Viisaudenhampaiden poisto ja liikunta.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet henkisesti erittäin haastavia. Ensin olin reilun viikon flunssassa ja heti kun se oli menemässä ohi mulla oli aika viisaudenhampaan poistoon. Eka kerta eikä mitään käryä siitä miten paljon se pitkittäisi liikuntataukoa entisestään.

Torstaina aamupäivällä oli operaatio vuorossa. Multa piti poistaa viisaudenhammas vasemmalta alhaalta mutta hammaslääkäri totesi että otetaan samalla vaivalla ja potemisella myös vasemmalta ylhäältä. Eipä asialla mulle ollut mitään väliä joten poistoon vaan. Itse operaatio oli helppo, nopea ja ihan mukavakin. Puudutus toimi eikä mitään epämukavuutta tuntunut. Ylhäältä hammas irtosi kokonaisena kun lääkäri sai sen kaikin voimin vetämällä irtoamaan, alhaalta hammas piti pilkkoa ensin osiin ja irrotella pienempinä palasina. Molempien päälle tuli tikit jotka poistettaisiin ensi torstaina.

Sain viikon antibioottikuurin ehkäisemään tulehduksia ja Burana 800 särkyyn. Ohjeeksi sain syödä torstaina kylmää ja pehmeää, sen jälkeen vapaasti mikä vain tuntuu hyvältä. Saman tyyppiset ohjeet sain liikunnan aloittamiseen, kun olo tuntuu normaalilta ja hyvältä saa treenata normaalisti. Hammaslääkäri ei innostunut ajatuksestani heittää buranaa suuhun ja lähteä lenkille.

Särkyä ei ollut oikeastaan lainkaan mutta vasen poski turposi ihan järjettömästi seuraavana päivänä. Lauantaina turvotus näytti edelleen siltä kuin olisin orava joka on tunkenut puolen talven pähkinävarastot poskipussiin. Eilen sunnuntaina turvotus oli hieman laskenut ja samoin tänään maanantaina, neljä päivää operaation jälkeen. Edelleen naamasta kyllä näkee heti että joko poskeen on jemmattu peruna tai sitten on poistettu viisureita.

Olo on periaatteessa ihan hyvä mutta tuo jäätävä turvotus tarkoittaa sitä etten saa suuta juurikaan auki. Jos suu ei aukea niin on vaikea syödä mitään kunnollista. En ole syönyt torstain jälkeen juuri mitään oikeaa ruokaa.

Tässä on syntynyt vähän ikävä ketjureaktio. Parin viikon sisällä hengailu sairastelun vuoksi laski todella paljon mielialaa ja nyt useamman päivän olematon syöminen on tehnyt sitä vain entisestään. Ei huvita käydä edes kaupassa näin turpealla naamataululla.

Mulla oli ajatuksena että tänään maanantaina lähden lenkille tai teen punttia. En tee. Vaikka voinnin puolesta se muuten onnistuisikin niin olo on niin voimaton että ei siinä olisi mitään järkeä. Pitäisi ensin saada syötyä päivä tai pari ihan reilusti. Kävin lauantaina painonnostosalilla vaa'alla ja tulos oli todella masentava. Mulla oli päällä kolme tai neljä paitaa vilun vuoksi ja paino oli laskenut parissa viikossa kolme kiloa. Tai siis vielä enemmän koska vaatetta oli päällä kilokaupalla.

Nyt pitäis taikoa mies äkkiä kondikseen. Pääsiäisen ohjelmaan kuuluu pitkä polkujuoksulenkki hyvässä seurassa ja maraton odottaa kahden ja puolen viikon päässä. Kuilun partaalta on noustu aiempaa vahvempana takaisin ennenkin joten miksen tekisi sitä nytkin?