Vieraskynä: Maraton-lifestylea stadissa - Hassen maratonit.

Blogin viisivuotisen historian aikana mielessä on pyörinyt monenlaista kirjoitusta jotka eivät syystä tai toisesta ole realisoituneet. Jotain spessua olisi ollut kiva tarjota teille lukijoille ja esimerkiksi haastatteluja ja vierailevia kirjoittajia on ollut suunnitelmissa mutta ne eivät ole päätyneet maaliin asti. Eilen sain kuitenkin vähän normaalia pidemmän viestin messengeriin joten olkaapa hyvä, KKRR:n eka vieraskynätarinointi alkaa tästä:

Minulla ei ole omaa blogia, koska aika. Luen kuitenkin blogeja ahkerasti, varsinkin tätä Mikan blogia. Vaikka olen melkein päivittäin Mikan kanssa yhteydessä, niin blogi antaa silti minulle erilaista kuvaa Mikan treeneistä, arjesta ja tavoitteista. Mikan kanssa ollaan tavattu Helsinki Spring Maralla 2016 ensimmäisen kerran. Sen jälkeen Poppis bondasi meidät yhteen liittyen Forssan Suvi-illan juoksuun. Ja siitä se sitten alkoi. Yhteydenpito ja ystävyys. Väittäisin että paljon ollaan koettu yhdessä - ja mikä huikeinta, paljon on vielä edessä. Mutta sitten itse asiaan:

Helsinki hoi! Ja muutkin. Tiesittekö että Merihaan palloiluhallin kupeessa juostaan Hassen Tervasaari hölkkämaratoneja. Sekä myös Hassen Megamaratoneja? No ettepä tietenkään tienneet, ellette ole valveutuneita juoksijoita. Minäkään en ennen tiennyt. Itseasiassa Mika minut näihinkin sai yllytettyä mukaan, ehkä tietämättään. Kun minulta jäi lokakuussa kovasti odotettu Wihan kilometrit juoksematta kovan kuumeen vuoksi, heitti Mika että "no meet sitten vaikka juoksemaan jonkun Hassen". Ja siitähän se sitten lähti, ihmettely mikä on Hasse no kun se selvisi, niin sinnehän oli mentävä. Valitettavasti en viime vuoden puolella enää ehtinyt Hasselle, mutta korkkasin maratonit 2017 Hassen tervasaarihölkällä 7.1. Hassesta vielä kirjoitan myöhemmin, mutta tässä linkki josta pääsee kärryille millainen mies tuo Hasse on: http://yle.fi/urheilu/3-6700166  Sanalla sanoen m-a-h-t-a-v-a.

What a day. Ensin oli tammikuun ensimmäisellä viikolla hurjat pakkaset. Loppuviikkoa kohti ne sitten laantuivat ja alkoi lumimyrsky. Lauantaiaamuna kello soitti kello 7:45. Mies päästi koiran nopealle pissalle, keitti minulle kahvit ja painui peiton alle. Itse jäin syömään tattaripuuroa ja juomaan kahvia. Lähdin hyvissä ajoin liikkeelle sillä paikka ei ollut entuudestaan tuttu. Sain auton parkkiin halliin ja kahlasin lumen ja tuiskun läpi palloiluhallin kahvilaan. Matkalla törmäsin Ailaan ja Christeriin. Ailasta tuli heti niin lämmin tuulahdus, että tiesin päässeeni turvallisten siipien suojaan. Ja näin todella olikin. Hän opasti ja neuvoi ja piti huolta että pääsin rennosti starttaamaan. Juoksu itsessään oli aika kamalaa, mutta reitti, järjestelyt ja fiilis mahtava. Lumessa tarpominen aiheutti huonoimman aikani maralla ikinä, 4:42:xx. Olin jo aivan sitä mieltä etten halua enää nähdä koko Tervasaarta tai oksennan.

No, löysin itseni jälleen starttiviivalta samassa paikassa 21.1. Tällä kertaa starttasin yksin. Laitoin Hasselle viestiä jo keskiviikkona että voinko startata aikaisemmin kuin normaaliin kello 11 starttiin. Olin menossa vielä töihin illaksi. Hasselle se sopi. Hän sanoi näkevänsä minut ikkunastaan kun juoksen. Siinä tapauksessa siis että hän ei ehdi paikalle vielä kello 9. Aivan mahtavaa, tuumasin. 

Lähdin juoksemaan palloiluhallilta kohti Suvilahtea ja voimalaitosta. Siellä kosketin porttia ja lähdin takaisin päin. Palloiluhallin ohi, Hakaniemen sillan yli, Tervasaaren ohi. Aleksanterinkadun alkupäässä kierretään neljä betonitolppaa ja lähdetään takaisinpäin. Paluumatkalla kierretään Tervasaaren kannas. Älyttömän helppo reitti, varsinkin toisella kerralla. Nautin suunnattomasti juoksusta. Muita juoksijoitakin alkoi tiputella reitille. Ilmeisesti lähtöaika oli silläkin kertaa liukuva. Periaatteessa startti on kello 11, mutta juoksukalenterissakin lukee että hitaat voivat startata jo aikaisemmin. 

Erityisesti ilahduin kun näin Ailan tulevan paikalle huoltojoukkoihin. Oli mahtavaa moikata häntä. Sain heti tutut "hyvä hyvä" kannustukset ja huikkauksen "kiva nähdä". Mahtavaa, tuli mielettömän hyvä fiilis. Ailakin oli vuosia ja vuosia ollut huoltamassa Hassella. Nähnyt juoksijoita satoja. Ja muisti minut myös. Viidennellä kierroksella sain seuraa Mikosta. Olin tavannut Mikon jo edellisellä Hassella ja sitä ennen Mäntsälän maratonilla. En tiedä kuinka paljon Mikolla on juoksuja takana, mutta niitä oli paljon. Juteltiin Mikon kanssa matkan varrella kierroksen verran. Hän oli juossut juuri keskiviikkona Nyyttärimaran Malmilla aikaan 3:36. Ja oli lauantaina jälleen kokonaisella. Mieletöntä, ei voi muuta sanoa. Mikko jäi tuon kierroksen jälkeen huoltopisteellä matkastani. Hänen oli tarkoitus juosta reilusti hidas juoksu, ja itse taas pyrin siihen noin 4:15 aikaan. Pari kertaa vielä moikattiin. Moikkailin myös Hassea matkalla muutaman kerran. 

Siinä juostessani kävin läpi ajatuksia. Tajusin, että olen tekemässä suomalaista kestävyysjuoksuhistoriaa. EI, ei siten ettäkö oma juoksuni olisi jotenkin historiallista. Mutta se, minkälaisia legendoja matkalla on, tallaamassa samoja katuja, se oli legendaarista. Itse Hasse - joka täyttää käsittääkseni 70 näinä päivinä - on juossut yli 1300 täyttä maratonia. Kalevi Saukkosella on yli 2000 maratonia...   Mikon kaltaiset keräilijät, joihin myös mukana ollut Hanna Vauhkonen aka Paloheinän fakiiri kuuluu, ovat mielettömiä juoksijoita, huikeita tyyppejä, jokainen omalla tarinallaan. Se että on juossut heidän kanssaan, on kunnia. Se että edes pyrkii samaan, on hulluutta. Mutta juuri sen kaltaista hulluutta joka minulle on ominaista. En ehkä kuvittelekaan juoksevani 1000 maratonia koskaan. Mutta jos nyt edes sata. Ennen kuin täyttää 40.

Juoksin oman juoksuni helposti loppuun. Edelliseen verrattuna todella nakinpalanen. Yleisesti juoksuna helppo. Huoltopisteelle oli siirtynyt Ailan tilalle Miikka. Kävin kahviossa vaihtamassa rahaa ja istuin hetken Ailan kanssa. Niin mahtava tyyppi. Juossut myös kilometrejä paljon elämänsä aikana. Kävin maksamassa matkan Miikalle. Laitoin Hasselle tekstiviestin että rahat Miikalla, kiitos juoksusta. Kävin suihkussa, vaihdoin vaatteet ja kävelin vielä keskustaan, koska aurinko niin ihanasti helli. Jälleen yksi helmi keräilylaariin. Mietin miten jokainen juoksu onkaan niin erilainen ja jokainen niin mahtava. Tai oksettava.

- Katja