tiistai 16. lokakuuta 2012

Kova mäkitreeni kuntosalilla.

Kun ranne on ollut kipeänä olen joutunut miettimään erityisesti saliharjoittelua uusiksi. Tuttujen ja turvallisten harjoitteiden sijaan on pitänyt miettiä koko treeni alusta loppuun uusiksi. Uusia liikeratoja, pidempiä sarjoja, raskaampia toistoja. Viime torstaina treenin päätteeksi päätin vielä kokeilla jo aiemmin miettimääni mäkitreeniä. Erittäin kova ja intensiivinen harjoitus onkin syytä jättää treenin loppuun sillä sen jälkeen voi olla vaikea tehdä mitään muuta kuin ryömiä pukuhuoneeseen.

Treenin voi tehdä millä tahansa aerobisella laitteella jossa on säädettävä vastus. Itse valitsin kuntopyörän mutta juoksumatto tai vaikka crossari käyvät yhtä hyvin.

Mäkitreenini ei ole perinteinen intervalliharjoitus jossa vastus ja syke laskee ja nousee vaan harjoitus vain rankkenee koko ajan. Mieleen piirtyy kuva vuoristotiestä joka jyrkkenee jokaisella polkimen pyörähdyksellä. Mitä pidemmälle etenee sitä raskaampaa on, niin että lopulta jalat lähes lopettavat liikkeen raskaan duunin uuvuttamina.


Omalla salillani on Technogymin kuntopyörät joissa on säädettävä vastus asteikolla 1-25. Liikkeelle lähdetään ykkösestä ja kymmenen sekunnin välein vastusta nostetaan yhdellä pykälällä. Otan alkulämpöä usein kuntopyörällä liikkuen vastuksissa 1-10 välillä, parhaimmillaan noin 200-250 watissa. Mäkitreeni alkoi tuntuakin vasta kun tuo tuttu alue oli ohitettu. Vaivaisen kahden minuutin jälkeen ollaan vastuksessa nro 13 ja kohta alkaa usko loppua. Kun 15 on mittarissa jalat alkavat olla jo lievästi hapoilla ja tuntuu mahdottomalta päästä huipulle asti, sinne vastukseen nro 25. Kymmenen sekuntia on kuitenkin lyhyt aika ja aina kun tuntuu jo liian raskaalta otetaan vielä yksi pykälä ylöspäin. Neljän minuutin täyttyessä ollaan lopulta perillä, täysin hiestä märkänä ja loppuunajettuna. Fiilis on kuin maratonin maalissa. Loppuun vielä minuutin verran kevyttä rullailua, jos nousisi heti huipulla pois pyörän päältä niin varmaan putoaisi tajuttomana maahan. Yleensäkin suosin intervalliharjoitteissa sykkeiden laskua liikkeessä, en kävele tai pysähdy juoksuvetojen jälkeen vaan hölköttelen hitaasti. Se palvelee paremmin sykkeen vaihtelun sietokykyä pitkissä treeneissä ja juoksukisoissa.

Vaikka annoin tämän nimeksi mäkitreeni, niin kyseessä on ehkä kuitenkin enemmän testi. Mitä pidemmän välin pystyy pitämään vastusten nostamisessa niin sitä kovempi kunto on. Tuo kymmenen sekuntia on varmaan ihan turvallinen aloitus, kovakuntoisimmat voivat nostaa vastusta vaikka minuutin välein. Jos se onnistuu niin suosittelen ottamaan yhteyttä ammattilaispyöräilytalleihin!

Juoksumatolla testin voi tehdä vaikka niin että vaihtelee vuorotellen kaltevuutta ja nopeutta, katto ei tule vastaan kuten kuntopyörällä, joten on syytä tajuta milloin lopettaa eikä lennä päin seinää.

Varoitetaan kuitenkin nyt vielä että ihan aloittelijan ei kannata takoa niin että sydän pomppaa ulos rinnasta ja henki salpautuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti