Vaikka pidän todella paljon polkujuoksusta niin rehellisesti sanottuna minun on vaikea pitää itseäni polkujuoksijana. Juoksen lähes pelkästään maastoreiteillä ja metsissä mutta hyvin pieni osa kilometreistä on todellisella polulla. Sellaisella jossa pitää katsoa mihin astuu eikä voi vain rullailla menemään.
Maastojuoksun ja polkujuoksun välinen rajapinta on tietysti häilyvä. Minusta hyvältä määritelmältä kuulostaa jonkun ilmoille heittämä ajatus siitä että oikealla polulla jalan pääsee nopeammin kuin maastopyörällä. Kaikista päräyttävimmille poluille ei minkäänlaisella fillarilla ole edes asiaa!
Olen juossut poluilla lähinnä muutamilla yksittäisillä pitkillä yhteislenkeillä. Yksi tärkeä syy siihen on se että vaikeakulkuisilla poluilla on vain harvoin hyviä opasteita, näin on lähinnä kansallispuistoissa ja muilla retkeilyreiteillä eikä niihin tule lähdettyä kovinkaan usein. Lähimetsän maastopolut ovat hyviä reittejä säännölliseen lenkkeilyyn mutta eivät ne kovin hyvin oikeille poluille valmista.
Vaarojen maratonin reitti oli uusittu täksi vuodeksi ja syystäkin. Moni valitteli aiempina vuosina sitä miten turhauttavaa oli juosta sorateitä kilometri toisensa jälkeen kun oli lähtenyt haastamaan itseään Vaaroille. Uusittu reitti on monien arvioiden mukaan Suomen isojen polkutapahtumien haastavin.
En ole polkujuoksukisoissa käynyt kertaakaan mutta debyytti varmasti on jossain vaiheessa luvassa, ehkä ensi vuonna. En ole hype- tai buumi-ihminen joten kierrän varmaan NUTSit ja muut isot tapahtumat vielä jokusen vuoden kaukaa. Juoksen Vaaroillakin sitten kun osallistujia on vuoden 2006 tapaan kymmenen ;)
Vuosi on lähestymässä loppuaan ja joka tapauksessa pitää hahmotella suuntaviivoja ensi vuoden kalenterille. Joitain ajatuksia on jo olemassa. Yksi vahvasti mielessä oleva tapa startata vuosi 2017 olisi juosta heti tammikuussa joku polkukisa - kunhan sellainen vain löytyy. Muutamia polkujuoksu cup-kisoja järjestettiin viime talvena joten elättelen toiveita että sopiva startti kalenteriin löytyy.
Vaarojen jälkihehkun loistaessa kuumimmillaan avautui tiistaina ilmoittautuminen NUTS-kiertueen vuoden 2017 avaukseen, toukokuun lopussa Oulangalla järjestettävään Karhunkierrokseen. 53, 80 ja 160 kilometrin osallistujapaikat myytiin loppuun muutamassa minuutissa - sen sijaan 31 kilsan matkalle on edelleen auki satoja vapaita paikkoja.
Tavoitteellisen kuntoliikkujan unelma oli aiemmin puolimaraton, sitten maraton, triathlon, ultramatkat, lyhyet polkujuoksut ja nyt ultrapitkät polkujuoksut. Mihin kestävyysharrastuksen evoluutio sitten lopulta johtaa? Ehkä seuraavia isoja trendejä ovat erilaiset luonnossa käytävät seikkailukisat kuten multisportit ja rogainingit.
Tulevia (polku)seikkailuja odotellessa voi fiilistellä menneitä. Itse olen viime päivinä ahminut suurella mielenkiinnolla kavereiden, tuttujen ja puolituttujen raportteja Vaaroilta.
Rogaten ja ultraten-blogia kirjoittava Mikael Heerman on tällä hetkellä Suomen paras polku-ultraaja. Blogi on ollut suosikkejani jo vuosien ajan, on hienoa seurata säännöllisiä päivityksiä siitä miten asioita tehdään huipulla. Mikael voitti ylivoimaisesti sekä Vaarojen 131 kilometrin kilpailun että koko Ultra Trail Tour Finland-sarjan.
Onni Vähä-Aho järjestää erittäin mielenkiintoistava ja haastavaa Pyssymäki Extreme Polkujuoksua Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa ja kirjoittaa juoksuistaan hauskalla tavalla blogissaan. Kisaraportti Vaaroilta kertoo konkreettisesti siitä miten hurjia kilsoja parhaat juoksijat pystyvät reitillä etenemään.
Kantapääopiston Johannan hurjissa raporteissa näen usein samaa mitä omissakin kisoissani. Johanna pisti tänä vuonna itsensä likoon ja osallistui NUTSin isoihin polkukisoihin ja maratonia pidemmille polkumatkoille. Ihan kuten itse sain vihdoin henkisesti tyydyttävän ja onnistuneen kisan Tampereen maratonilla sellaisen sai onneksi Johannakin: raportti Yksin ja yhdessä - Vaarojen maraton 2016 on hienoa luettavaa!
Vetämilläni yhteislenkeillä eksymässä mukana ollut Kirsi kertoo omasta 43+ kilsan kisastaan blogissaan . Elokuun hienolle Kurjenrahkan polku-eksymis-pitkiksellemme miehensä kanssa osallistunut Susanna starttasi 87 kilometrin kisaan ja koki hyvin monelaisia fiiliksiä, sekin raportti on mielenkiintoista settiä.
Tällaisen jutun kirjoittaminen ja muiden tarinoiden lukeminen herättää melkoisen innon pintaan.Takana on peräti neljä lepopäivää mutta onneksi tänään on lenkkipäivä!
�� Kiitos kauniista sanoista. Mukava kuulla/lukea jonkun pitävän kirjoituksistani.
VastaaPoistaPyssymäki Extreme sisältää tosiaan altapäin tulevia �� haasteita, kuten suota. Kenties sekin päivä koettaa, että tämän suositun blogin kirjoittaja tulee hakemaan PEP2017 57km "Finnisher -statusta". ��
Melko usein tulee käytyä tsekkaan sinunkin tekemiäsi ja kirjoituksia. Paljon on ollut hyvää luettavaa. Jatka samaan malliin ��
Kuules Onni, se on nyt niin että rakennan ensi vuoden kalenteriani PEP 2017 57km tähtäimessä!
PoistaWau! :) Lämpimästi tervetuloa. Odotan jo kokemuksesi kertomaa ;)
PoistaMäkin tunnelmoin kotosalla polkujuoksun lumoa! Hieno tapahtuma nuo vaarat!:) Tässä muuten linkki myös Katrin postaukseen, jonka bongasin juuri tänään. Katri oli juoksemassa 87matkalla ja puolen välin aikaraja ylittyi vain parilla minuutilla.. :/
VastaaPoistahttp://www.lily.fi/blogit/marakatri/jos-metsaan-haluat-menna-nyt-eli-vaarojen-maratonin-kisarapsa
Kiitos vinkistä, luenkin sen nyt saman tien. Noista cutoff-ajoista on käyty paljon keskustelua ja järjestäjä asiaa jo hyvin kirjoituksessaan perustelikin. Näin ulkopuolisen silmin tuntuisi siltä että ne tuovat kisaan vielä ylimääräistä lisämaustetta! Ultratapahtumissa ulkomailla ne ovat hyvin tavallisia, Suomessa nämä ovat olleet sen verran pieni juttu ettei niille ole ollut tarvetta.
PoistaItseasiassa Suomessakin on kisoissa cut offeja muuallakin kuin Vaaroilla, mutta ne ei oo vain noin tiukkoja. Esim. Nuts Pallas kisassa oli tänä vuonna 134km kisan cut off n. puolivälissä (eli Pallaksella) klo 11.30 (lähtö edellisenä iltana klo 18) ja maaliin on tultava 30 tunnissa. Karhunkierroksella muistaakseni myös cut offit on. Muiden kisojen osalta en osaa sanoa, mutta veikkaisin kuitenkin että pitkille ultrille on lähes aina.
PoistaMä oon Mika samaa mieltä sun kanssasi, että nuo aikarajat tuovat vain oman hyvän lisänsä. Tai ainakin mun mielestä. Vaarat pitää paikkansa haastavimpana ultramatkana, ja hyvä niin :)
PoistaHups, onhan noita cutoffeja tosiaan ollut Suomessakin pitkissä polkukisoissa. Ehkä ne ovat menneet aiemmin minulta vähän ohi koska ne eivät ole olleet näin tiukkoja ja osallistujia on ollut vähemmän joten myös raatobussin reitiltä keräämiä poloisia on ollut vähemmän.
PoistaLämmin kiitos Mika postaukseni mainitsemisesta tässä :)
VastaaPoistaOn ollut kyllä huikea vuosi ja nyt oon jopa hieman pökerryksissä kaikesta tapahtuneesta. Hirvittävän onnellinen olen siitä, että löysin lajin pariin. Mahtavien kokemusten lisäksi on päässyt tutustumaan huipputyyppeihin. Oon pelkkää superlatiivia tällähetkellä. :D
Mä oon itekin vähän tuollainen anti-hype ja juuri totesin avomiehelle, että välillä rupeaa jo ahdistamaan, kun nuo isot tapahtumat on muuttuneet niin massatapahtumiksi. Mutta sitten taas Vaarojen jälkeen on helppo sanoa, että näissä tapahtumissa se porukan tsemppihenki ja yhteenkuuluvuua on niin huikeaa, että siellä ollessaan unohtaa sen massatapahtuma-aspektin. Vaaroilla satakolmeykkösen lähdössä katottiin mun veljen kanssa ympärillemme ja todettiin, että joka ikinen siellä lähtöalueella hymyilee. Vaikka kyseessä on massatapahtuma, niin se fiilis on tällaselle anti-hypettäjällekin jotain sanoinkuvaamatonta.
Yritän tässä nyt sanoa, että älä Mika odota, että Vaaroilla juoksee enää vain ne 10 hlöä tai että Nutsin tapahtumat kutistuu jälleen pienen porukan tapahtumiksi, vaan lähde mukaan kokemaan se fiilis. Lupaan, ettet pety.
Ymmärrän hyvin sun pointin :) Näen vain omassa elämäntilanteessani liian vaivalloisena vuotta ennen varata majoitukset ja muut. Se onnistuisi jos nuo tapahtumat olisivat prioriteeteissani kärjessä mutta nyt niin ei ole. NUTSien aika on ehkä lähivuosina mutta ei vielä 2017. Polkujuoksuja otan kyllä kalenteriini läpi kauden!
PoistaYmmärrän :) Toi näissä isoihin kisoihin lähtemisessä on kyllä juurikin se negatiivinen puoli, että pitää varailla majotukset jo niin ajoissa. Ja ajella päivän verran jonnekin toiselle puolelle Suomea :(
PoistaVaarojen puolimatkassa olin satavarma ettei ikinä enään. Nyt kun on tasan viikko kulunut ja useampaan otteeseen katsellut noita kuvia ja videoita ja niistä välittyviä fiiliksiä ja vielä lukenut muiden blogeista mahtavia juttuja niin huh huh, tiedä sitten mistä ittensä taas kerran löytää !
VastaaPoistaKyllähän minä sen arvelinkin että olet taas ensi vuonna Nutsailemassa :D
Poista