Pidä silmäsi auki ja olet vapaa näkemään kaiken.

Jäljellä on enää puolitoista vuorokautta ensimmäiseen pyrkimykseeni taivaltaa ultra-mittainen eli maratonia pidempi matka. Viime päivät ovat kuluneet lepäillen, lauantaina tein viimeisen harjoituksen.

Ja millainen tuo viimeistelyharjoitus olikaan! Piiiiiitkä, taukoineen yli viiden ja puolen tunnin mittainen polkujuoksu hyvässä seurassa. Osallistuin hyvin vapaamuotoiseen ekaa kertaa järjestettyyn polkutapahtumaan jossa kierrettiin Kullaan upea Joutsijärven retkeilyreitistö. Matkaan saattoi lähteä liukuvasti lauantaiaamupäivän aikana itselleen parhaiten sopivaan aikaan. Minun porukkaani osui kolme tuttua kaveria aiemmin järjestämiltäni yhteislenkeiltä.

Lähdettiin juoksemaan yhdeltätoista. Sää oli upea, aurinko paistoi. Vaijerilosseilla kaksi vesistön ylitystä, pitkospuita, kivikoita, juurakoita. Haastavaa maastoa jossa maisemia ehti katsella vain taukopaikoilla, muuten olisi kompastunut ja mahdollisesti loukannut. Ja sitä en todella halunnut, en enää vikalla lenkillä ennen mökkiultraa.

Maaston kunto näin aikaisessa vaiheessa kevättä mietitytti ja olin pakannut irtonastatkin reppuun. Niitä ei kuitenkaan tarvittu. Polut ja ikivanhat pitkospuutkin olivat hämmentävän kuivia, ne ovat yleensä kesälläkin olleet kosteampia. Outo juttu. Muutamissa varjopaikoissa oli edelleen jäätä mutta ne sai helposti kierrettyä polun viertä kulkien.

Pidettiin paljon taukoja ja syötiin rauhassa eväitä autiotuvilla ja laavuilla. Tämä oli muillekin tärkeä pitkään kisaan valmistava lenkki. Johanna on lähdössä Madeiran polku-ultraan pääsiäisen jälkeen, Kirsillä on ohjelmassa Karhunkierros toukokuussa.

Olin vetänyt Joutsijärvellä aiemmin kaksi pitkää polkuyhteislenkkiä joissa oli pummailtu enemmän tai vähemmän. Oltiin vitsailtu paljon aiheesta mutta tällä kertaa harhailua ei tullut, useampi muista tapahtumaan osallistujista oli kyllä juossut reitiltä vähän minne sattuu :D Aika hyvin muistin koko ajan mitä on luvassa, pari kertaa kaivoin kartan taskusta varmistaakseni että järkeilin reittiä oikein ja kyllähän se meni juuri niin kuin muistelinkin.

Parin tunnin jälkeen meinasin että kuntoni loppuu mutta kun olin mussuttanut pussillisen karkkia ja vetänyt geelin niin olo piristyi ihan valtavasti. Sama toistui useita kertoja. Loppumatkasta huomasin että geeleissä, joita en ollut aiemmin käyttänyt, oli kofeiinia. Yleensä en huomaa geelien vaikuttavan jaksamiseeni mutta kenties nyt tuo kofeiini oli se kaipaamani lisäbuusti. En juo koskaan kahvia joten geelissä ollut pienikin määrä saattaa vaikuttaa merkittävästi.

Tossu oli siis hyvällä syönnillä loppuun asti ja oltiin takaisin lähtöpisteessä puoli viiden maissa.

Koska mulla ei ole mitään omaa mittaria niin kuvaa varten hyväksikäytin Johannan auttavaa kättä

Vajaa 29 kilsaa josta varsinaista juoksua ehkä viitisen tuntia, varmasti yli puoli tuntia kului huoltotauoilla. Saman mittainen lenkki asvaltilla tai muulla kovalla alustalla olisi tuntunut kropassa useita päiviä, nyt ei tuntunut millään tavalla pahalta. Toki sunnuntaina tuntui että jotain oli tullut edellisenä päivänä tehtyä mutta täysin kivuttomasti kävelin useita kilometrejä ja pelasin pojan kanssa futista.

Ainoa valmistautumista varjostava asia on ollut huono nukkuminen. Olen valvonut liian myöhään vaikka herätys olisi aikaisin. Jos olen päässyt petiin ajoissa, olen heräillyt muutaman tunnin unien jälkeen ja valvonut monta tuntia nukahtaakseni juuri ennen kellon soittoa. Olin sunnuntaina ja maanantaina zombi ja voin fyysisesti pahoin, niin pahalta uniongelmat tuntuivat.

Kun on menossa juoksumatkalle joka parhaimmillaan kestää 24 tuntia, on oltava virkeä ja täynnä energiaa. Olenkin mennyt nyt parina edellisenä iltana yhdeksältä petiin ja aion jatkaa samaa vielä tänäänkin. Olo onkin nyt paljon parempi ja uskon jaksavani ihan hyvin perjantaina ja lauantaina.

Maanantaina mökkiultran osallistujat saivat järjestäjiltä sähköposteihinsa tiedotteen tapahtuman tarkemmista yksityiskohdista. Sekä reitti että huolto-olosuhteet ovat askeettiset, jopa armottomat. Käytössä on ulkohuussi, pihasauna ja sen terassi. Reitillä on suo joka kastelee kengät joka kierroksella. Jyrkkää nousua jota on vaikea edes kävellä ylös. Polutonta metsää.

Järjestäjät arvioivat että kolmen tunnin maratoonarilla kuluu 4.5 kilometrin kierrokseen keskimäärin 45 minuuttia. Reittiennätys on 33 minuuttia. On täysin mahdoton arvioida mitä on luvassa mutta varmasti voin olla tyytyväinen alle tunnin kierroksiin.

Oman vaikeutensa tuovat yön pimeys sekä kylmyys joka saapuu pääsiäiseksi. Vielä sunnuntaina ulkona saattoi olla ilman takkia kun varjossakin oli 13-14 astetta. Pääsiäisenä on pakkasta päivälläkin ja yöllä lämpötila tuntuu kymmeneltä pakkasasteelta. Varusteita, erityisesti lämmintä vaatetta pitää olla mukana todella paljon.

Pitää olla rohkea jotta uskaltaa kävellä polun vieressä. Vielä enemmän rohkeutta vaatii mennä sinne missä ei ole polkua lainkaan.

Jos kaikki menee hyvin, noin kymmenen tunnin jälkeen eli pitkäperjantain iltana olen saanut maratonin verran ja noin 2300 nousumetrin edestä taivallettua. Sen jälkeen siirryn kohti aiemmin käymättömiä mielen korpimaita ja vaikka mitä tapahtuisi, pitää jatkaa taistelua.

1360 / 5000