Kiirastorstaina kävin hammaslääkärissä poistattamassa tikit viikkoa aiemmin tapahtuneen viisaudenhampaiden poiston jäljiltä. Vaikea homma kun suu ei auennut vieläkään juuri yhtään mutta jotenkin ne kai sieltä pois saatiin. Sain toisen antibioottikuurin joka alkoikin heti tehoamaan. Viimeisen buranan otin torstai-iltana.
Suussa jyllännyt tulehdus on pääsiäisen aikana kadonnut pikkuhiljaa mutta syöminen on edelleen haastavaa. Eilen sain syötyä ekan kerran kymmeneen päivään haarukalla ja veitsellä, tähän asti suuhun on mahtunut vain teelusikka. Sain myös hammasharjan sopimaan jotenkin hampaiden väliin, puolitoista viikkoa on tullut käytettyä lähinnä suuvettä.
Kolme viikkoa voi kuulostaa lyhyeltä ajalta mutta mulle se tuntui henkisesti ikuisuudelta. Kaveri oli eilen pääsiäissunnuntaina juoksemassa 30 kilometriä jäisillä pitkospuilla ja tulvivilla poluilla Kurjenrahkan kansallispuistossa. Se oli mun ideoima lenkki ja mun piti olla siellä mukana! :( Pettymystä lieventääkseni olen koittanut tehdä sitten muuta kivaa. Lauantaina illalla alkaneet teknobileet venyivät kellojen siirtämisen avustamana viiteen aamulla..
Ajatuksenihan oli että olisin palannut treeneihin viime viikon maanantaina mutta kuten edellisestä kappaleesta voi päätellä niin toipumiseni operaatiosta oli melko hidasta. Totaalista liikuntataukoa kertyi lopulta kolme viikkoa (puolitoista viikkoa ensin flunssassa ja heti perään puolitoista viikkoa hampaidenpoistosta toipumista) ja se on muistaakseni pisin aika sitten tammikuun 2012 mykoplasman.
Tämä toinen kaavailemani paluu kuitenkin onnistui! Kävin äsken juoksemassa kolme kilometriä. Piti aloittaa ihan rauhallisesti mutta tauon aikana saapunut kevät ja varmasti juuri tuo tauko saivat jalat aluksi lentämään melkoista vauhtia. Liian kova aloitus kostautui jo noinkin lyhyellä matkalla piiputtamisena. Töitä on siis tehtävä että vointi ja kondis palautuu edes siihen aiempaan talviterään.
Puolentoista viikon päässä siintää maraton. Tämän lenkin perusteella on ihan mahdoton sanoa mikä sen kohtalo on. Jos kaikki menisi kuten olen suunnitellut niin liikkumiseni menisi nyt näin:
ma 3 km juoksua
ti 4 km juoksua
ke painonnostoa
to 6 km juoksua
pe tai la painonnostoa
la ja/tai su lepoa
ma 7 km juoksua
ti 10 km juoksua
ke painonnostoa
to lepo
pe lepo
la 42.2 km juoksua
Jos toteutus onnistuu niin olen tyytyväinen, jos ei onnistu niin sitten teen eri tavalla. Eipä se oo niin vakavaa. Maratonehan piisaa myös myöhemmin huhtikuussa jos 9. päivä tulee liian äkkiä.
Juoksuvaatteiden hakeminen ullakolta oli erikoinen tapahtuma. Ihan kuin olisi pukenut pukua päälle häihin tai muihin sukujuhliin. Kuin tekisi jotain joka on todella harvinaista.
Toivottavasti tällä viikolla on vielä monta juhlapäivää.
maanantai 28. maaliskuuta 2016
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Viisaudenhampaiden poisto ja liikunta.
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet henkisesti erittäin haastavia. Ensin olin reilun viikon flunssassa ja heti kun se oli menemässä ohi mulla oli aika viisaudenhampaan poistoon. Eka kerta eikä mitään käryä siitä miten paljon se pitkittäisi liikuntataukoa entisestään.
Torstaina aamupäivällä oli operaatio vuorossa. Multa piti poistaa viisaudenhammas vasemmalta alhaalta mutta hammaslääkäri totesi että otetaan samalla vaivalla ja potemisella myös vasemmalta ylhäältä. Eipä asialla mulle ollut mitään väliä joten poistoon vaan. Itse operaatio oli helppo, nopea ja ihan mukavakin. Puudutus toimi eikä mitään epämukavuutta tuntunut. Ylhäältä hammas irtosi kokonaisena kun lääkäri sai sen kaikin voimin vetämällä irtoamaan, alhaalta hammas piti pilkkoa ensin osiin ja irrotella pienempinä palasina. Molempien päälle tuli tikit jotka poistettaisiin ensi torstaina.
Sain viikon antibioottikuurin ehkäisemään tulehduksia ja Burana 800 särkyyn. Ohjeeksi sain syödä torstaina kylmää ja pehmeää, sen jälkeen vapaasti mikä vain tuntuu hyvältä. Saman tyyppiset ohjeet sain liikunnan aloittamiseen, kun olo tuntuu normaalilta ja hyvältä saa treenata normaalisti. Hammaslääkäri ei innostunut ajatuksestani heittää buranaa suuhun ja lähteä lenkille.
Särkyä ei ollut oikeastaan lainkaan mutta vasen poski turposi ihan järjettömästi seuraavana päivänä. Lauantaina turvotus näytti edelleen siltä kuin olisin orava joka on tunkenut puolen talven pähkinävarastot poskipussiin. Eilen sunnuntaina turvotus oli hieman laskenut ja samoin tänään maanantaina, neljä päivää operaation jälkeen. Edelleen naamasta kyllä näkee heti että joko poskeen on jemmattu peruna tai sitten on poistettu viisureita.
Olo on periaatteessa ihan hyvä mutta tuo jäätävä turvotus tarkoittaa sitä etten saa suuta juurikaan auki. Jos suu ei aukea niin on vaikea syödä mitään kunnollista. En ole syönyt torstain jälkeen juuri mitään oikeaa ruokaa.
Tässä on syntynyt vähän ikävä ketjureaktio. Parin viikon sisällä hengailu sairastelun vuoksi laski todella paljon mielialaa ja nyt useamman päivän olematon syöminen on tehnyt sitä vain entisestään. Ei huvita käydä edes kaupassa näin turpealla naamataululla.
Mulla oli ajatuksena että tänään maanantaina lähden lenkille tai teen punttia. En tee. Vaikka voinnin puolesta se muuten onnistuisikin niin olo on niin voimaton että ei siinä olisi mitään järkeä. Pitäisi ensin saada syötyä päivä tai pari ihan reilusti. Kävin lauantaina painonnostosalilla vaa'alla ja tulos oli todella masentava. Mulla oli päällä kolme tai neljä paitaa vilun vuoksi ja paino oli laskenut parissa viikossa kolme kiloa. Tai siis vielä enemmän koska vaatetta oli päällä kilokaupalla.
Nyt pitäis taikoa mies äkkiä kondikseen. Pääsiäisen ohjelmaan kuuluu pitkä polkujuoksulenkki hyvässä seurassa ja maraton odottaa kahden ja puolen viikon päässä. Kuilun partaalta on noustu aiempaa vahvempana takaisin ennenkin joten miksen tekisi sitä nytkin?
Torstaina aamupäivällä oli operaatio vuorossa. Multa piti poistaa viisaudenhammas vasemmalta alhaalta mutta hammaslääkäri totesi että otetaan samalla vaivalla ja potemisella myös vasemmalta ylhäältä. Eipä asialla mulle ollut mitään väliä joten poistoon vaan. Itse operaatio oli helppo, nopea ja ihan mukavakin. Puudutus toimi eikä mitään epämukavuutta tuntunut. Ylhäältä hammas irtosi kokonaisena kun lääkäri sai sen kaikin voimin vetämällä irtoamaan, alhaalta hammas piti pilkkoa ensin osiin ja irrotella pienempinä palasina. Molempien päälle tuli tikit jotka poistettaisiin ensi torstaina.
Sain viikon antibioottikuurin ehkäisemään tulehduksia ja Burana 800 särkyyn. Ohjeeksi sain syödä torstaina kylmää ja pehmeää, sen jälkeen vapaasti mikä vain tuntuu hyvältä. Saman tyyppiset ohjeet sain liikunnan aloittamiseen, kun olo tuntuu normaalilta ja hyvältä saa treenata normaalisti. Hammaslääkäri ei innostunut ajatuksestani heittää buranaa suuhun ja lähteä lenkille.
Särkyä ei ollut oikeastaan lainkaan mutta vasen poski turposi ihan järjettömästi seuraavana päivänä. Lauantaina turvotus näytti edelleen siltä kuin olisin orava joka on tunkenut puolen talven pähkinävarastot poskipussiin. Eilen sunnuntaina turvotus oli hieman laskenut ja samoin tänään maanantaina, neljä päivää operaation jälkeen. Edelleen naamasta kyllä näkee heti että joko poskeen on jemmattu peruna tai sitten on poistettu viisureita.
Olo on periaatteessa ihan hyvä mutta tuo jäätävä turvotus tarkoittaa sitä etten saa suuta juurikaan auki. Jos suu ei aukea niin on vaikea syödä mitään kunnollista. En ole syönyt torstain jälkeen juuri mitään oikeaa ruokaa.
Tässä on syntynyt vähän ikävä ketjureaktio. Parin viikon sisällä hengailu sairastelun vuoksi laski todella paljon mielialaa ja nyt useamman päivän olematon syöminen on tehnyt sitä vain entisestään. Ei huvita käydä edes kaupassa näin turpealla naamataululla.
Mulla oli ajatuksena että tänään maanantaina lähden lenkille tai teen punttia. En tee. Vaikka voinnin puolesta se muuten onnistuisikin niin olo on niin voimaton että ei siinä olisi mitään järkeä. Pitäisi ensin saada syötyä päivä tai pari ihan reilusti. Kävin lauantaina painonnostosalilla vaa'alla ja tulos oli todella masentava. Mulla oli päällä kolme tai neljä paitaa vilun vuoksi ja paino oli laskenut parissa viikossa kolme kiloa. Tai siis vielä enemmän koska vaatetta oli päällä kilokaupalla.
Nyt pitäis taikoa mies äkkiä kondikseen. Pääsiäisen ohjelmaan kuuluu pitkä polkujuoksulenkki hyvässä seurassa ja maraton odottaa kahden ja puolen viikon päässä. Kuilun partaalta on noustu aiempaa vahvempana takaisin ennenkin joten miksen tekisi sitä nytkin?
tiistai 15. maaliskuuta 2016
Menetetty maa(liskuu).
Niinhän siinä toki lopulta kävi että flunssa tuli mullekin. Ei onneksi täydellä teholla, en ole maannut peiton alla kuumeessa eikä ole tullut esimerkiksi yskää mutta nuha on ollut tosi kova. Olen niistänyt varmaan tuhansia kertoja mutta jos tämä sillä menee ohi niin aika helpolla toki pääsin.
Treenit ovat jääneet väliin nyt jo viikon verran. Olo alkaa kohenemaan ja varmasti lähipäivinä olisin päässyt palailemaan varovasti liikunnan pariin mutta niin ei tule käymään. Torstaina aamupäivällä multa poistetaan helmikuussa juuri ennen maratonia puhjennut viisaudenhammas. Siitä tulee kuulemma aina automaattisesti pari päivää liikuntakieltoa joten tällä viikolla tuskin on asiaa enää liikkeelle.
Käytännössä menetän siis maaliskuusta kaksi treeniviikkoa, melkein kymmenen harjoituspäivää. Pääsiäiselle ollaan suunniteltu kavereiden kanssa pitkää polkujuoksulenkkiä ja seuraava maraton on jo kolmen viikon päässä. Ajatus siitä että olisin voinut kunnolla valmistautua näihin koitoksiin ei tule toteutumaan. Taas mennään ihan nollakunnolla! :P
Ainakaan ei tule tämän lentsun jälkeen palattua treeneihin liian nopeasti kun tulee tuo hammaslääkärin määräämä liikuntakielto suoraan jatkoksi. Mietin että tekisin huomenna painonnostotreenin mutta koska olo on vielä tukkoinen niin se jää nähtäväksi.
Maaliskuusta on kulunut nyt puolet. Olen juossut yhteensä 15 kilometriä 15 päivässä. Todellista maraton-juoksijan harjoittelua.
Treenit ovat jääneet väliin nyt jo viikon verran. Olo alkaa kohenemaan ja varmasti lähipäivinä olisin päässyt palailemaan varovasti liikunnan pariin mutta niin ei tule käymään. Torstaina aamupäivällä multa poistetaan helmikuussa juuri ennen maratonia puhjennut viisaudenhammas. Siitä tulee kuulemma aina automaattisesti pari päivää liikuntakieltoa joten tällä viikolla tuskin on asiaa enää liikkeelle.
Käytännössä menetän siis maaliskuusta kaksi treeniviikkoa, melkein kymmenen harjoituspäivää. Pääsiäiselle ollaan suunniteltu kavereiden kanssa pitkää polkujuoksulenkkiä ja seuraava maraton on jo kolmen viikon päässä. Ajatus siitä että olisin voinut kunnolla valmistautua näihin koitoksiin ei tule toteutumaan. Taas mennään ihan nollakunnolla! :P
Ainakaan ei tule tämän lentsun jälkeen palattua treeneihin liian nopeasti kun tulee tuo hammaslääkärin määräämä liikuntakielto suoraan jatkoksi. Mietin että tekisin huomenna painonnostotreenin mutta koska olo on vielä tukkoinen niin se jää nähtäväksi.
Maaliskuusta on kulunut nyt puolet. Olen juossut yhteensä 15 kilometriä 15 päivässä. Todellista maraton-juoksijan harjoittelua.
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Viittä maratonia valitsemassa.
Kaikkein aikojen maratonvuosi on vauhdissa vaikka siltä ei tunnukaan. Tämän viikon harjoitussaldo on jäämässä yhteen painonnostotreeniin ja kolmen kilometrin hölkkäilyyn, lentsu on pysytellyt kovaa nuhaa lukuunottamatta ihan siedettävänä mutta olo on kuitenkin sellainen että ei voisi kuvitellakaan mitään liikuntaa tai harjoittelua. Treenaan tällä hetkellä ainoastaan sitä miten paljon pystyy syömään hedelmiä ja juomaan vettä ja tuoremehua.
Olen pyrkinyt siirtämään ajatuksia pois näistä negatiivisemmista asioista ja siinä auttoi mukavasti keskiviikkona lehtipisteisiin pärähtänyt Juoksija-lehti jonka välissä oli perinteinen Juoksukalenteri. Nykyään moni tutkii juoksutapahtumia Mynextrunin ja muiden nettipalveluiden kautta mutta itse haluan selailla paperista lehteä ja vertailla eri tapahtumia sillä tavoin.
Normaalisti juoksuharrastaja pohtii pitkään ja valitsee yhden maratonin joka on tähtäimessä, korkeintaan siihen oheen otetaan pari puolimaratonia tai kymppiä. Mun tilanne ja ajatus oli ihan erilainen kun otin juoksukalenterin käpäliin. Nyt pitäisi valita viisi maratonia loppuvuodelle!
Ajatuksenahan oli juosta tänä vuonna maraton joka toinen kuukausi. Koska juoksin ekan helmikuussa, seuraavat maratonit olisivat edessä huhti-, kesä-, elo-, loka- ja joulukuussa. Aiemmin mulla oli paljon kriteereitä joita mietin kun valitsin missä sen vuoden juoksujeni kohokohdan taivaltaisin. Nyt kun takana on ilman valmistautumista juostu maraton sisähallissa niin tuntuisi oudolta miettiä onko jossain reitti 2x 21.1 km vai 4x 10.5 km. Maratonit ovat jatkossakin seikkailuja ilman suurempia tavoitteita, jos olosuhteet ja kunto on otollinen niin ennätyksiä syntyy jos on syntyäkseen.
Siispä kynä käteen ja merkkailemaan. Nopeasti muutaman minuutin selailun jälkeen oli selvillä monta mielenkiintoista tapahtumaa jotka olisivat sopivaan aikaan sopivassa paikassa.
Seuraava maratonini tulisi olemaan tasan kuukauden päästä Nokialla. Sorvan Satku on pieni ultrajuoksutapahtuma jossa voi juosta 100 ja 50 kilometrin lisäksi myös maratonin. Veikeä ajatus että maraton on juoksutapahtuman lyhin eikä suinkaan pisin matka. Odotan hyvähenkistä ja pienimuotoista tapahtumaa jossa pääsen ekaa kertaa aistimaan ultran tunnelmaa, onhan samalla reitillä seurana koko ajan myös niitä oikeita pitkän matkan juoksijoita.
Olen juossut muutamia vuosia sitten kesäisin joissain tapahtumissa puolimaratoneja ja kymppejä mutta en koskaan maratonia. En ole hellejuoksun ystävä mutta toisaalta Suomen kesässä on mahdoton tietää etukäteen onko lämpötila kymmenen vai kolmekymmentä. Niitä tukalia kelejä voi sitä paitsi olla varsinaisten kesäkuukausien lisäksi touko- ja syyskuussakin.
Kesäkuun maratoniksi olen kaavailemassa Forssan suvi-iltaa. Maineikas ja aika iso tapahtuma joka passaa sijainniltaan ja hengeltään mainiosti. Maratonin startti on neljältä joten ihan yöjalassa tässä ei olla, maaliintulo on jo kasin maissa. Itselleni sopii parhaiten juokseminen aamupäivällä ja maraton-startti puolenpäivän aikaan, jännä nähdä miltä tuntuu juosta tuohon aikaan vuorokaudesta. Ainakin valmistautuminen ja ruokailu on ihan erilaista kuin normaalisti jolloin ennen maratonia tulee syötyä vain reilu aamupala.
Elokuu onkin hankalampi pala. Maratoneja tuntuu olevan kovin vähän, ikään kuin kaikki väistäisivät Helsinki City Marathonia. Sinne en ainakaan ole menossa! :D Samana päivänä järjestetään esimerkiksi Vaasan lähellä Sulvassa Meteoritmaraton, vahvasti ruotsinkielisellä alueella käytävä tapahtuma voisi tuntua siltä kuin olisi ulkomailla! Pohjanmaalla olisi myös Nummijärven maraton 20. elokuuta, reitti kulkee paljolti sorateillä joka kuulostaa erittäin hyvältä. Kisan järjestää 100 Marathon Club ja mainio Timo Marjomäki, varsinaista kotisivua tapahtumalle ei ole vielä ehditty tekemään. Alustavasti ympyröin kalenterista tämän kisan.
Lokakuussa tapahtumia on tosi paljon mutta joulukuussa tilanne onkin ihan toinen eikä virallisia maratoneja ole juurikaan. Jos ei sopivaa tapahtumaa ole niin järkätään vaikka itse joku Mikan tonttumaraton! Lokakuun ja joulukuun juoksuja ehtii hyvin miettiä sitten kun kesä on taputeltu ja tassuteltu.
Voi olla että suunnitelmat menee uusiksi. Ja se on ihan ok! Ongelmallisempaa on minusta tähdätä yhteen tiettyyn tapahtumaan vuodessa - kuten minä aiemmin - ja olla koko ajan ihan hajalla miettien sairastuuko ennen kisaa tai tuleeko vammoja. Mullehan kävi viime syksynä noin, vuoden eka ja ainoa flunssa napsahti kohdalle vajaata viikkoa ennen vuoden ainoaa juoksutapahtuman starttia. Lopulta viime vuoden juoksutapahtumasaldoksi napsahtikin pyöreä nolla.
Jos en pääse johonkin tiettyyn tapahtumaan mukaan niin sitten osallistun toiseen. Jos kävisi niin iso vahinko että vaikka kesäkuussa ei pääse maratonille lainkaan niin juostaan se sitten heinäkuussa. Tarkoitus on vain totuttaa kroppaa ja mieltä säännölliseen pitkän matkan juoksemiseen, ei tehdä tästä pakkomiellettä tai rasitetta.
Juoksu on nautinto ja tämänkin haasteen keskellä pidän siitä kaiken tuskan ja seinään törmäämisen hetkellä täysillä kiinni!
Olen pyrkinyt siirtämään ajatuksia pois näistä negatiivisemmista asioista ja siinä auttoi mukavasti keskiviikkona lehtipisteisiin pärähtänyt Juoksija-lehti jonka välissä oli perinteinen Juoksukalenteri. Nykyään moni tutkii juoksutapahtumia Mynextrunin ja muiden nettipalveluiden kautta mutta itse haluan selailla paperista lehteä ja vertailla eri tapahtumia sillä tavoin.
Normaalisti juoksuharrastaja pohtii pitkään ja valitsee yhden maratonin joka on tähtäimessä, korkeintaan siihen oheen otetaan pari puolimaratonia tai kymppiä. Mun tilanne ja ajatus oli ihan erilainen kun otin juoksukalenterin käpäliin. Nyt pitäisi valita viisi maratonia loppuvuodelle!
Ajatuksenahan oli juosta tänä vuonna maraton joka toinen kuukausi. Koska juoksin ekan helmikuussa, seuraavat maratonit olisivat edessä huhti-, kesä-, elo-, loka- ja joulukuussa. Aiemmin mulla oli paljon kriteereitä joita mietin kun valitsin missä sen vuoden juoksujeni kohokohdan taivaltaisin. Nyt kun takana on ilman valmistautumista juostu maraton sisähallissa niin tuntuisi oudolta miettiä onko jossain reitti 2x 21.1 km vai 4x 10.5 km. Maratonit ovat jatkossakin seikkailuja ilman suurempia tavoitteita, jos olosuhteet ja kunto on otollinen niin ennätyksiä syntyy jos on syntyäkseen.
Siispä kynä käteen ja merkkailemaan. Nopeasti muutaman minuutin selailun jälkeen oli selvillä monta mielenkiintoista tapahtumaa jotka olisivat sopivaan aikaan sopivassa paikassa.
Seuraava maratonini tulisi olemaan tasan kuukauden päästä Nokialla. Sorvan Satku on pieni ultrajuoksutapahtuma jossa voi juosta 100 ja 50 kilometrin lisäksi myös maratonin. Veikeä ajatus että maraton on juoksutapahtuman lyhin eikä suinkaan pisin matka. Odotan hyvähenkistä ja pienimuotoista tapahtumaa jossa pääsen ekaa kertaa aistimaan ultran tunnelmaa, onhan samalla reitillä seurana koko ajan myös niitä oikeita pitkän matkan juoksijoita.
Olen juossut muutamia vuosia sitten kesäisin joissain tapahtumissa puolimaratoneja ja kymppejä mutta en koskaan maratonia. En ole hellejuoksun ystävä mutta toisaalta Suomen kesässä on mahdoton tietää etukäteen onko lämpötila kymmenen vai kolmekymmentä. Niitä tukalia kelejä voi sitä paitsi olla varsinaisten kesäkuukausien lisäksi touko- ja syyskuussakin.
Kesäkuun maratoniksi olen kaavailemassa Forssan suvi-iltaa. Maineikas ja aika iso tapahtuma joka passaa sijainniltaan ja hengeltään mainiosti. Maratonin startti on neljältä joten ihan yöjalassa tässä ei olla, maaliintulo on jo kasin maissa. Itselleni sopii parhaiten juokseminen aamupäivällä ja maraton-startti puolenpäivän aikaan, jännä nähdä miltä tuntuu juosta tuohon aikaan vuorokaudesta. Ainakin valmistautuminen ja ruokailu on ihan erilaista kuin normaalisti jolloin ennen maratonia tulee syötyä vain reilu aamupala.
Elokuu onkin hankalampi pala. Maratoneja tuntuu olevan kovin vähän, ikään kuin kaikki väistäisivät Helsinki City Marathonia. Sinne en ainakaan ole menossa! :D Samana päivänä järjestetään esimerkiksi Vaasan lähellä Sulvassa Meteoritmaraton, vahvasti ruotsinkielisellä alueella käytävä tapahtuma voisi tuntua siltä kuin olisi ulkomailla! Pohjanmaalla olisi myös Nummijärven maraton 20. elokuuta, reitti kulkee paljolti sorateillä joka kuulostaa erittäin hyvältä. Kisan järjestää 100 Marathon Club ja mainio Timo Marjomäki, varsinaista kotisivua tapahtumalle ei ole vielä ehditty tekemään. Alustavasti ympyröin kalenterista tämän kisan.
Lokakuussa tapahtumia on tosi paljon mutta joulukuussa tilanne onkin ihan toinen eikä virallisia maratoneja ole juurikaan. Jos ei sopivaa tapahtumaa ole niin järkätään vaikka itse joku Mikan tonttumaraton! Lokakuun ja joulukuun juoksuja ehtii hyvin miettiä sitten kun kesä on taputeltu ja tassuteltu.
Voi olla että suunnitelmat menee uusiksi. Ja se on ihan ok! Ongelmallisempaa on minusta tähdätä yhteen tiettyyn tapahtumaan vuodessa - kuten minä aiemmin - ja olla koko ajan ihan hajalla miettien sairastuuko ennen kisaa tai tuleeko vammoja. Mullehan kävi viime syksynä noin, vuoden eka ja ainoa flunssa napsahti kohdalle vajaata viikkoa ennen vuoden ainoaa juoksutapahtuman starttia. Lopulta viime vuoden juoksutapahtumasaldoksi napsahtikin pyöreä nolla.
Jos en pääse johonkin tiettyyn tapahtumaan mukaan niin sitten osallistun toiseen. Jos kävisi niin iso vahinko että vaikka kesäkuussa ei pääse maratonille lainkaan niin juostaan se sitten heinäkuussa. Tarkoitus on vain totuttaa kroppaa ja mieltä säännölliseen pitkän matkan juoksemiseen, ei tehdä tästä pakkomiellettä tai rasitetta.
Juoksu on nautinto ja tämänkin haasteen keskellä pidän siitä kaiken tuskan ja seinään törmäämisen hetkellä täysillä kiinni!
tiistai 8. maaliskuuta 2016
Helmi-maaliskuun harjoitteluja.
Helmikuun treeniyhteenvedon kirjoittaminen on vähän venähtänyt mutta otetaan se vaikka nyt käsittelyyn. Harjoituksia kertyi odotetusti melko vähän, oli maratonia varten keventämistä, sen jälkeen siitä palautumista ja myös isojen kisojen järjestelyt jotka veivät ajan ja energian. Pääsyy vähäisiin harjoitusmääriin oli kuitenkin ehdottomasti tuo maraton, pidinhän ennen sitä kolme lepopäivää ja sen jälkeen peräti viisi palauttelupäivää. Jatkossa tulen todennäköisesti palaamaan selvästi aikaisemmin, kolme treenivapaata päivää ennen maratonia ja kolme sen jälkeen olisi riittänyt ihan hyvin.
Harjoituksia kertyi helmikuussa siis yhteensä vaivaiset 16, kolme vähemmän kuin tammikuussa. Juoksua kymmenen ja painonnostoa kuusi kertaa. Molempiin kun olisi tullut pari lisäkertaa niin olisin ollut tyytyväinen. 20 ois mulle ihan passeli harjoituskertojen määrä kuukauteen.
Juoksukilometrejä kertyi yhteensä tasan 100. En ole koskaan juossut helmikuussa niin paljoa. Viime vuonna juoksin ekan satasen kuukauden kesäkuussa! Että tämmöinen juoksuharrastaja. Tuo kertoo hyvin siitä miten paljon voin kehittää tekemiseni tasoa vieläkin pelkästään säännöllisellä määrän kasvattamisella. Näkemykseni mukaan vajaan kympin lenkit riittäisivät hyvin perustasoksi jolla pääsee maratoneilla maaliin 4+ tunnissa. Noin 15 kilometrin lenkeillä olisi mahdollista jo takoa sinne alle neljään tuntiin riippuen vähän millä vauhdeilla malttaa harjoituslenkit ottaa.
Maaliskuu on alkanut melko vähäisillä juoksukilometreillä jälleen kerran mutta uskon vahvasti että askel piristyy kun kuukausi etenee. Kahdeksan ekan päivän aikana viisi treeniä. Painonnostosta tuli yhtäkkiä pitkä, puolentoista viikon tauko mutta onneksi pääsin palaamaan salille omien treenien pariin lauantaina. Vire oli kadoksissa ja tuli omituisia pummeja esimerkiksi valakyykyssä. Äkkiä tuntuma kuitenkin taas löytyi ja eilen tein todella hyvän työntötreenin iltapäivällä!
Niin kuin kaikilla muillakin niin meidänkin perheessä on kiertänyt lentsu mutta olen ainakin toistaiseksi onnistunut välttämään sen. Yöllä ja aamulla tuntui kuitenkin pieniä oireita ja päätin juosta tosi lyhyen siivun, kevyen kolmosen. Liikun jatkossakin päivittäin maltillisesti jos olo pysyy lähes normaalina. Reitit oli tänään liukkaimpia koko talvena, useamman vuoden käytössä olleista Nordic Gripeistä on lähtenyt jo aika paljon nastoja irti ja tuntui että nyt niiden pito oli ihan olematon. Voi olla että maltan ostaa uudet vasta ensi talvena.
Tänään touhu jatkuu vielä lasten ja nuorten treenien ohjaamisella. Siihen liittyen hoidinkin äsken kuntoon ilmoittautumiseni toukokuussa Varalan urheiluopistolla järjestettävään erittäin mielenkiintoisen koulutukseen. Lasten ja nuorten voimaharjoittelu urheilijan polulla on varmasti erinomainen paketti ihan kenelle tahansa junnujen parissa toimivalle ja jo nyt ilmoittautuneita on tosi iso määrä kaikista mahdollisista lajeista.
Harjoituksia kertyi helmikuussa siis yhteensä vaivaiset 16, kolme vähemmän kuin tammikuussa. Juoksua kymmenen ja painonnostoa kuusi kertaa. Molempiin kun olisi tullut pari lisäkertaa niin olisin ollut tyytyväinen. 20 ois mulle ihan passeli harjoituskertojen määrä kuukauteen.
Juoksukilometrejä kertyi yhteensä tasan 100. En ole koskaan juossut helmikuussa niin paljoa. Viime vuonna juoksin ekan satasen kuukauden kesäkuussa! Että tämmöinen juoksuharrastaja. Tuo kertoo hyvin siitä miten paljon voin kehittää tekemiseni tasoa vieläkin pelkästään säännöllisellä määrän kasvattamisella. Näkemykseni mukaan vajaan kympin lenkit riittäisivät hyvin perustasoksi jolla pääsee maratoneilla maaliin 4+ tunnissa. Noin 15 kilometrin lenkeillä olisi mahdollista jo takoa sinne alle neljään tuntiin riippuen vähän millä vauhdeilla malttaa harjoituslenkit ottaa.
Maaliskuu on alkanut melko vähäisillä juoksukilometreillä jälleen kerran mutta uskon vahvasti että askel piristyy kun kuukausi etenee. Kahdeksan ekan päivän aikana viisi treeniä. Painonnostosta tuli yhtäkkiä pitkä, puolentoista viikon tauko mutta onneksi pääsin palaamaan salille omien treenien pariin lauantaina. Vire oli kadoksissa ja tuli omituisia pummeja esimerkiksi valakyykyssä. Äkkiä tuntuma kuitenkin taas löytyi ja eilen tein todella hyvän työntötreenin iltapäivällä!
Niin kuin kaikilla muillakin niin meidänkin perheessä on kiertänyt lentsu mutta olen ainakin toistaiseksi onnistunut välttämään sen. Yöllä ja aamulla tuntui kuitenkin pieniä oireita ja päätin juosta tosi lyhyen siivun, kevyen kolmosen. Liikun jatkossakin päivittäin maltillisesti jos olo pysyy lähes normaalina. Reitit oli tänään liukkaimpia koko talvena, useamman vuoden käytössä olleista Nordic Gripeistä on lähtenyt jo aika paljon nastoja irti ja tuntui että nyt niiden pito oli ihan olematon. Voi olla että maltan ostaa uudet vasta ensi talvena.
Tänään touhu jatkuu vielä lasten ja nuorten treenien ohjaamisella. Siihen liittyen hoidinkin äsken kuntoon ilmoittautumiseni toukokuussa Varalan urheiluopistolla järjestettävään erittäin mielenkiintoisen koulutukseen. Lasten ja nuorten voimaharjoittelu urheilijan polulla on varmasti erinomainen paketti ihan kenelle tahansa junnujen parissa toimivalle ja jo nyt ilmoittautuneita on tosi iso määrä kaikista mahdollisista lajeista.
torstai 3. maaliskuuta 2016
Juoksuinnoitusta: Mont Blanc.
Upeista juoksuaiheisista lyhytelokuvistaan ja dokumenteistaan tunnettu Billy Yang julkaisi uusimman tuotoksensa pari viikkoa sitten. Mont Blanc kuvaa amerikkalaisten ultrajuoksijoiden kilvoittelua Euroopan korkeimman vuoren lähistöllä kulkevilla poluilla. Uuden mantereen juoksijat eivät juuri Mont Blancin ultramatkoilla ole juhlineet mutta viime vuonna he tykittivät parastaan. David Laney oli kolmas lähes 170 kilometrin Ultra Trail du Mont Blancilla, Zach Miller ja Tim Tollefson ottivat kaksoisvoiton Courmayeur-Champex-Chamonixin 105 kilometrin pitkällä reitillä.
Inspiraatiota ja innoitusta tarjoava elokuva löytyy youtubesta kuten moni muukin Billy Yangin hieno teos.
“If you're going to try, go all the way.
Otherwise, don't even start.
This could mean losing girlfriends, wives, relatives and maybe even your
mind.
It could mean not eating for three or four days.
It could mean
freezing on a park bench. It could mean jail. It could mean derision.
It
could mean mockery--isolation. Isolation is the gift.
All the others
are a test of your endurance, of how much you really want to do it.
And,
you'll do it, despite rejection and the worst odds.
And it will be
better than anything else you can imagine.
If you're going to try, go
all the way. There is no other feeling like that.
You will be alone with
the gods, and the nights will flame with fire.
You will ride life
straight to perfect laughter.
It's the only good fight there is.”- Charles Bukowski
Inspiraatiota ja innoitusta tarjoava elokuva löytyy youtubesta kuten moni muukin Billy Yangin hieno teos.
“If you're going to try, go all the way.
tiistai 1. maaliskuuta 2016
Painonnoston SM 2016 takana.
Kisaviikonloppu takana! Helpottunut ja huojentunut olo, kaikki meni lopulta hyvin ja saatiin luotua aiempaa näyttävämmät puitteet joista tuli paljon kiitosta niin nostajilta, yleisöltä, tuomaristolta kuin painonnostoliiton johdoltakin.
Mun viikonlopusta kului noin 28 tuntia urheilutalolla mutta eihän näissä hommissa kai tunteja kuulu laskea. Kunto ja pää kesti hyvin kisat, en väsähtänyt missään vaiheessa. Perjantaina rakennettiin puoli yhteentoista illalla kisapaikkaa, lauantaina ja sunnuntaina olin kilpailupaikalla aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Mun tehtäviin kuului ensisijaisesti kilpailunjohtajan oikeana kätenä toimiminen, lähinnä hoidin kilpailupöytäkirjaa ja vastasin siitä että kilpailu ja korotukset etenivät niin kuin on tarkoitus. Pääasiassa helppoa hommaa mutta kovatasoisimmissa sarjoissa myös taktikointi oli hurjaa ja kilpailijakortteihin suhattiin yhdyshenkilön pöydällä korotuksia ja kuittauksia muutaman sekunnin välein ja piti olla tarkkana että nostovuorot menevät oikeassa järjestyksessä. Yli 700 noston kisaviikonlopussa mokattiin kai tasan yksi nostovuoro eikä sekään ollut kenenkään yksittäisen toimitsijan virhe vaan kollektiivisesti oltiin pitkän päivän sumentamilla aivoilla sitä mieltä että näinhän sen pitää mennä... No, kauneusvirhe muuten lähes täydellisesti sujuneissa kisoissa.
Molemmat aamut aloitin toimimalla punnitusten kirjurina, yllättävän moni konkarinostajakin oli ihan pihalla siitä miten kilpailijakortin kanssa pitää toimia. Kisajännitystä ehkä. Ainoastaan yksi nostaja jäi kisoista pihalle pummattuaan painonvedon, ylipainoa olikin lopulta todella reilusti. Jotkut olivat onnistuneet hommassa ihailtavalla tarkkuudella, esimerkiksi 53 kiloisten kuningatar Pauliina Utoslahti painoi puntarilla tasan 53 kiloa :D Kymmenen grammaa enemmän ja olisi pitänyt alkaa hikoilemaan tai vaikka syljeskelemään painoa pienemmäksi.
Toimitsijapöydän takana oli koko ajan kisojen ytimessä ja näki nostot paraatipaikalta. Tuomarilinja oli mielestäni hyvä, joissakin nostoissa kilpailijat jalat olivat tosin levällään kuin kuuluisat Jokisen eväät eikä niitä nostoja olisi pitänyt koskaan hyväksyä. Isojen kisojen tyyliin kuuluvasti jury myös hylkäsi joitain nostoja, yksi onnekas tosin sai myös hylätyn nostonsa hyväksytyksi juryn toimesta. Liiton puheenjohtaja kertoi että jatkossa myös nuorten SM-kilpailuissa tullaan näkemään jury. Pääsääntöisesti näen muutoksen ihan hyvänä urheilijan oikeusturvan kannalta, kun jury valvoo tuomarien päätöksiä niin linja on usein tiukempi ja samalla myös tasapuolisempi. Ei ole oikein että joltain menee pumpit ja punnerrukset läpi ja toiselta hylkyyn.
Itse lavalta jäi mieleen paljon kovatasoisia sarjoja ja hienoja suorituksia. Lauantain ehdottomia helmiä oli Jesse Nykäsen ja Jere Johanssonin todellinen titaanien taistelu ja nokittelu kilo ja nosto kerrallaan 77 kiloisissa. Vaikka Jesse voiton veikin niin molempien riemu ja tuuletukset ja onnitteluhalaukset olivat sitä luokkaa että eipä tuossa oikeastaan häviäjiä lopulta ollut. Loistavaa urheiluhenkeä ja kilvoittelua parhaimmillaan! Milko Tokola oli juuri niin kovassa vireessä kuin tiesimme odottaakin ja teki uudet suomen ennätykset sekä tempauksessa että yhteistuloksessa. Erityisesti tempausnostot olivat niin kevyitä ja helppoja että EM-kisoissa enkat menevät taas uusiksi. Naisten kovin sarja oli lauantaina 58-kiloiset, Jenni Puputti teki 256 sinclair-pistettä ja viisi muutakin naista yli kaksisataa pistettä.
Sunnuntain helmi oli naisten 69 kilon sarja jossa nähtiin kaksintaistelu Anna Everi vs Anni Vuohijoki, enpä muista heitä aiemmin samassa sarjassa nähneeni koska Anna on vetänyt aina SM-lavoilla painonsa 63 kiloisiin. Anna oli selvästi varmemmassa kondiksessa ja vei voiton yhteistuloksessa peräti kahdeksan kilon erolla. Crossfitin kolme edellistä suomen mestaruutta voittanut Saara Laaksonen sijoittui SM-debyytissään maajoukkuenostajien jälkeen pronssille tehtyään hienon kuuden onnistuneen noston putken. Kova kisakokemus crossfit-kisoista näkyi komeana nostovarmuutena.
Sunnuntain nostot löytyy Youtubesta osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=jvHBi3ANNec ja kisapöytäkirjat osoitteesta http://painonnostosm2016.fi/ . Varsinaiset tuloslistat ovat liiton sivuilla: http://painonnosto.fi/tuloksia/2414-yleisen-sarjan-sm-kilpailut-pori .
Mielestäni tein itse kaiken voitavani näiden kisojen eteen enkä oikein keksi mitään minkä olisin tehnyt toisin. Hoidin kisojen markkinoinnin ja tiedottamisen niin hyvin kuin näillä aika olemattomilla resursseilla pystyy ja ehtii. Lopulta oli ehkä yllätys miten hyvin ja helposti lauantaina yhdeksän ja sunnuntaina lähes kahdeksan tuntia kestäneet kisat sujuivat. Meidän seuran vahvuus on iso aktiivisten ja lajiin sitoutuneiden ihmisten porukka jotka jaksaa puhaltaa yhteen hiileen pitkiäkin päiviä hyvällä fiiliksellä.
Kiitos kilpailijoille ja yleisölle, nää oli hienot kisat! :)
 |
| kuva Jussi Laine |
Molemmat aamut aloitin toimimalla punnitusten kirjurina, yllättävän moni konkarinostajakin oli ihan pihalla siitä miten kilpailijakortin kanssa pitää toimia. Kisajännitystä ehkä. Ainoastaan yksi nostaja jäi kisoista pihalle pummattuaan painonvedon, ylipainoa olikin lopulta todella reilusti. Jotkut olivat onnistuneet hommassa ihailtavalla tarkkuudella, esimerkiksi 53 kiloisten kuningatar Pauliina Utoslahti painoi puntarilla tasan 53 kiloa :D Kymmenen grammaa enemmän ja olisi pitänyt alkaa hikoilemaan tai vaikka syljeskelemään painoa pienemmäksi.
Toimitsijapöydän takana oli koko ajan kisojen ytimessä ja näki nostot paraatipaikalta. Tuomarilinja oli mielestäni hyvä, joissakin nostoissa kilpailijat jalat olivat tosin levällään kuin kuuluisat Jokisen eväät eikä niitä nostoja olisi pitänyt koskaan hyväksyä. Isojen kisojen tyyliin kuuluvasti jury myös hylkäsi joitain nostoja, yksi onnekas tosin sai myös hylätyn nostonsa hyväksytyksi juryn toimesta. Liiton puheenjohtaja kertoi että jatkossa myös nuorten SM-kilpailuissa tullaan näkemään jury. Pääsääntöisesti näen muutoksen ihan hyvänä urheilijan oikeusturvan kannalta, kun jury valvoo tuomarien päätöksiä niin linja on usein tiukempi ja samalla myös tasapuolisempi. Ei ole oikein että joltain menee pumpit ja punnerrukset läpi ja toiselta hylkyyn.
 |
| Anna Everi ja sarjan 69 kiloa voittotempaus, 87 kiloa. Kuvaaja Jussi Laine |
Itse lavalta jäi mieleen paljon kovatasoisia sarjoja ja hienoja suorituksia. Lauantain ehdottomia helmiä oli Jesse Nykäsen ja Jere Johanssonin todellinen titaanien taistelu ja nokittelu kilo ja nosto kerrallaan 77 kiloisissa. Vaikka Jesse voiton veikin niin molempien riemu ja tuuletukset ja onnitteluhalaukset olivat sitä luokkaa että eipä tuossa oikeastaan häviäjiä lopulta ollut. Loistavaa urheiluhenkeä ja kilvoittelua parhaimmillaan! Milko Tokola oli juuri niin kovassa vireessä kuin tiesimme odottaakin ja teki uudet suomen ennätykset sekä tempauksessa että yhteistuloksessa. Erityisesti tempausnostot olivat niin kevyitä ja helppoja että EM-kisoissa enkat menevät taas uusiksi. Naisten kovin sarja oli lauantaina 58-kiloiset, Jenni Puputti teki 256 sinclair-pistettä ja viisi muutakin naista yli kaksisataa pistettä.
Sunnuntain helmi oli naisten 69 kilon sarja jossa nähtiin kaksintaistelu Anna Everi vs Anni Vuohijoki, enpä muista heitä aiemmin samassa sarjassa nähneeni koska Anna on vetänyt aina SM-lavoilla painonsa 63 kiloisiin. Anna oli selvästi varmemmassa kondiksessa ja vei voiton yhteistuloksessa peräti kahdeksan kilon erolla. Crossfitin kolme edellistä suomen mestaruutta voittanut Saara Laaksonen sijoittui SM-debyytissään maajoukkuenostajien jälkeen pronssille tehtyään hienon kuuden onnistuneen noston putken. Kova kisakokemus crossfit-kisoista näkyi komeana nostovarmuutena.
Sunnuntain nostot löytyy Youtubesta osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=jvHBi3ANNec ja kisapöytäkirjat osoitteesta http://painonnostosm2016.fi/ . Varsinaiset tuloslistat ovat liiton sivuilla: http://painonnosto.fi/tuloksia/2414-yleisen-sarjan-sm-kilpailut-pori .
Mielestäni tein itse kaiken voitavani näiden kisojen eteen enkä oikein keksi mitään minkä olisin tehnyt toisin. Hoidin kisojen markkinoinnin ja tiedottamisen niin hyvin kuin näillä aika olemattomilla resursseilla pystyy ja ehtii. Lopulta oli ehkä yllätys miten hyvin ja helposti lauantaina yhdeksän ja sunnuntaina lähes kahdeksan tuntia kestäneet kisat sujuivat. Meidän seuran vahvuus on iso aktiivisten ja lajiin sitoutuneiden ihmisten porukka jotka jaksaa puhaltaa yhteen hiileen pitkiäkin päiviä hyvällä fiiliksellä.
Kiitos kilpailijoille ja yleisölle, nää oli hienot kisat! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)