaikki päivät eivät ole samanlaisia. Joskus saa itsestään irti 110% ja joskus vaan 70%. Sekin on pitänyt oppia kantapään kautta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan totta. Yleensä kun kulkee aika hyvin niin siihen tottuu eikä osaa arvostaa sitä tunnetta. Huonot päivät palauttaa realiteetit ja ymmärtää kuinka kovaa duunia nuo treenit lopulta keholle ja myös mielelle voi olla.

      Poista
  2. Ah kumpa mäkin pääsisin oikealle lumelle juoksemaan, kaupungissa on pelkkää jäätä! Melkein ei uskalla kävelläkään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen kun asun myös itse kaupungin keskustassa asfaltin keskellä. Jos ei ole mahdollisuutta päästä hiekoitetuille kuntopoluille tai tamppautuneen lumen päällystämälle tielle niin sisärata tai juoksumatto on ihan hyvä vaihtoehto. Jäinen asfaltti ei todellakaan houkuta..

      Bloggaankin talvijuoksusta vielä tarkemmin tällä viikolla!

      Poista
  3. Meillä on tiestöt jäässä, odotan että ne a) peittyvät lumeen tai b) sulavat. Mutta tänään on tarkotus hakeutua autolla metsäteitten läheisyyteen niin sillä ei ole tuota liukastelu ongelmaa (kai).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä metsässä ei tota ongelmaa ole mutta sit siinä vaiheessa kun vuorotellen sulaa ja pakastaa niin menee kyllä ärsyttäväksi.

      Täällä muuten suli yön aikana kaikki lumet, +5C ja vesisade. Talvi katosi ainakin pariksi viikoksi.

      Poista