keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Heinäkuun huikeat jumpat.

Kylläpäs aika menee nopeasti, justhan kirjoitin kesäkuun treeneistä. Eikä toukokuun harjoitustilastoistakaan niin pitkää ole. Mitä enemmän tekee ja touhuaa niin sitä nopeammin ehkä se aikakin kuluu? En silti ajatellut passivoitua jotta saisi hidastettua ajankulua.

Jonkun mielestä nämä treenitilastot ovat varmaan täynnä hehkutusta ja superlatiiveja mutta minkäs sille voi kun kulkee aika hyvin ja energiaa piisaa. Muistan kyllä keväällä valitelleeni vähäisiä juoksukilometrejä mutta siihenkin suhtauduin aika rauhallisesti koska tiesin että tahti kiihtyy.

Ja niinhän se kiihtyikin! Viimeksi hehkutin vuoden parasta juoksukuukautta kun kesäkuussa kipitin ekaa kertaa satkun, lopulta kilsoja kertyi 104. Heinäkuussa pistin kunnolla ryskymään ja kilometrejä kertyi... 130! Huh huh. Se oli jo lähellä täydellisyyttä mitä tällä kunnolla ja näillä aikatauluilla pystyy. Heinäkuu oli toiseksi paras juoksukuukauteni koskaan, viime syksynä maratonista sisuuntuneena painelin lokakuussa 154 kilometriä.

Suurin osa lenkeistä on ollut keskipitkiä pk-lenkkejä, eilen juoksin pitkästä aikaa mulle harvinaisen reilun 7 kilometrin vauhtilenkin. Se oli samalla viimeistelylenkki ja valmistelua.. mutta mihin? Siitä enemmän seuraavassa jaksossa - tai siis jossain bloggauksessa kenties ensi viikolla :)


Kilometrejä on nyt tänä vuonna kasassa 565 joten puoliväli 1100 kilometrin tavoitteesta on ohitettu. Ekaan puolikkaaseen kului 206 päivää, loppumatka pitää siis ehtiä juoksemaan 159 päivässä. Pyöritellään nyt tilastoja vielä sen verran että millainen tahti matkan varrella on ollut:

0-100 kilometriä, keskimäärin 1.96km/päivä
0-200 kilometriä, keskimäärin 1.92km/päivä
0-300 kilometriä, keskimäärin 2.13km/päivä
0-400 kilometriä, keskimäärin 2.4km/päivä
0-500 kilometriä, keskimäärin 2.53km/päivä
0-550 kilometriä, keskimäärin 2.67km/päivä

1100 kilometriä 365 päivässä tarkoittaa lähes tarkalleen 3 kilometriä päivässä joten vielä pitää vähän kiristää. Satasen kuukausia kun nakuttelee loppuvuoden niin tavoite kyllä täyttyy.

Kaiken kaikkiaan harjoituspäiviä oli heinäkuussa 20, tosi hyvä määrä. Treenin ja levon suhde 2:1 osui ihan nappiin. Juoksupäiviä oli 11 ja salitreenejä 9. Voimaharjoittelu on aikalailla maksimissa, toukokuussa saliharjoituksia oli 7 ja kesäkuussa 8. Yhdeksän on täydellinen määrä nyt kun isommat panokset on ladattu juoksupoluille.


Sama fiilis kuin viime kuussa, voimaa on taas enemmän mutta vaaka näyttää samoja tai jopa alempia lukemia kuin aiemmin. Ehkä keskityn siihen raudan painoon, en omaani. Ei kannata etsiä suurennuslasilla negatiivisiä asioita silloin kun 95% tekemisistä sujuu. Koko palkalla rahkaa, pihvejä ja pähkinöitä! Pastaa unohtamatta.

Hurahdin urheiluun, lähinnä penkkiurheiluun, pikkunappulana. Viime päivinä Yle on vienyt mut lapsuuden vuosiin kun TV1 on näyttänyt tunnin koosteita vanhoista yleisurheilun MM-kisoista. Meidän tiemme on sidottu yhteen, ensimmäiset yleisurheilun maailman mestaruudet kun ratkottiin Helsingissä samana vuonna kuin minä synnyin.

Eilen vuorossa oli kooste Tokion 1991 kisoista. Ne on mun varhaisimpia selkeitä urheilumuistoja. Olin 8-vuotias. Carl Lewis juoksi satasella huikean 9.86, uuden maailmanennätyksen. Lewis oli oman aikansa Usain Bolt, tosin vielä suurempi. Pikajuoksun lisäksi Carl kun dominoi myös pituushyppyä. Suomalaisena se suurin juttu noissa kisoissa oli kuitenkin Kimmo Kinnusen 90.82 metrin keihäskaari joka toi kultaa, Räty oli kakkonen 88-metrisellä. Rautaista meininkiä! 1992 olikin jo olympialaisten vuoro, ne oli ekat olympialaiset jotka muistan. Mulla oli ala-asteen liikuntatunneilla meleerattu harmaa BARCELONA 1992-t-paita. Ehkä merkityksetöntä jonkun mielestä mutta mulla on vakaa ajatus että vaikka silloin mun urheilut tarkoitti eliittikisojen leikkimistä omassa pihassa enkä ollut kummemmin liikunnallinen lapsi niin silloin kylvettiin siemen joka itää näissä tämän päivän treeneissä. Silloin alettiin rakentamaan olympiasoihtua joka tosin sytytettiin vasta nyt, kolmekymppisenä. Sitä tulta ei tosin sammuteta kolmen viikon jälkeen vaan liekkeihin kaadetaan bensaa joka päivä!!

7 kommenttia:

  1. Hei, minäkin olen syntynyt -83! Itse asiassa olin "katsomassa" kisoja äitin mahassa (Tiina Lillak!). Iskä oli enonsa kanssa katsomassa kaikki kisatapahtumat. Tämä nyt jo edesmennyt eno myös videoi kaikki tv:n kisalähetykset ja nyt nuo kaikki VHS-nauhat ovat perintönä isälläni. Eli siis penkkiurheilu(kin) on tullut verenperintönä. Varhaisimmat muistikuvani ovat muuten jo Calgarystä -88, joissa fanitin Marjo Matikaista. No niin, tulipahan taas avauduttua! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai muistat Calgaryn?! Hyvä muisti :) Lillehammer 94 on jo tosin hyvin muistissa, muistan avajaiset ja muut.

      Noi vhs-nauhat on kova juttu koska niissä on loistavat selostukset, noissa TV1:llä nyt pyörivissä koosteissa kun on aika tylsät englanninkieliset selostukset. Vaalikaa perintöä tarkoin! Todellinen aarre. Itseltäni löytyy vähän uudempia kisoja, mm. Sydneystä monta monta tuntia vhs-nauhaa :)

      Poista
  2. Kalle oli kyl kova luu, muistissa on juoksut ja hypyt... Ja keihäskaaria ei kukaan voi unohtaa :D

    Hyvin on juoksukilsat kertyny. Keväällä mentiin samoissa lukemissa, nyt oon jääny kaaaaauas taakse, mut mie haaveilenki vaan muutaman kilsan lenkeistä kerran viikossa, se on jo hyvä se (tähän tilanteeseen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...extreme runille?

      Poista
    2. Aina on kyllä pelko takapuolessa että kohta iskee joku vamma ja homma on paketissa pitkän aikaa. Aika hyvin olen vielä säästynyt.. Toivottavasti saisit Hilu kintut kuntoon!

      Poista
  3. hups ei ollut tarkoitus lisätä kommenttia edellisen lukijan viestiin, vaan heittää arvauksia, mistä (tapahtumasta?) saamme kuulla seuraavassa blogipostauksessa.
    Yo. anonyymi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä veikkaus mutta ihan täysin napakymppiin ei osunut. Itseäkin jänskättää jo aika paljon. Paljastan viimeistelyn kohteen todennäköisesti alkuviikosta! :)

      Poista