Diagrammeja ja dialektiikkaa eli vuosi 2016 käppyröinä.

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja harjoitusvuoteni on jo loppunutkin. Oikeastaan harjoitusvuoteni loppui jo kuukausi sitten sillä joulukuu on ollut pelkkää laakereilla lepäilyä liikunnan suhteen. Joulupäivään asti kuukauden ainoa merkintä oli Nokian joulumaraton, sitten kävin kolmena peräkkäisenä päivänä hölkkäilemässä 3 kilometriä ja toteamassa salilla että polveen sattuu. Ei mikään varsinainen ilotulitus tähän vuoden lopuksi. Itse asissa nyt kun miettii niin tuo finaali oli oikein passeli tähän vuoteen. Selvennän tätä ajatusta erinäisten tilastojen kautta, olette varmasti odottaneet niitä jo innolla :D

Minulla oli kaksi tavoitetta tälle vuodella joista toinen tuhoutui jo heti alkuvuodesta. Nyt voi sanoa että oli totaalinen virhe siirtää viime vuoden toteutumaton tavoite 1300 juoksukilometristä suoraan tähän vuoteen. Sen toteutuminen ei ollut lähelläkään. Juoksin lopulta 883 kilometriä eli 25 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna.

Juoksukertojen määrä korreloi hyvin kilometrien kanssa. Tänä vuonna hölköttelin 93 juoksulenkkiä eli alle kaksi kertaa viikossa! Pudotusta viime vuoteen yli 28 prosenttia.

No olihan siellä hyviäkin kuukausia mutta olemattoman vähän. Helmi-, huhti- ja elokuu saa hyvät arvosanat, ei ole sattumaa että kuudesta maratonista paras (ei aivan ajallisesti mutta suorituksena) oli elokuun lopulla. Hajontaa on tolkuttoman paljon ajanvietteessä jossa tasaisella suorittamisella saa tuloksia.

Punttitreeneissä trendi on tismalleen samanlainen. 62 kertaa lihaskunto- ja painonnostotreeniä, pudotusta viime vuodesta yli 36 prosenttia.

Olen pystynyt huomioimaan harjoituskertojen vähäisyyden mielestäni erinomaisesti, vaikka itse sanonkin niin tässä näkyy jo jonkinlainen valmennuksellinen taito. Voimatasoni eivät ole heikommat kuin aiempina vuosina vaikka punttia olen tehnyt selvästi vähemmän. Jos mulla olisi ollut tämä valmennuksellinen taito vuosina 2013-2015 niin huh huh mikä härkä täällä näppäimistöä naputtelisi :D Toivottavasti treenimäärän ja tietotaidon käppyrät kohtaavat jonain vuonna, olisi todella mielenkiintoista nähdä millaista jälkeä syntyisi!

Ja kuukausihajonta painonnostotreeneistä. Tammikuu, heinäkuu ja syyskuu valonpilkahduksia, hyvää juoksu- ja punttikuukautta ei siis osunut yhteen kertaakaan. Nyt ollaan jännän äärellä.

Eri vuosien liikuntakerrat yhdistetysti. Tänä vuonna 155 harjoitusta, eli aikalailla tasan kolme kertaa viikossa. Aiempina vuosina liikuttu selvästi yli 200 treenin lukemissa. Pudotusta viime vuoteen lähes 32 prosenttia. Siis kolmannes kaikesta liikunnasta pois viime vuoteen nähden! Ei ihme että kestävyys- ja peruskunto on heikolla tasolla.

Oisko jo viimeisen käppyrän aika eli vuoden 2016 harjoituskuukaudet juoksu- ja punttitreenit yhdistäen:

Viis ihan hyvää kuukautta: tammi, helmi, huhti, touko ja syyskuu. Vuoden ekalla puoliskolla treenejä keskimäärin vähän yli kolme kertaa viikossa, toisella puoliskolla hieman alle kolme.

En usko että hirveän moni sai tästä pylväsviidakosta mitään irti mutta koska joku meni joskus vahingossa lipsauttamaan lukevansa treenitilastoja mielellään niin oleppa hyvä Johanna, tässä on sulle myöhästynyt joulu- ja synttärilahja :D Ehkä ens kerralla tiedät paremmin ja olet hiljaa asiasta!

Näiden tilastojen ja eletyn vuoden perusteella tulen tekemään joitain muutoksia. Ekaa kertaa viiteen vuoteen en aseta mitään kilometritavoitetta jonka pyrin juoksemaan vuonna 2017. Tässä elämäntilanteessa se ei vain toimi. Juoksen just sen verran mikä milloinkin tuntuu hyvältä määrältä.

Olen kehittänyt kyllä pari tavoitetta joita voisin avata tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa joka tulee ensi vuonna. Silloin toivottavasti olen ainakin jo toisen tavoitteen kanssa täydessä vauhdissa!

Olisi aivan tarpeetonta ja epäreilua näiden tilastojen valossa sanoa että vuosi 2016 olisi ollut mulle huono. Toki liikunnalliset tavoitteet toteutuivat vain osittain mutta paljon tapahtui myös tosi hienoja juttuja jotka ei sovi mihinkään käppyrään.

Vuosi 2016 oli monella tapaa mulle "välivuosi" - se kuulostaa pahemmalta kuin oikeasti onkaan - ja sellaisena aivan hyvä. Kyllä mä silti odotan vuodesta 2017 vielä parempaa ihan kaikilla tavoilla.

Entistäkin parempaa vuotta 2017 myös teille kaikille, toivottavasti nähdään taas sankoin joukoin juoksutapahtumissa, painonnostosaleilla ja muissa yhteyksissä ympäri Suomea! :)

Kuudes ja viimeinen, Nokian Joulumaraton 2016.

Viime talvena asettamani haaste kuudesta maratonista vuonna 2016 oli enää viimeistä piirtoa vaille valmis. Helmi-, huhti-, kesä-, elo- ja lokakuun maratonit saisivat jatkokseen vielä yhden 42.2 kilometrin lenkin. Kohteeksi oli valikoitunut Joulumaraton Nokian Edenillä.

Tiedossa oli periaatteessa tosi kiva päivä. Haasteen vieminen maaliin hyvän ystävän kanssa, uusia ja vanhoja juoksukavereita, juoksun päälle osallistumismaksuun sisältyvät joulupöytä ja kylpylä. Kaikki muu oli oikeastaan kunnossa mutta itse pihvi oli hukassa.

En halunnut juosta maratonia koska tiesin ettei minusta ole siihen.

Vuoden viides maraton Tampereella lokakuussa, Wiha, oli erikoinen elämys. En ollut silloinkaan maraton-kunnossa mutta koska olin lähinnä auttamassa kavereita niin se ei haitannut. Olin juossut Wihan jälkeen, siis viimeisen kahden kuukauden aikana, yhteensä 71 kilometriä. Viimeisen kolmen viikon aikana kasassa oli 0 kilometriä. Ja oikeastaan nolla yhtään minkäänlaista liikuntasuoritusta. Lihaksistoni oli tottunut lähinnä töissä tai kotona istumiseen.

Koska kuntoon en voinut enää vaikuttaa niin yritin tehdä muut asiat huolella. Reittinä olisi 6x 7 kilometrin lenkki joten tein mukaan viisi eväspussia jotka söisin 7 kilometrin välein. Yhdessä pussissa oli aina neljä vihreää kuulaa ja parikymmentä grammaa kuivattua mangoa. 374 kaloria per pussi eli yhteensä energiaa oli taivaltamiseen varattuna lähes 1900 kalorin verran. Aivan riittävästi.

Mutta ei maratonia vedetä pelkällä energialla, jonkinlaista kuntoakin tarvittaisiin. Mielellään vielä juoksukuntoa.

Ekan kierroksen juoksin 50 minuuttiin (7:09 min/km), toisen 45 minuuttiin (6:26 min/km). Kolmanteen kului taas 50 minuuttia. Puolikas siis aikaan 2 tuntia 25 minuuttia (6:54 min/km). Juuri sellaista hidasta hölkkää jota ajattelin pystyväni juoksemaan tässä kunnossa noin viiden tunnin verran.

Viidentoista kilometrin jälkeen molemmat polvet sattuivat mutta se onneksi vaimeni noin viiden kilometrin jälkeen. Ajattelin että syynä on epätasainen alusta, reitti kulki pyöräteitä valtatien reunassa ja se oli aika muhkurainen. Tallattua lunta. Liukasta ei ollut, ilman nastoja pärjäsi erinomaisesti ja sääkin oli täydellinen ajankohtaan nähden, asteen verran pakkasta ja vain ajoittainen tuulen vire.

Kunto alkoi loppua puolikkaan jälkeen ja neljänteen rundiin kuluikin jo 57 minuuttia (8:09 min/km). Olin 28 kilometrin kohdalla ajassa 3:22 (7:13 min/km). Sitten alkoi kipu vasemmassa polvessa yltyä, aina kun vaihdoin kävelyn juoksuun niin oli pakko lopettaa koska siinä ei vain ollut mitään järkeä. Vauhti oli vain pari pykälää kovempi mutta kipu todella kova. Kävellessä polvi tuntui hyvältä. Polvissa on yleensä alkanut tuntua noin 30-35 kilometrin kohdalla, nyt siis jo puolet aiemmin. Tiesin heti syyn, en ollut tottunut juoksun kovaan iskutukseen.

Mieli ei ollut erityisen synkkä, ajattelin vain että kävellään nämä jäljellä olevat kierrokset pois niin sitten on haaste valmis. Luovuttaminen ja keskeyttäminen ei käynyt kertaakaan mielessä, huoltopisteen ohitin aina ilman ajatustakaan siirtyä pois reitiltä. Kun takana oli kymmenen kuukautta ja 5½ maratonia niin konttaisin vaikka maaliin. Tässä ei ollut kyseessä enää juoksemisesta, ei maratoneista, ei oikeastaan yhtään mistään muusta kuin siitä että kulkisin loppuun sen tien jonka aloitin viime talvena sillä hetkellä kun tämän haasteen keksin. Jokaisen jäljellä olevan askeleen ottaisin vain itselleni.

Juostessa vaatteeni olivat lämpimät mutta kävellessä tuli kylmä. Viides kierros oli jo todella inhaa hytinää ja tärinää. Huoltopöydällä odottaisi lisävaatetta jota olin onneksi tajunnut tällaista tilannetta varten varata.

Kun 35 kilometriä tuli mittariin ja olin Edenillä, sisältä lämpimästä tuli esiin Katja. Katja oli hypännyt huhtikuussa haasteeseeni mukaan ja oli juoksemassa omaa kuudetta maratoniaan. Hän oli tullut maaliin jo kauan sitten, noin 3 tunnissa ja 50 minuutissa. Kun kerroin etten pysty juoksemaan mutta pitäisi vielä kävellä yksi kierros, Katja haki toppatakin sisältä ja lähti mukaan. Se tuntui uskomattomalta jo silloin mutta koska olin niin omiin mietteisiini ja päättäväisyyteeni keskittyneenä niin vasta nyt alan ymmärtää mitä tapahtui. Sen miten joku - joka oli vielä keväällä täysin tuntematon - voi oman 42.2 kilometrin juoksunsa jälkeen lähteä vielä pitämään seuraa ja juttelemaan kaikesta mahdollisesta lähes puoleksitoista tunniksi nokialaisen valtatien reunaan. Tuollaista ei unohda koskaan.

Startti oli ollut aamulla kymmeneltä mutta viimeisen kierroksen aikana päivä alkoi jo hämärtyä. Loputtomalta tuntuneen kävelyn jälkeen kylpylän valot alkoivat näkyä pimeässä. Kun näin huoltopöydän, juoksin viimeiset parikymmentä metriä.

Kisan toimitsija sanoi että aika taisi olla juuri ja juuri 5:59. Se kuulosti minusta jotenkin väärältä ja sanoin että laita papereihin kuusi tuntia. Harvemmin sitä tulee samana vuonna taivallettua maratonia kolmella eri alkavalla tunnilla.

Tämän haasteen idea ei ollut katsoa millaista on juosta maraton ilman harjoittelemista, ei todellakaan. Asiat vain menivät lopulta niin. Tottakai olisin halunnut juosta kuusi maratonia noin neljään tuntiin, hyvänä vuonna se olisi ollut aivan mahdollista. Mutta tämä ei ollut hyvä juoksuharjoitteluvuosi.

En voi suositella tällaista kenellekään. Maraton on aika haastava retki hyvin harjoitelleenakin mutta nollakunnolla se on todella ikävää, rumaa ja jopa surullista. Tämä siis jos ajattelen maratonia juoksemisen kannalta.

Tämä haaste oli lopulta jotain ihan muuta kuin juoksu- tai maratonhaaste. Se oli oppimatka pitkän matkan kulkemiseen - kutsutaan sitä pitkää matkaa sitten maratoniksi tai elämäksi.

Kannattiko tämä kaikki? Jos olet lukenut kuusi maraton-haasteeni juoksuraporttia niin tiedät varmasti vastauksen.

Hups, juoksin vahingossa maratonin - 400 metrin radalla hallissa.
Helsinki Spring Marathon 2016 - Kliffaa Pukinmäessä.
Forssan Suvi-ilta ja 6. maraton - Pohjallakaan ei yksinään olla.
Tampere Maraton 2016 - Jätätsä pisteitä vai pilkkuja?
Wihan kilometrit 2016 - Maraton huoltajan vastuulla.

Marraskuu meni, joulukuukin on jo täällä.

Terveiset täältä hiljaiselon takaa, hiipuvien harjoitusmäärien hangettomilta jättömailta.

Tuntuu kuin en olisi tehnyt viime aikoina yhtään mitään koska en ole treenannut käytännössä ollenkaan mutta toisaalta olen kyllä tehnyt todella paljon kaikkea muuta. Marraskuussa sentään harjoittelin kolmesti viikossa (12 treenikertaa harjoituskalenterin mukaan) mikä on haastavassa arkirytmissä mulle ihan kelvollinen määrä. Kuitenkin esimerkiksi juoksukilsat jäivät aivan olemattomiksi, 41 kilometriin. Seitsemän juoksulenkkiä joiden pituudet 2, 7, 9, 6, 4, 6 ja 7 kilometriä. Varsinaista kestävyysurheilua! - Noup. Painonnostreenejä viisi kappaletta, ja sillä puolella sattuikin nyt tulemaan melko kevyt jakso mikä on vain hyvä. Ei tarvi ainakaan lähteä salilta itku silmässä feilien jälkeen.

Liukuvien työaikojen luistettua menneisyyteen on ollut pakko käsitellä myös ajatuksiani harjoittelusta. Mustavalkoisena ihmisenä olen ajatellut että harjoitus on vain ohjelman mukainen punttitreeni tai tietty määrä juostuja kilometrejä. Jos nauliinnun noihin ajatuksiin niin voin heittää hyvästit säännöllisille treeneille tai järjelle.

Harjoituspäiväkirjani mukaan olen treenannut viimeksi 27. marraskuuta. Puoleentoista viikkoon en ole siis tehnyt minkäänlaista treeniä. Oikeasti olen pikkuisen harjoitellut kotona ja salillakin, tehnyt erilaisia lihaskuntoharjoitteita. Aiemmin en olisi niitä laskenut yhtään miksikään mutta jatkossa on varmasti pakko.

Vanha mentaliteettini on tässä tilanteessa tuhoisa. Jos minulla ei ole laittaa 5x 1.5 tuntia harjoittelulle viikossa niin eikö sitten voisi tehdä mieluummin vaikka viis minuuttia jotain päivittäin kuin lepäillä kokonaan laakereilla?

Aiemmin pystyin harjoittelemaan aamupäivisin ja illat jäivät muulle elämälle, nyt olen duunipuhelimissa ja -tietokoneissa kiinni vähintään klo 8-16, välillä pidempäänkin.  Joku tiukka aikatauluttaja varmasti handlaisi homman nytkin mutta kaipaan hitaita aamuja ja väljiä iltoja, en syö, juo ja nuku minuuttiaikataulun mukaan. Voi olla että se kostautuu romahtaneena kuntona mutta jos tekisin toisin, se kostautuisi romahtaneena Mikana.

Olen pyöritellyt mielessäni nipun mielenkiintoisia treenejä joita voi tehdä toimistolla tai kotona kun aikaa on vähän, mahdollisuuksiahan on hyvin paljon. Juoksun treenaaminen olohuoneessa on vähän hankalaa mutta kuntopyörän sotkeminen on yksi mahdollisuus harjoitukseen joka on edes vähän lajinomainen.

Kun tämä vuosi on ohi, teen varmasti perinteisen yhteenvedon kuluneen vuoden liikunnoista mutta sitäkin tärkeämpää on löytää uusia keinoja ja innostavia tapoja vuodelle 2017.