Pitkän viikonlopun oli tarkoitus alkaa herätyskellon soidessa lauantaiaamuna klo 5. Heräsin kuitenkin ihan itsestään jo 4.30 ja päätin että mitäpä sitä tuohon aikaan enää yrittää väkisin uinua puolta tuntia. Aloin syömään aamupalaa viiden jälkeen ja kurvasin pitkin kotitietä kuudelta.
Suuntana oli Lohja ja painonnoston Etelä-Suomen mestaruuskilpailut. Olin paikalla puolisen tuntia ennen punnituksen alkua, nostajat puntaroitiin klo 9-10. Tuomarikokous pidettiin 10.15 ja eka nostaja pääsi lavalle klo 11.
Nostajia oli mukana yli 50 ja se tiesi pitkää päivää. Nostoryhmiä oli viisi, meidän seuran edustajat olivat mukana ryhmissä 1., 3. ja 4. joten tuomarikokouksessa lupasin hoitaa tuomaroinnin ryhmissä 2. ja 5. eli raskaimmissa naisten ja miesten painoluokissa.
Kolmessa muussa nostoryhmässä toimin siis kolmen nostajamme huoltajana. Huoltajan roolissa tärkeintä on tihrustaa pöytäkirjaa. Pöytäkirja on pienemmissä kisoissa paperi sihteeristön pöydällä ja tällaisissa isommissa kisoissa näyttöruutu lämmittelytilassa tai sen lähistöllä. Porin SM-kisoihin helmikuussa hankimme yli 70-tuuman näytön lämmittelytilaan, sen jälkeen on ollut hauska huomata miten EM-kisoissa tai vaikka olympialaisissa huoltajat tihrustavat puolta pienempiä näyttöruutuja :D
Pöytäkirjan tutkimisen tarkoituksena on laskea sitä koska arviolta oma nostaja pääsee lavalle. Lämmittelyn kannalta on tärkeää tietää onko oma nostovuoro kymmenen minuutin vai puolen tunnin päästä. Nostovuoron arvioiminen on aika korkean tason matematiikkaa, ilmoitetuista aloituspainoista pitäisi pystyä suunnilleen arvioimaan miten kilpailu etenee. Jos sama nostaja ottaa kaksi perättäistä nostoa, hänellä on aikaa kaksi minuuttia, jos nostaja vaihtuu välissä aikaa on vain minuutti. Toisaalta levynvaihtamiseen ei kulu aikaa jos sama nostaja uusii epäonnistuneen noston samalla raudalla. Hyväksi huoltajaksi oppii tietysti vain toimimalla näissä tehtävissä paljon kilpailuissa, itselleni tämä oli ensimmäinen tämän tason huoltokeikka. Oli hauskaa olla tällä kertaa se joka kirjoittaa kilpailijakortteihin korotuksia ja allekirjoittaa ne, aiemmin olen ollut siinä vastaanottavassa roolissa kilpailun johtopöydän takana.
Tuomarointi sujui vanhalla rutiinilla, jonkun verran oli tuomarilinjan kanssa hakemista koska osa tuomareista hylkää pienimmätkin pumpit ja osa tuntuu painavan valkoista melkein mille tahansa suoritukselle. Tempausten tuomarointi on yleensä selvästi helpompaa, työnnössä erityisesti isoissa raudoissa on hiuksenhieno ero siinä suoristuvatko molemmat kädet välittömästi vai tuleeko esimerkiksi toisen käden suoristuminen hieman jälkikäteen. Ihmissilmän ja sekunnin sadasosien ollessa kyseessä varmaan virheitäkin tulee. Itse seison 99% lauantaisten tuomioideni takana, ehkä sinne pariinsataan nostoon joku yksi mokakin sattuu.
Meidän jengi otti komeasti kullan, hopean ja pronssin kisoista. Päivä oli tolkuttoman pitkä ja koska menin hankkimaan itselleni tekemistä jokaisesta nostoryhmästä niin ruokailu piti hoitaa parilla banaanilla ja proteiinipatukalla lyhyiden taukojen aikana. Kun eka nostaja oli aloittanut yhdeltätoista ja painot kolahtivat viimeisen kerran lattiaan vähän ennen iltaseitsemää niin kyllä voi sanoa että takki oli tyhjä.. edellinen kunnollinen ateria eli aamupala oli syöty 14 tuntia aikaisemmin. Ei muuta kuin pikavauhtia hotellille ja ravintolaan. Sunnuntaina alkaisi toinen kisapäivä.
Sunnuntaina käytiin Etelä-Suomen Junioricup-kilpailu Nummelassa, Crossfit Central NLA:n yhteydessä toimivassa Speedsters-salissa. Päivärytmi oli hyvin samanlainen kuin edellisenä päivänä Lohjalla, junnut punnittiin klo 9-10, sen jälkeen pidettiin pieni kokous päivän aikataulusta ja klo 11 pääsi ekat skidit tankoon kiinni. Nostajia oli puolet vähemmän kuin lauantain aikuisten kisoissa ja kun aamulla sai nukkua pidempään niin toinen nostopäivä oli lopulta selvästi helpompi.
Paikka muistutti puitteiltaan crossfit-saleja mutta tämä mesta oli selvästi suunnattu painonnostoharjoitteluun. Seinän takaa kuului musiikkia, menoa ja meininkiä, siellä oli ilmeisesti wodit käynnissä. Varsinainen crossfit-sali oli siis siellä.
Painonnostoliitto on lanseerannut tänä vuonna uuden konseptin, Junioricupin, jonka on tarkoitus olla matalan kynnyksen kilpailutoimintaa alle 15-vuotiaille. Mielestäni idea on ollut erinomainen, kisoissa on ollut paljon osallistujia ja eri osakilpailujen tuloksia ja sijoituksia on tutkittu tarkasti. Innostuin ajatuksesta jo keväällä sen verran paljon että lähdin anomaan kilpailun loppuhuipennusta meidän salille. Ja niinhän siinä sitten kävi että järjestämme tuon finaalin lokakuun lopussa. Odotan jo innolla, tällaiset tapahtumat ovat erittäin tärkeitä asioita lapsille ja nuorille ja niitä harrastuksen ehdottomia kohokohtia. Yhteiset leirit, kisareissut, kaverit ja mitalit ovat niitä jotka jäävät mieleen loppuelämäksi.
Sunnuntaina illalla ajoin kotiin ja kävin töissä tekemässä seuraavan päivän duunit. Olin niin poikki reissusta että olisin voinut nukahtaa jo alkuillasta mutta sinnittelin kymmeneen. Repustakin piti ottaa likaiset vaatteet pois ja laittaa puhdasta tilalle sillä..
Maanantaina aamulla istuinkin jo tien päällä matkalla Turkuun. Futiksen MM-karsinnat alkaisivat melko poikkeuksellisissa tunnelmissa. Tuttu kotipesä, olympiastadion, on remontissa ja maaotteluita on ripoteltu maaseudulle kuten Turkuun ja Tampereelle. Eka ottelu olisi Kosovoa vastaan sen historian ensimmäisessä virallisessa matsissa.
Jo päivällä Turun keskustassa talojen ja tööttäilevien autojen ikkunoista heilutettiin Kosovon lippuja ja matsitunnelma oli korkealla. Rinnassa tuntui se odotus joka toistuu vahvasti aina kahden vuoden välein vuoroin joko EM- tai MM-karsintojen alkaessa... se odotus joka..
Niin. Se on se eldorado ja excalibur, yksisarvinen sateenkaaren päässä. En oikeastaan halua kirjoittaa aiheesta enempää. Näitä juttuja on vain kovin vaikea pukea sanoiksi niin että se vastaisi edes puolia siitä miltä tuntuu.
Suomen maajoukkueen kannattaminen on vähän kuin maraton Forssassa, se hetki kun kävelet yksin keskellä ei-mitään kaatosateessa viisitoista kilometriä.
Ja silti aina vain palaat uudestaan ja uudestaan takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti