Terveiset täältä hiljaiselon takaa, hiipuvien harjoitusmäärien hangettomilta jättömailta.
Tuntuu kuin en olisi tehnyt viime aikoina yhtään mitään koska en ole treenannut käytännössä ollenkaan mutta toisaalta olen kyllä tehnyt todella paljon kaikkea muuta. Marraskuussa sentään harjoittelin kolmesti viikossa (12 treenikertaa harjoituskalenterin mukaan) mikä on haastavassa arkirytmissä mulle ihan kelvollinen määrä. Kuitenkin esimerkiksi juoksukilsat jäivät aivan olemattomiksi, 41 kilometriin. Seitsemän juoksulenkkiä joiden pituudet 2, 7, 9, 6, 4, 6 ja 7 kilometriä. Varsinaista kestävyysurheilua! - Noup. Painonnostreenejä viisi kappaletta, ja sillä puolella sattuikin nyt tulemaan melko kevyt jakso mikä on vain hyvä. Ei tarvi ainakaan lähteä salilta itku silmässä feilien jälkeen.
Liukuvien työaikojen luistettua menneisyyteen on ollut pakko käsitellä myös ajatuksiani harjoittelusta. Mustavalkoisena ihmisenä olen ajatellut että harjoitus on vain ohjelman mukainen punttitreeni tai tietty määrä juostuja kilometrejä. Jos nauliinnun noihin ajatuksiin niin voin heittää hyvästit säännöllisille treeneille tai järjelle.
Harjoituspäiväkirjani mukaan olen treenannut viimeksi 27. marraskuuta. Puoleentoista viikkoon en ole siis tehnyt minkäänlaista treeniä. Oikeasti olen pikkuisen harjoitellut kotona ja salillakin, tehnyt erilaisia lihaskuntoharjoitteita. Aiemmin en olisi niitä laskenut yhtään miksikään mutta jatkossa on varmasti pakko.
Vanha mentaliteettini on tässä tilanteessa tuhoisa. Jos minulla ei ole laittaa 5x 1.5 tuntia harjoittelulle viikossa niin eikö sitten voisi tehdä mieluummin vaikka viis minuuttia jotain päivittäin kuin lepäillä kokonaan laakereilla?
Aiemmin pystyin harjoittelemaan aamupäivisin ja illat jäivät muulle elämälle, nyt olen duunipuhelimissa ja -tietokoneissa kiinni vähintään klo 8-16, välillä pidempäänkin. Joku tiukka aikatauluttaja varmasti handlaisi homman nytkin mutta kaipaan hitaita aamuja ja väljiä iltoja, en syö, juo ja nuku minuuttiaikataulun mukaan. Voi olla että se kostautuu romahtaneena kuntona mutta jos tekisin toisin, se kostautuisi romahtaneena Mikana.
Olen pyöritellyt mielessäni nipun mielenkiintoisia treenejä joita voi tehdä toimistolla tai kotona kun aikaa on vähän, mahdollisuuksiahan on hyvin paljon. Juoksun treenaaminen olohuoneessa on vähän hankalaa mutta kuntopyörän sotkeminen on yksi mahdollisuus harjoitukseen joka on edes vähän lajinomainen.
Kun tämä vuosi on ohi, teen varmasti perinteisen yhteenvedon kuluneen vuoden liikunnoista mutta sitäkin tärkeämpää on löytää uusia keinoja ja innostavia tapoja vuodelle 2017.
Todentotta - arjen tuoksinassa tärkeää on löytää ne oikeat palaset, jotka auttaa jaksamaan hektisessä arjessa. Ja liikkuminen on todella muutakin kuin pelkkiä tiettyjä treenitunteita.
VastaaPoistaNo niinpä juuri, pitää ymmärtää liikkuminen muutenkin kuin vain etukäteen tarkasti suunniteltuina harjoituksina!
PoistaKun olin syksyllä 50% osa-aikasaikulla niin mun mielestä juuri silloin työ ja vapaa-aika oli oikeassa balanssissa. Nyt kun nuo ajat ovat muistoja vain, pyrin työmatkapyöräilemään niin paljon kuin säiden suhteen ahdollista. Työ vie niin paljon energiaa että muuten en liikkuisi varmaan yhtään, ja tällä tapaa se liikunta tulee ihan itsestään. Toivottavasti keksit jonkin hyvän systeemin joka toimii juuri sinulla! :)
VastaaPoista20-25 tuntia ois ainakin mulle se ihanteellisin tuntimäärä, kyllä tää 35-40 tuntia on aika haastava omassa elämäntilanteessani. Mutta kun tosiaan tilanteet muuttuu ja vaihtelee niin katselen rauhassa mitä tulee tapahtumaan ja miten liikkuminen milloinkin onnistuu :)
PoistaMie niin oon odottanu tätä päivää, että käyn lukemassa mitä siule kuuluu :D Repäisin itteni irti blogien maailmasta reilu vuosi sitten, ei vaan pystynyt enää lukemaan toisten juttuja, eikä kirjoittamaan omaansa... sitä omaa samaa juttua siitä miten kroppa hajoaa, joka fakin kerta kun alat päästä vauhtiin. Noh teki se sen tän vuoden aikanakin, pahemmin mitä koskaan, mutta pitkästä aikaa tunnen oikeasti iloa kun luen toisten tekstejä. Ihana huomata, että suurin osa on jatkanut bloggaamista ja miten paljon täältä saakaan taas hymyn tuomia ryppyjä silmien ympärille :)
VastaaPoistaEtpä arvaakaan miten hyvältä tuntui huomata keneltä oli tullut kommentti! Kiva ku oot edelleen mukana menossa ja oot löytäny taas uudestaan tännekin :) Toivottavasti vuosi 2017 ois molemmille ehjempi, mulle reenien ja sulle kropan suhteen!
Poista