maanantai 10. helmikuuta 2014

Höyrypään paluu pidemmille juoksulenkeille tauon jälkeen.

Täällä talvi katosi taas yhtäkkiä, lumesta ei ole enää tietoakaan ja useamman päivän on ollut pari-kolme astetta lämmintä ja sateet ovat tulleet joko räntänä tai vetenä. Lunta on lähinnä enää jossain metsissä tai pieniä määriä kasoissa joihin sitä on aurattu ja kolattu.

Käytiin lauantaina luistelemassa, eipä ollut kentät enää oikein luisteltavassa kunnossa. Notkelmissa oli monta senttiä vettä ja tuulenvire sai jään pinnan aaltoilemaan kuin järven. On tämä kyllä ihmeellinen talvi, latujakin on ollut vain muutamassa paikassa enkä oo itse vielä ehtinyt kertaakaan hiihtämään. Tuntuu ettei latuja edes viitsitä kovin paljon tehdä kun ne sulaa kuitenkin heti pois.. Luistelukentät ehti olla kuosissa vajaan kuukauden. Surullista.

Toinen puoli lumettomuudessa ja jään puutteessa on se että kaduilla on aika hyvä juosta. Itse päätin lauantaina juosta tämän vuoden ekan vähän pidemmän lenkin poikkeuksellisesti asfaltilla eikä jäätä ollut kuin muutamissa kohdissa. Katujen kulmissa, pikkukujilla ja risteysalueilla sekä suojateiden ja autoteiden yhtymäkohdissa oli notkelmia joissa oli joko pelkkää jäätä tai vettä jonka alla oli jäätä. Onneksi nämä kohdat oli niin pieniä että loikkimalla pääsi väistämään ja ohittamaan ne turvallisesti.

Heti lenkin alussa aggret kävi korkealla kun joku idiootti oli ajanut autonsa kokonaan suojatien päälle vaikka punainen valo paloi. Olisi sitten ajanut kunnolla päin punaisia, rike kun oli tapahtunut sillä hetkellä kun auto ohitti sen punaista näyttävän valotolpan. Mulla oli vihreä valo joten jouduin juoksemaan tämän auton ohi ajoradan kautta... Päädyin lopulta vähän kopauttamaan konepeltiä ja viittomaan mihin kohtaan kuuluu pysäyttää, jos olisi ollut huonompi päivä niin olisin juossut auton yli.

Autoilen itsekin päivittäin ja tiedän kyllä että joissakin risteyksissä on mahdoton nähdä ellei valuta autoa suojatielle, se on ihan ymmärrettävää vaikka toki jalankulkijoiden kannalta ikävä asia. Valoristeyksessä tällaista ei tietenkään koskaan pidä tehdä! Joillain on omituinen tapa tuutata auto niin lähelle suojatietä että vähintään puskuri tai jopa eturenkaat on suojatien päällä. En ymmärrä yhtään minkä takia. Samaan kastiin menee suojatien päälle pysäköiminen tai suojatien eteen pysähtyneen auton ohittaminen ilman pysähtymistä. En vain tajua! Toivottavasti tämä lauantainen sankari miettii ensi kerralla mihin stoppaa kun punainen valo palaa tai höyrypää tulee sivulasista läpi tai pomppaa katon kautta yli! ;)

Lenkki itsessään sujui hyvin ja sen pituudeksi tuli lopulta kai sata metriä reilu kymppi. Se oli tämän vuoden eka kymppi! Muut lenkit ovat olleet pisimmillään 6-7 kilometriä ja nyt on hyvä hetki alkaa nostaa lenkkien pituuksia normaaleihin määriin. Penikat kyllä vähän ärtyivät, määrän lisääminen, uudet tossut ja toisaalta kova asvaltti jolla juoksen erittäin harvoin oli vähän huono yhdistelmä. Olen venytellyt pohkeita ahkerasti ja eiköhän tästä selvitä, huomenna ois jo seuraava hetki testailla millaisella syönnillä tossu on.

Huikeita urheilusuorituksia on päivät täynnä, telkkari on melkein koko ajan päällä. Vetelin tänään 2000 metrin soudun salitreenin päätteeksi ja ajatukset katosivat vähän liikaakin tv:ssä pyörineeseen curlingiin, soudin ekat viissataa metriä aivan liian lujaa ja maaliin tultiin samoilla fiiliksillä kuin Peter Northug eilen. Eli just ja just tajuissaan ja silmät sikkuralla :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti