Kilpailunjohtajan painajainen.

Painonnostokilpailun järjestäminen alkaa noin pari vuotta ennen itse tapahtumaa kilpailuluvan anomisella. Kansallisten arvokilpailuiden järjestelyoikeuksia haetaan lajiliitolta joka jakaa ne noin vuotta ennen seuraavaa kilpailukautta. Kun tieto kilpailuiden järjestelyoikeuksista tulee, tehdään tilavaraus kilpailupaikasta mutta muuten annetaan vain ajan kulua. Varsinaiset järjestelyt alkavat kuukautta tai kahta ennen h-hetkeä kilpailuiden tasosta riippuen. Yleisen sarjan SM-kisoissa tai pohjoismaiden mestaruuskisoissa järjestelyitä tehdään selvästi enemmän jo varhaisemmassa vaiheessa.

Tällä kertaa olin kilpailunjohtajana peruskoululaisten mestaruuskilpailuissa joiden isoin ennakkoduuni oli ilmoittautumisten hoitaminen. Ilmoittautuminen alkoi jouluna mutta käytännössä sähköpostiin alkoi tulvia viestejä vasta viimeisellä ilmoittautumisviikolla tammi-helmikuun vaihteessa. Ilmoittautumisia tuli lopulta 110 mikä on ennätysmäärä tämän tason kilpailussa. Pelkästään tyttönostajien määrä nousi lähes 50% viime vuodesta!

Muiden seurojen yhteyshenkilöiden lisäksi olin yhteydessä liittoon, oman seuran nostajiin, talkooväkeen, toimitsijoihin, vanhempiin, muihin seuroihin, yhteistyökumppaneihin... On valtavan suuri helpotus että kisaorganisaatio on valmiiksi olemassa eikä kaikkea tarvitse nyhjäistä tyhjästä. Järjestämme vuodessa noin 10 kansallista kilpailua joista pari ovat isompia arvokisoja. Koen tärkeimmäksi tehtäväkseni eri järjestelytehtäviin kykenevien määrän kasvattamisen, olisi nimittäin hirveä tilanne jos kaikki tietotaito olisi yhden ihmisen varassa. Se yksi ihminen kun voisi vaikka juuri kisojen aattona sairastua.

Varsinaisen kisaviikon koittaessa suurin osa ennakkojärjestelyistä oli jo hoidossa, tosin esimerkiksi käsiohjelmaa työstettiin vielä keskiviikkona ja vasta torstaina se meni painoon.

Torstaina aamulla oli pakkasta 15.5 astetta. Kävin juoksemassa kolmen kilometrin lenkin ennen töihin menoa. Päivän aikana alkoi yskittää ja viluttaa. Olin pukeutunut todella hyvin lenkille mutta se oli selvästi tämän talven kylmin kirmaisuni.

Töiden jälkeen kävin vetämässä junnuille kisoihin valmistavan treenin. Kaikki olivat intoa täynnä ja kovassa iskussa mutta valmentajasta tuntui vähän oudolta. Kun pääsin kotiin, olo olikin jo todella kuumeinen.

Nukuin yön peittojen alla vaatteet päällä. Aamulla raahauduin hetkeksi toimistolle ja lähdin melkein heti takaisin huilaamaan. Matkahuolto toimittaisi kisapaidat työpaikalleni iltapäivällä joten pitäisi olla voimia olla paikalla. Autoni oli jo muutenkin täynnä kisoihin menevää tavaraa jotka pitäisi roudata illalla kilpailupaikalle jossa alkaisivat rakennustalkoot. Sairastuin huonoimmailla mahdollisella hetkellä.

Jotenkin jaksoin palata töihin pariksi tunniksi, päivystää saapuvat paketit ja lähteä kisatalkoisiin. Olin agitoinut väkeä niin hyvin että minun ei tarvinnut tehdä juuri muuta kuin katsella muiden touhuamista ja reilussa tunnissa kaikki oli valmista. Lähdin kotiin huilaamaan.

Punnitus alkaisi lauantaina aamulla yhdeksältä. Luvassa olisi piiiitkä 65 osallistujan kisapäivä. Päätin että tekisin juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu ja voisin käydä vaikka kesken kisojen kotona huilaamassa.

Illan mittaan olo alkoi kohentua, se oli tosi yllättävää. Olin ollut koko päivän hirveässä jamassa: kova yskä, kuumetta, päänsärkyä. Kisatalkoot olivat erikoinen käännekohta.

Nukuin yön todella hyvin ja heräsin ensimmäiseen kisapäivään lähes täydessä terässä. Yskin kyllä edelleen mutta olo oli muuten mainio.

Menin kisapaikalle, hoidin punnituksia, vedin tuomarikokouksen ja järjestelin kaikkiin mahdollisiin tehtäviin ihmisiä. Itselleni en nakittanut yhtään isompaa hommaa jotta olisin olon mahdollisesti heikentyessä valmis lähtemään kotiin huilaamaan.

Olin kisapaikalla lauantaina klo 8-19 ja sen jälkeen vielä reilun tunnin siviilitöissä jotka olivat perjantaina jääneet kesken lähdettyäni kotiin sairastamaan. Olin kotona hieman ennen yhdeksää ja olo oli jopa parempi mitä aiemmissa kilpailusavotoissa terveenä!

Sunnuntai meni lähes samalla kaavalla, kisapäivä oli tosin pari tuntia lyhyempi ja olin kotona jo viiden jälkeen. Yskä sai seurakseen nuhan mutta kuumetta en ole enää tuntenut.

Kisat sujuivat siis kaikesta huolimatta lopulta täydellisesti, jopa kilpailunjohtajalta. Osallistujissa korostui tyttöjen ja nuorempien sekä pienikokoisempien poikien aiempaa selvästi suurempi määrä. Painonnosto on ihan aidosti kaiken ikäisten ja kokoisten tyttöjen, poikien, miesten ja naisten laji ja on hienoa että se konkretisoituu tällä tavalla kisalavallakin.

Seuraavan kerran olen isossa tapahtumassa kilpailunjohtaja syksyllä kun järjestämme nuorten pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Toivottavasti ilman lentsua.

Vuoden toinen juoksutapahtuma: APK-hallimaraton ja onnistunut DNF.

Viime lauantaina oli vuorossa vuoden toinen lappujuoksu APK-hallimaratonilla. Virallisesti olin ilmoittautunut maratonille koska monta kaveria oli samalla matkalla ja halusin juosta heidän kanssaan, puolimaratonin startti kun olisi jo neljä tuntia aiemmin.

Viime vuotisen kuusi maratonia sisältäneen haasteeni aikana jouduin taivaltamaan läpi maratoneja koska olin niin päättänyt. Kuntoni ei matkaan riittänyt kuin pari-kolme kertaa, loput reissuista muuttui todella haastaviksi ja jopa ikäviksi puolimatkan jälkeen. Haasteen myötä näytin itselleni että pääsen kyllä maratonilla koska vain maaliin, vaikka kontaten, mutta motivaation pitää olla korkealla. Kun tällaista motivaation luomaa pakkotilaa ei ole takaraivossa jylläämässä, tilanne muuttuu oleellisesti.

Olin päättänyt jo vuodenvaihteessa että juoksen hallissa juuri sen verran kuin hyvältä ja oikealta tuntuu. Se voi olla 10, 20, 30 tai 42.2 kilometriä. Mitään tarvetta kävellä vaikkapa 40 kierrosta sisäradalla hallissa parin kilometrin päässä kotoani ei olisi.

Vakuutin kaikille kavereilleni viime vuoden hallimaratonin jälkeen että tapahtuma on todella siisti eikä 105 kierrosta hallissa ole mitenkään tylsää. Yllättävän moni nappasi syötin ja päästiin kirmailemaan yhdessä.

Tavoitteenani oli juosta 2.20-2.30 kierroksia eli noin 6 minuutin kilometrejä ja käydä huollossa 20 minuutin välein.

Tuosta taulukosta näkyy miten hyvin pysyin alkumatkasta suunnitelmassani. Saatoin juosta 4-5 kierrosta kahden sekunnin sisään toisistaan. Huollon sisältäneeseen kierrokseen meni vajaa kolme minuuttia.

Laskin kilometriajat viiden kierroksen perusteella eli kahden kilometrin setteinä:

0-2 km 6.01 min/km
2-4 km 6.09 min/km
4-6 km 6.03 min/km
6-8 km 6.30 min/km
8-10 km 6.14 min/km
10-12 km 6.10 min/km
12-14 km 6.26 min/km
14-16 km 6.21 min/km
16-18 km 7.11 min/km
18-20 km 7.08 min/km
20-22 km 7.10 min/km

Ekat 16 kilometriä sujui hyvin, sitten loppui kunto. Jossain kympin paikkeilla mietin jo että saatan jaksaa tänään jopa koko matkan mutta todellisuus iski kyllä vasten kasvoja. Päätin vetää puolimaratonin täyteen hyvävoimaisena enkä hiipua käveleväksi ihmisraunioksi.

Aika tiukkaa sekin teki, lopussa kävin huollossa joka toisella kierroksella, välillä jopa joka kierroksella. Kestävyyskuntoni riittää siis hyvin tuonne noin 15-16 kilometriin ja välttävästi 20-22 kilometriin. Sen jälkeen ei ole mitään saumaa juosta porskuttaa tyytyväisenä.

55 kierroksen ja 22 kilometrin jälkeen juoksin pois radalta ja lähdin kotiin suihkuun ja syömään. Olin tsekannut radan vieressä näkyvältä taululta kavereiden aikoja ja laskin että Katja olisi lähellä ennätystään, tasaiset reilun 2 minuutin kierrosajat tarkoittaa 5.15 min/km vauhtia. Jos olisin nopea, olisin hallilla ottamassa ystävää maalissa vastaan aivan kuten hän oli tehnyt mulle viime vuonna useita kertoja.

Olin takas hallilla 3 tuntia 30 minuuttia maratonin startin jälkeen. Katja oli naisten kisassa toisena, 6 kierrosta enää jäljellä. Näin että hän alkoi kiristää vauhtia ja ohitti pian naisten sarjan ykkösen. Vaikka sijoitukset oli jaettu niin loppukiri oli ihan jäätävä, päivän 105. kierros oli myös nopein: 1 minuutti 43 sekuntia. Se tarkoittaa 4.18 minsan keskaria vikalla 400 metrillä! Hieman liian rauhallinen vauhdinjako alkumatkasta tarkoitti ennätysajasta jäämistä muutamalla minuutilla mutta se ei haitannut. Oltiin molemmat tehty onnistunut suoritus omalla mittapuullamme.

Kun olen taistellut maratonin aiemmin heikkokuntoisena maaliin, on ollut vaikea kävellä kisapaikalta pois ja juoksutaukoa on saattanut tulla viikkokin. Nyt mihinkään ei sattunut ja olisin voinut mennä lenkille vaikka seuraavana päivänä.

Toiset osallistuu maratoneille juostakseen, toiset syödäkseen sipsejä.

Minun ja juoksemisen sekä minun ja maratonin välinen suhde kaipasi juuri tätä. 22 kilometrin lauantaipitkis ja DNF oli parasta mitä olisin voinut viime lauantaina juoksemiselta ja maratonilta saada ja sen myös sain.

515 / 5000

Puoliksi tyhjä, puoliksi täynnä.

Lähdetään positiivisesti liikkeelle: treenasin tammikuussa kaksi kertaa niin paljon kuin joulukuussa! Reality check heti perään: 11 harjoitusta 31 päivässä on silti kovin vähän.

Aikataulujen vuoksi lyhyet juoksulenkit sopivat parhaiten ohjelmaan ja niitä olikin suurin osa tammikuun liikunnoista. Kävin lenkillä yhdeksän kertaa joista kahdeksan oli pituudeltaan 3-5 kilometriä. Hallissa juostu 12 kilometrin lenkki oli kummajainen. Eihän tämä maraton-harjoittelua missään nimessä ole mutta usein vaihtoehtona on juosta joko parinkymmenen minuutin lenkki aamulla ennen töitä tai olla juoksematta ollenkaan joten olen ihan tyytyväinen että olen useasti valinnut ekan vaihtoehdon. Vaikka kilometrejä kertyi yhdeksän lenkin aikana yhteensä vain 39 niin juoksukertoja tuli enemmän kuin kertaakaan syyskuun jälkeen. Olkaamme siis onnellisia siitä.

Painonnostoharjoittelusta sen sijaan ei voi enää edes puhua.. Joulukuussa yksi treeni ja tammikuussa kaksi. On aika harvinaista että mulle osuisi vapaata siihen aikaan päivästä kun meidän seuralla on salivuoro ja olenkin alkanut pohtimaan miten tästä eteenpäin. Punnerrushaasteen myötä olen saanut pidettyä yläkroppaa kohtuullisessa kunnossa kotioloissakin, samoin keskivartaloa saa treenattua missä ja koska vain mutta jalat ovat ongelma. Ne ovat aina olleet mun heikoin kohta ja tällä menolla ne vain heikkenevät koko ajan lisää. Kotona on todella haastava tehdä jalkatreeniä ja olenkin jo pohtinut jonkun halvan perustangon ostamista. Katsotaan nyt mihin ratkaisuun päädyn.

Painonnoston parissa muuten kuin nostamalla tulee kyllä touhuttua joka päivä, tammikuussahan olin valmentajakoulutuksessa, valmensin junnu- ja aikuisharrastajia, järjestin yhden kansallisen kisan ja tietysti johdin meidän seuraa.

Tulossa on pari isoa kilpailua, Peruskoululaisten mestaruuskisat ensi viikolla ja Yleisen sarjan SM-kisat kahden viikon päästä. Rovaniemelle SM-kisoihin en ole lähdössä mutta koululaisten kisoissa olen kilpailujohtajana. Ilmoittautumisaikaa on vielä vähän jäljellä mutta sähköpostini on laulanut siihen malliin että lähes sata innokasta junnua on tulossa kisaamaan. Ihan loistava juttu! Aikuisten SM-kisojen osallistujalistakin julkaistiin tänään, paljon kavereita ympäri Suomea lähtemässä nostamaan ja ois kyllä kiva päästä katsomaan ja kannustamaan ihan livenäkin mutta välimatka on melkoinen.

Olkoon helmikuu pirteää liikettä täynnä!

440/5000