maanantai 30. tammikuuta 2017

Vuoden eka lappujuoksu: 5 km maantiejuoksukisassa.

Tämän vuoden juoksutavoitteeni, osallistuminen 12 juoksutapahtumaan yhtä monen kuukauden aikana pyörähti käyntiin lauantaina.

Piti oikein tutkia kalenteria koska olen viimeksi osallistunut maratonia lyhyempään juoksutapahtumaan ja pitkä aikahan siitä on, syyskuun lopussa 2013. Kovin monta vuotta meni maratonien parissa enkä löytänyt mieltä juosta lyhyempiä matkoja. Onneksi tämä haaste muuttaa tilanteen ihan toisenlaiseksi ja intoa on lähteä melkeinpä mille matkalle tahansa.

Lauantain talvijuoksusarjan osakilpailussa oli valittavana kaksi matkaa, 5 tai 10 km. En olisi tässä kunnossa jaksanut juosta kymppiä kuin hölkkävaihteella joten hylkäsin sen heti. Tosin vitosenkin vauhti oli täysi arvoitus. Olen juossut viime kuukausina 3-4 kilometrin lenkkejä noin 7 minuutin kilometrivauhtia. Mikä voisi olla realistinen tavoite? Ehkä 25 minuuttia.

Tapahtuma oli pieni, mukana oli yhteensä vajaa 30 juoksijaa joista suurin osa kympillä. Kavereita tai tuttuja oli varmaan kolmannes porukasta! Suurin osa oli lähdössä matkaan ilman nastoja mutta itse heitin kenkiin irtonastat ja se oli hyvä ratkaisu. Reitti kulki pyörätietä joka oli monesta kohdasta jäinen.

Lähdin startista reipasta mutta helppoa vauhtia. Edessä oli porukka joka vaikutti sopivavauhtiselta. Porukka kuitenkin hajosi ja ohitin heidät yksitellen. 2.5 kilometrin kohdalla oli kääntöpaikka ja jäljellä oli enää sama matka takaisin.

Vieraassa paikassa ilman kelloa tai mittaria juokseminen on haastavaa kun ei osaa havainnoida paljonko matkaa on takana tai jäljellä. Tämä reitti olikin minulle helpotus kun kääntöpaikan jälkeen tiesin suurinpiirtein paljonko on jäljellä ja uskalsin vähän kiristää vauhtia.

Kolmen kilometrin kohdalla alkoi ekan kerran tuntua raskaalta mutta uskoin selviäväni kunnialla maaliin. Neljän kilsan kohdilla tiesin ettei vauhti enää hiivu.


Kuva otettiin juuri kun olin tuuttaamassa loppukiriä ja maaliin tullessani toimitsija huusi ajakseni 23:45. Huh huh! Olin onnesta soikeana, täysin käsittämätöntä vauhtia näillä reeneillä.

Jos ilman kunnollista harjoittelua pystyy tuohon vauhtiin niin mihin rahkeet riittäisivätkään optimaalisella treenillä?

Vanhat muistiinpanoni kertovat että juoksin elämäni ensimmäisen yhtämittaisen viiden kilometrin matkan parin kuukauden juoksuharjoittelun jälkeen 3.1.2011. Aikaa kului silloin 45 minuuttia. Jonkinlainen pohja on viiden viime vuoden aikana siis rakennettu kaikesta lusmuilusta huolimatta.

McMillanin laskurilla on hauska leikkiä kun on pitkästä aikaa dataa muiltakin matkoilta kuin maratonilta. Kuukausi sitten "juoksemani" 6 tunnin maraton antaa 5 kilometrin tavoiteajaksi 36 minuuttia 57 sekuntia :D Toisaalta tämä lauantainen vitosen aikani antaa maratonille tavoiteajan 3:51.

Olisin hämmästynyt jo siitä että pääsen hallimaratonilla edes maaliin asti!

390 / 5000

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eikä ees ollut tolkutonta raastoa, hieman ehkä kahdella vikalla kilsalla. Paljon on vielä irtiotettavaa tästä moottorista!

      Poista
  2. Olipa jännä tarina! Hieno veto 👍 Äijjällä on lahjoja.🙌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, lahjoista en tiedä mutta näköjään näin vähäiselläkin harjoittelulla pärjään lyhyillä matkoilla kohtuullisesti.

      Poista
  3. Olisi hauska nähdä mihin tuloksiin taipuisit lyhemmillä matkoilla, jos keskittyisit treenaamaan niitä. Tosi hieno juoksu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta. Sama juttu toki maratonien kanssa, olisi hienoa nähdä mihin asti potentiaali riittäisi kunnollisilla, 40-50 kilometrin juoksuviikoilla.

      Poista
  4. Ihana mahtavaa! Ja vau mikä aika. Sanoisin, että selkeestikin olet syntynyt juoksemaan. Tsemppiä halliin - pidän myös sitä ihan älyttömän kovana suorituksena. Mulla ei päänuppi varmaan kestäis sitä ringin kiertämistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikemminkin syntynyt rentoilemaan :D Viis kilsaa on ihan maksimimatka minkä jaksan pingottaa ja vetää ees lähelle täysiä!

      Kiitti tsempeistä, niitä varmasti tarvitaan.

      Poista