Terveiset täältä hiljaiselon takaa, hiipuvien harjoitusmäärien hangettomilta jättömailta.
Tuntuu kuin en olisi tehnyt viime aikoina yhtään mitään koska en ole treenannut käytännössä ollenkaan mutta toisaalta olen kyllä tehnyt todella paljon kaikkea muuta. Marraskuussa sentään harjoittelin kolmesti viikossa (12 treenikertaa harjoituskalenterin mukaan) mikä on haastavassa arkirytmissä mulle ihan kelvollinen määrä. Kuitenkin esimerkiksi juoksukilsat jäivät aivan olemattomiksi, 41 kilometriin. Seitsemän juoksulenkkiä joiden pituudet 2, 7, 9, 6, 4, 6 ja 7 kilometriä. Varsinaista kestävyysurheilua! - Noup. Painonnostreenejä viisi kappaletta, ja sillä puolella sattuikin nyt tulemaan melko kevyt jakso mikä on vain hyvä. Ei tarvi ainakaan lähteä salilta itku silmässä feilien jälkeen.
Liukuvien työaikojen luistettua menneisyyteen on ollut pakko käsitellä myös ajatuksiani harjoittelusta. Mustavalkoisena ihmisenä olen ajatellut että harjoitus on vain ohjelman mukainen punttitreeni tai tietty määrä juostuja kilometrejä. Jos nauliinnun noihin ajatuksiin niin voin heittää hyvästit säännöllisille treeneille tai järjelle.
Harjoituspäiväkirjani mukaan olen treenannut viimeksi 27. marraskuuta. Puoleentoista viikkoon en ole siis tehnyt minkäänlaista treeniä. Oikeasti olen pikkuisen harjoitellut kotona ja salillakin, tehnyt erilaisia lihaskuntoharjoitteita. Aiemmin en olisi niitä laskenut yhtään miksikään mutta jatkossa on varmasti pakko.
Vanha mentaliteettini on tässä tilanteessa tuhoisa. Jos minulla ei ole laittaa 5x 1.5 tuntia harjoittelulle viikossa niin eikö sitten voisi tehdä mieluummin vaikka viis minuuttia jotain päivittäin kuin lepäillä kokonaan laakereilla?
Aiemmin pystyin harjoittelemaan aamupäivisin ja illat jäivät muulle elämälle, nyt olen duunipuhelimissa ja -tietokoneissa kiinni vähintään klo 8-16, välillä pidempäänkin. Joku tiukka aikatauluttaja varmasti handlaisi homman nytkin mutta kaipaan hitaita aamuja ja väljiä iltoja, en syö, juo ja nuku minuuttiaikataulun mukaan. Voi olla että se kostautuu romahtaneena kuntona mutta jos tekisin toisin, se kostautuisi romahtaneena Mikana.
Olen pyöritellyt mielessäni nipun mielenkiintoisia treenejä joita voi tehdä toimistolla tai kotona kun aikaa on vähän, mahdollisuuksiahan on hyvin paljon. Juoksun treenaaminen olohuoneessa on vähän hankalaa mutta kuntopyörän sotkeminen on yksi mahdollisuus harjoitukseen joka on edes vähän lajinomainen.
Kun tämä vuosi on ohi, teen varmasti perinteisen yhteenvedon kuluneen vuoden liikunnoista mutta sitäkin tärkeämpää on löytää uusia keinoja ja innostavia tapoja vuodelle 2017.
