Viime vuotisen kuusi maratonia sisältäneen haasteeni aikana jouduin taivaltamaan läpi maratoneja koska olin niin päättänyt. Kuntoni ei matkaan riittänyt kuin pari-kolme kertaa, loput reissuista muuttui todella haastaviksi ja jopa ikäviksi puolimatkan jälkeen. Haasteen myötä näytin itselleni että pääsen kyllä maratonilla koska vain maaliin, vaikka kontaten, mutta motivaation pitää olla korkealla. Kun tällaista motivaation luomaa pakkotilaa ei ole takaraivossa jylläämässä, tilanne muuttuu oleellisesti.
Olin päättänyt jo vuodenvaihteessa että juoksen hallissa juuri sen verran kuin hyvältä ja oikealta tuntuu. Se voi olla 10, 20, 30 tai 42.2 kilometriä. Mitään tarvetta kävellä vaikkapa 40 kierrosta sisäradalla hallissa parin kilometrin päässä kotoani ei olisi.
Vakuutin kaikille kavereilleni viime vuoden hallimaratonin jälkeen että tapahtuma on todella siisti eikä 105 kierrosta hallissa ole mitenkään tylsää. Yllättävän moni nappasi syötin ja päästiin kirmailemaan yhdessä.
Tavoitteenani oli juosta 2.20-2.30 kierroksia eli noin 6 minuutin kilometrejä ja käydä huollossa 20 minuutin välein.
Tuosta taulukosta näkyy miten hyvin pysyin alkumatkasta suunnitelmassani. Saatoin juosta 4-5 kierrosta kahden sekunnin sisään toisistaan. Huollon sisältäneeseen kierrokseen meni vajaa kolme minuuttia.
Laskin kilometriajat viiden kierroksen perusteella eli kahden kilometrin setteinä:
0-2 km 6.01 min/km
2-4 km 6.09 min/km
4-6 km 6.03 min/km
6-8 km 6.30 min/km
8-10 km 6.14 min/km
10-12 km 6.10 min/km
12-14 km 6.26 min/km
14-16 km 6.21 min/km
16-18 km 7.11 min/km
18-20 km 7.08 min/km
20-22 km 7.10 min/km
Ekat 16 kilometriä sujui hyvin, sitten loppui kunto. Jossain kympin paikkeilla mietin jo että saatan jaksaa tänään jopa koko matkan mutta todellisuus iski kyllä vasten kasvoja. Päätin vetää puolimaratonin täyteen hyvävoimaisena enkä hiipua käveleväksi ihmisraunioksi.
Aika tiukkaa sekin teki, lopussa kävin huollossa joka toisella kierroksella, välillä jopa joka kierroksella. Kestävyyskuntoni riittää siis hyvin tuonne noin 15-16 kilometriin ja välttävästi 20-22 kilometriin. Sen jälkeen ei ole mitään saumaa juosta porskuttaa tyytyväisenä.
55 kierroksen ja 22 kilometrin jälkeen juoksin pois radalta ja lähdin kotiin suihkuun ja syömään. Olin tsekannut radan vieressä näkyvältä taululta kavereiden aikoja ja laskin että Katja olisi lähellä ennätystään, tasaiset reilun 2 minuutin kierrosajat tarkoittaa 5.15 min/km vauhtia. Jos olisin nopea, olisin hallilla ottamassa ystävää maalissa vastaan aivan kuten hän oli tehnyt mulle viime vuonna useita kertoja.
Olin takas hallilla 3 tuntia 30 minuuttia maratonin startin jälkeen. Katja oli naisten kisassa toisena, 6 kierrosta enää jäljellä. Näin että hän alkoi kiristää vauhtia ja ohitti pian naisten sarjan ykkösen. Vaikka sijoitukset oli jaettu niin loppukiri oli ihan jäätävä, päivän 105. kierros oli myös nopein: 1 minuutti 43 sekuntia. Se tarkoittaa 4.18 minsan keskaria vikalla 400 metrillä! Hieman liian rauhallinen vauhdinjako alkumatkasta tarkoitti ennätysajasta jäämistä muutamalla minuutilla mutta se ei haitannut. Oltiin molemmat tehty onnistunut suoritus omalla mittapuullamme.
Kun olen taistellut maratonin aiemmin heikkokuntoisena maaliin, on ollut vaikea kävellä kisapaikalta pois ja juoksutaukoa on saattanut tulla viikkokin. Nyt mihinkään ei sattunut ja olisin voinut mennä lenkille vaikka seuraavana päivänä.
 |
| Toiset osallistuu maratoneille juostakseen, toiset syödäkseen sipsejä. |
Minun ja juoksemisen sekä minun ja maratonin välinen suhde kaipasi juuri tätä. 22 kilometrin lauantaipitkis ja DNF oli parasta mitä olisin voinut viime lauantaina juoksemiselta ja maratonilta saada ja sen myös sain.
515 / 5000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti