perjantai 12. heinäkuuta 2013

Lenkillä niin aikaisin.

Tän piti olla ihan tavallinen päivä. Herään kahdeksan maissa ja menen lenkille aamupäivällä. Toisin kävi!

Menin illalla puoli kymmeneltä salille tekemään voimaharjoitusta, treeni meni hyvin ja 2000 metrin soudussa ennätys parani viidellä sekunnilla! Ehkä juuri tuosta kovasta soudusta johtuen olin pukukopeilla niin pihalla että jätin kännykkäni sinne. Huomasin asian vasta ulkona. Noh, kello oli vielä 22.45 ja salin pitäisi olla jäsenkortilla auki klo 23 asti mutta ovipa ei enää niin myöhään auennutkaan. Venailin vielä vajaan vartin jos joku tulisi ulos, sinne oli vielä jäänyt porukkaa kun menin vaihtamaan kamoja. Ikävä kyllä olivat ilmeisesti häipyneet sillä aikaa koska kukaan ei enää tullut ulos.

Salille pääsisi sisään taas viideltä aamulla, henkilökunta tulisi paikalle kahdeksalta. Päätin että sinne pitää mennä heti viideltä, pahimmassa tapauksessa joku aamuvirkku kleptomaani pöllii puhelimeni aamun varhaisina tunteina. Tarkoitus oli mennä tavalliseen tapaan aamupäivällä juoksemaan klo 10-12 mutta ajattelin että tässähän olisi oiva tilaisuus tehdä jotain erilaista.

Olin siis yhdeltätoista kotona, söin rahkaa ja menin nukkumaan kahdeltatoista. Laitoin herätyskellon soimaan tasan viideltä.

Jos on tavallista varhaisempi heräämisaika niin silloin ei ikinä saa nukuttua kunnolla! Vajaasta viidestä tunnista nukuin siis ehkä kolme, heräsin 4.40 ennen kuin kello ehti pärähtää. Kävin vessassa ja puin lenkkikamat päälle, olin kuntosalilla 5.05.  Luuri löytyi nopeasti sieltä mistä ajattelinkin, puhelin taskuun ja lenkille.

Olen tainnut kerran aikaisemmin juosta aamulla, noin seitsemästä kahdeksaan, mutta tämä oli kyllä ennätys. Aurinko paistoi jo komeasti ja ilma oli raikas, vähän kuin kevätpäivä. Shortseilla ja lyhythihaisella paidalla oli aluksi kylmä mutta ekojen kilsojen jälkeen kroppa lämpeni. Liikkeellä ei ollut muita kuin minä ja satunnaiset rekat ja kuorma-autot.

Juoksin juovan ja joen yli rautatiesiltoja, sellaisia kuin tämän blogin taustakuvassa.


Joesta nousi usva, hengitys höyrysi. Aamu oli todella kaunis.

Vähän ennen kuutta autoja alkoi kulkemaan enemmän, moni taisi mennä kuudeksi aamuvuoroon. Jatkoin matkaa vielä puolisen tuntia. Tulin kotiin puoli seitsemän maissa, olin juossut 12 kilometriä.

Kesällä ei tosiaankaan väsytä, tämä lenkki oli todella hieno ja ikimuistoinen.


Onneksi unohdin kännykän sinne pukuhuoneeseen.

4 kommenttia:

  1. Harrastan aamulenkkeilyä vuodenajasta toiseen, mutta aina kesällä lenkit saavat kerta toisensa jälkeen uskomattoman hyvän fiiliksen aikaan. Tuntuu, että ilmassa on jotain taianomaista kun muu maailma vielä nukkuu ja itse juoksee aamun kanssa kilpaa hienoissa kesämaisemissa. Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti juuri näin! Ikävä kyllä olen niin iltavirkku että aamulla on pakko nukkua pääsääntöisesti pidempään ettei kuuppa mene sekaisin. Välillä kyllä pitää tarttua tällä tavalla hetkeen!

      Poista
  2. Aamulenkkeily on kyllä kivaa ja tosi aikaista aamulenkkeilyä tulee tehtyä ihan liian harvoin, lähinnä aamuvuoroon mennessä. Etenkin viikonloppu aamut on mukavia, on niin autioo :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä huikaisevan autiota ja ilma oli täysin erilainen kuin aamupäivällä. Todella nautittava ja virkistävä lenkki.

      Poista