tiistai 15. heinäkuuta 2014

Vaihtelu virkistää ja treeniä piristää.

Meidän painonnostoseuran treenit ovat kesätauolla kun kaupungin ylläpitämä painonnostosali suljettiin ennen juhannusta, se aukeaa vasta elokuun puolivälissä. Viime sunnuntaiksi meille oli kuitenkin varattu vuoro paikalliselle crossfit-salille jotta olisi edes joku yhteinen sovittu treeni kesän aikana.

Helteisen heinäkuun viikonlopun sunnuntaiaamupäivä karsii osallistujia mutta paikalle tuli lopulta noin kymmenen painonnostajaa. Yhdeksän kilpanostajaa ja minä :D Ilmeisesti muut harrastelijat harrastelee mieluummin kesällä omin päin tai viikonloput menee vaikka mökillä tai jossain ihan muualla kuin rautojen kolistelun parissa.


Oli kuitenkin tosi siistiä nostaa vieraassa paikassa, olen kyllä siellä ennenkin käynyt mutta en treenaamassa. Crossfit-tyylisesti paikka on varastohalli joka ei +28C lämpötilasta huolimatta ollut liian tukala, en silti huomannut että siellä olisi muuta ilmastointia kuin auki ollut hallin ovi. Happea riitti mutta hiki virtasi vuolaasti, hyvä niin. Otin lähinnä tempausta ja työntöä, rinnallevetoja, etukyykkyjä. Pystypunnerrusta. Tuli ekaa kertaa kokeiltua kuuluisia crossfit-painojakin. Paunojen muuntaminen on tuttu juttu ja käy lopulta aika helposti, reilut puolet vaan pois niin muuntuvat kiloiksi. Seinällä oli kyllä tarkka painojen muuntotaulukkokin ja käytössä oli myös Eleikon kiekkoja. Mukava ja vähän erilainen startti kuumalle sunnuntaille.

Eilen kävin iltapäivällä juoksemassa puolen tunnin lenkin ja päätinpä piristää sitäkin pienellä vaihtelulla - juoksin reitin toiseen suuntaan kuin aina ennen! Olen juossut saman metsälenkin varmasti parisataa kertaa, pelkästään toukokuussa juoksin sen arviolta 50 kertaa. Juoksen sen aina samaan suuntaan sillä reitin opasteet ja puihin maalatut merkit ovat vain toisella puolella, jos juoksee toiseen suuntaan niin niitä ei näe. Mutta jos on juossut saman lenkin satoja kertoja niin ehkä sen osaa jo ilman mitään merkkejä ja viittojakin? :D Oli yllättävän piristävää ja samaan vanhaan tuttuun lenkkiin tuli pienellä muutoksella ihan erilainen ja uusi fiilis. Samat puut ja maisemat näytti ihan erilaiselta kun kohtasi ne vastakkaisesta suunnasta. Eräs peltomaisema näytti niin erikoiselta että mietin jo että olenko oikealla reitillä. Suunnanmuutos toi yllättävän suuren eron siihen mitä näkyy ja mikä jää katveeseen.

En kyllästy kovin helposti eikä mulle ole ongelma tehdä samalla salilla samoja treenejä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Lopulta aika pienetkin muutokset tuovat kuitenkin mukavan lisäsäväyksen ja piristeen näihin treeneihin.  Ehkä se on yksi syy siihen että niin moni haluaa siirtyä perinteisiltä kuntosaleilta crossfit-boksien betonihalleihin tai katumaratoneilta polkujuoksuun. Sitten joskus kun palaa takaisin, sen vanhan tutun harjoittelun ja liikunnan näkeekin taas ihan uusin silmin.

2 kommenttia:

  1. Kyllä se yksitoikkoisuuden sieto treeneissä helpottaa keskittymään itse asiaan. Mulla on sama juttu, ettei samat lenkkireitit ja punttitreenit haittaa yhtään. Kyykky, mave ja penkki, ja jos aikaa ja intoa jää niin jotain muuta. Juoksussa se on sitten PK ja ainoa kysymys on aika. Joskus silloin tällöin sitten joko tasavauhtinen tai vetoja. Siinäpä sitä on harjoitusohjelmaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika identtiseltä kuulostaa oman harjoitteluni kanssa! :) Yksitoikkoiset reitit ja lenkit on mielestäni sellaista henkisen kantin ja sietokyvyn harjoittelua jota pidemmillä matkoilla tarvitaan. Jos kestää pari-kolme tuntia saman muutaman kilometrin lenkuran juoksemista harjoittelumielessä niin todennäköisesti pidempi matka sujuu kilpailutilanteessakin helpommin.

      Olen tällä hetkellä tavallaan kahden tavoitteen välissä, toukokuussa oli se kova määrällinen juoksuhaaste ja lokakuussa on maraton, joten nyt on mukava hakea piristystä treeneihin pienestä vaihtelusta. Syksyn lähetessä alkaa sitten "arkisempi" aherrus ja samojen polkujen tallaaminen tunnista toiseen.

      Poista