keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Erinomaisen huono cooper.

Mulla on ollut viime vuosina tapana juosta cooperin testi kerran tai kahdesti vuodessa. Viime syksynä rikoin ekaa kertaa 2900 metrin rajan, tulos oli joitain kymmeniä metrejä alle 3000m ja viime maaliskuussa meni saman verran. Kolmea tonnia en ole rikkonut koskaan.

Eilen oli taas aika sitoa tossut tiukalle ja lähteä kiertämään rataa. Testitapahtumaan osallistui kymmenkunta muutakin joten periaatteessa peesiapuakin olisi tarjolla. On helpompi juosta kovaa kun on joku jonka perässä roikkua kuin vetää yksin, erityisesti kun mulla ei ollut tarkkaa suunnitelmaa etukäteen eikä omaa kelloa.

Koko päivän vähän jännitti. Jalat tärisi, rauhaton fiilis. Tavallaan jännitti jopa enemmän kuin ennen maratonia. Maralla olo on usein lopulta hyvin levollinen. Cooperin testissä ei ole mitään levollista.

Startin jälkeen piti vähän pujotella, olin tutusti lähdössä vähän takajoukoissa. En osaa ajatella että voisin lähteä eturivistä mutta tällä kertaa olisi ehdottomasti pitänyt. Juoksin toisena ja seurasin kärjessä menevää naista. Ajankulua kuulutettiin kahden minuutin välein ja oltiin aikalailla tonnin kohdalla neljässä minuutissa.

Mun mielestä vauhti ei riittänyt. En ollut kovinkaan hengästynyt. Joko sen naisen vauhti hiipui tai totesin vain vauhdin muuten olevan liian hidasta. Lähdin menemään piikkipaikalla yksin. En muista olinko kahdeksan minuutin kohdalla vetänyt viisi täyttä kierrosta, aika lähellä sitä kuitenkin. Lopussa kuitenkin tajusin että minuutit kuluvat liian äkkiä. Olo paheni mutta mielestäni en kangistunut vaan tempo pysyi kohtuullisena.

Vikalla minuutilla ei ihmeitä tehdä. Freesissä tikissä vedän koko kierroksen reiluun minuuttiin mutta.. tiesin että tulos on kehno. Jäin melkein sata metriä keväällä ja viime syksynä juostusta tuloksesta. Lopputulos oli noin 2900 metriä.

Olin kyllä todella pettynyt. En ole vetänyt vauhtikestävyystreenejä tai muuta rääkkiä kuin pari kertaa viimeisen puolen vuoden aikana joten onko ihmekään ettei tulos ole kummoinen mutta suurin pettymys tuli pari minuuttia testin jälkeen. Olo oli hyvä. Palauduin nopeasti. Maanantaina olin ollut kuoleman kielissä puolen tunnin ajan kun olin soutanut kovaa vajaan neljän minuutin ajan. Nyt olin ihan normaalissa olotilassa kun olin juossut 12 minuuttia täysillä..

Tuosta aiheutui epäilys että juoksinko täysiä? En ainakaan alussa. Hiipuminen on mulla vääjäämätöntä vauhdista riippumatta joten eka tonni olisi pitänyt olla 3.50, toinen 3.55 ja viimeinen 4.00. Nyt eka taisi olla 4.00, toinen 4.05-4.10 ja kolmas 4.10-4.15.

Cooper tuntui vähän liian hyvältä, erityisesti kolmella-neljällä ekalla kierroksella. Ens kerralla pitää kerätä kunnon aggret pintaan etukäteen ja laittaa radalla täysi meihemi päälle alusta asti :)

Olen koko ajan suunnitellut panostavani talvikauden ajan tehoharjoitteluun, kovilla soutuvedoilla salilla ja juoksuvedoilla sisäradalla. Vaikka cooperilla ei pitäisi olla suurta merkitystä mun tavoitteissa niin jotenkin siitä on muodostumassa ihan hauskakin pakkomielle. Ei mua haittaa jos kolmesta tonnista tulee tavoittamaton juttu, sateenkaaren päässä oleva aarre tai Graalin malja, jota en koskaan oikeasti tavoita. Tärkeintä on kai se että on sisua ja uskoa yrittää uudestaan ja uudestaan. Lupaan nimittäin että yritän sitä säännöllisesti niin kauan että onnistun :D

Vaikka mieli oli vähän maassa ja olin suoritukseeni pettynyt niin tälläkin kertaa tästä voi ottaa mukaan positiivisia juttuja. Ekan tonnin juokseminen neljään minuuttiin oli helppoa. Jos harjoittelisin sykemittarin tai edes kellon kanssa niin säännöllisten noin neljän minuutin tonnien juokseminen olisi aika iisiä lenkkien aikana. Joten jos jossain vaiheessa usko meinaa loppua niin järkevämmällä harjoittelulla fiilispohjaisen hölköttelyn sijaan homma kyllä onnistuu. Otin negatiivisena asiana sen että palauduin nopeasti vaikka sehän on varmasti myös todella hyvä merkki. Jos juoksisin hitaiden pitkisten sijaan kovia lyhyitä lenkkejä niin tulokseni olisivat ehkä ihan jotain muuta. Jossittelu on kuitenkin turhaa, suoritus kertoo tason ja vain paremmalla tekemisellä voi saada parempia tuloksia.

Cooper on kiinnostava aihe, erityisesti tänä syksynä mun vanhoja cooper-kirjoituksia on luettu ahkerasti. Ehkä kouluissa ja muualla tehdään testiä paljon just syksyllä? Jos haluatte saada hyvän cooper-tuloksen, älkää tehkö niin kuin minä teen! :D

Kuntoilijoiden taulukon mukaan tulokseni oli kaikesta huolimatta tälläkin kertaa erinomainen, ammattiurheilijoiden taulukon mukaan huono. Eli siis erinomaisen huono!

8 kommenttia:

  1. Hyvä tuloshan se on, sanoit mitä sanoit:) Mulle tuli mieleen tästä, että joskus vuonna papu kun harrastin oikeaa juoksemista minäkin, niin joskus vedin juoksumatolla noita spurtteja. Siinähän saa mukavasti säädettyä vauhdin just niinkun haluaa ja kokeilla vähän eri vauhdissa menoa eri aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni juoksee tosiaan noita vetoja ja jopa koko cooperin juoksumatolla mutta ei sovi mulle :) En innostu matolla juoksemisesta kun on ihan oikeitakin polkuja, teitä ja ratoja juostavaksi.

      Poista
  2. Erinomaisen huono - hahaah! Hyvät on nämä taulukot. :) Itse riipaisin syksyllä 2850metriä, ja itselle jäi samankaltainen olo kuin sinullekin. Ei ollut sellainen "mä kuolen nyt just tähän paikkaan..", vaan mentiin vähän liiankin hyvällä ololla. Todellakin tällaisia vauhtikestävyystreenejä pitäisi harjoitella, jotta osaisi pusertaa itsestään kaikki irti, ja juosta sellaisella ololla kun se ei ole enää kivaa.

    Itse olen aivan liian mukavuudenhaluinen sellaisille tappotreeneille, mutta kaipa niitäkin pitäisi opetella, jos haluaisi. 3000metriä ois itelläkin tavoitteena, joskus sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kyllä hurja kunto! Ton taulukon ( http://www.ku-58.fi/@Bin/120986/Coopertaulukoita.pdf ) mukaan naisammattiurheiljoilla hyvä tulos on yli 2700 metriä. Veikkaan että aika harva esimerkiksi liigatason naispelaajista missään kotimaisissa palloilusarjoissa juoksee lähelle 3000 metriä.

      Varmaan kovilla treeneillä ja täysillä vetämällä juoksisit sen kolme tonnia metriä! Oon ihan varma! :)

      Poista
  3. Meikällä kävi lähes samoin, juoksu itsessään tuntui koko ajan melko raskaalta mutta maaliin päästyä olo oli kun ei olisi juoksemassa käynytkään. Raskaus juoksussa saattaa johtua pienestä lenkki tauosta, edellisestä cooperistakin on aikaa toki useampi vuosi.
    Mutta mietin kyllä että jatkossa täytyy testejä tehdä useammin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on mun mielestä mukava tehdä säännöllisesti ja kirjata tuloksia ylös. 12 minuuttia on sen verran lyhyt aika että jos vähänkin ottaa iisisti niin tulos jää matalammaksi kuin pitäisi ja sitten ei tunnukaan niin pahalta kuin pitäisi.

      Poista
  4. Ihan mahtavaa, erinomaisen huono!! xD Oot kyl huikee! Ite en ees uskalla asettua cooperin viivalle.. huuuui. Mut kyl se joskus olis kiva testata! ;) Noi kovat intervallit vaan uupuu oikeastaan kokonaan ohjelmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikset uskalla? :) Varmasti tulisi hyvä tulos, sun juoksukunto on tosi kova. Äärirajoille meneminen on kyllä aina vähän jännää ja sitähän cooper on jos sen tekee kunnolla..

      Poista