perjantai 16. tammikuuta 2015

Urheilijan 21 tuntia ja älypuhelin joka sabotoi niitä.

Amerikkalainen valmentaja John Underwood saapui marraskuussa Suomeen ja Kuortaneelle Kansainväliseen voimavalmennusseminaariin esitelmöimään mm. urheilijan palautumisesta ja kehitykseen liittyvistä asioista. Ikävä kyllä en ollut paikalla mutta sain eilen käsiini Urheilusanomien numeron 50/2014 jossa Underwoodin erittäin mielenkiintoisia ajatuksia käydään läpi.


John Underwood on suorittanut kahdessa eri yliopistossa liikuntatieteen tutkinnon ja toiminut sen jälkeen paitsi huippu-urheilijoiden niin myös mm. armeijan erikoisjoukkojen valmentajana. Hänen erityisiä mielenkiinnon kohteitaan ovat aivotutkimus ja elämänhallinnan moniportainen vaikutus suorituskykyyn.

Underwood kertoo haastattelussa brasilialaisesta 800 metrin olympiavoittaja Joaquim Cruzista joka valmentaessaan USA:n yliopistoissa kertoi 21 tunnin tärkeydestä. Hän tarkoitti tällä niitä vuorokauden tunteja jolloin ei harjoitella. Niiden tuntien aikana ratkaistaan, kehittyykö vai taantuuko urheilija.

Juttua lukiessa tuli mieleen että mitä tämä voisi tarkoittaa tällaisen tavallisen kuntoilijan kannalta. Onko sillä mitään merkitystä?

Voisin veikata että sen merkitys on jopa suurempi kuin ammattiurheilijoilla. Kolmen tunnin sijaan harjoittelemme keskimäärin ehkä tunnin päivässä joten vuorokaudessa on peräti 23 tuntia jotka ratkaisevat mihin suuntaan kehityskäyrä osoittaa.

John Underwood on harmissaan fokuksen suuntautumisesta vääriin asioihin. Unen laatua ja määrää hän pitää erityisen merkityksellisenä.

Underwoodin mielestä älypuhelin ja tietokone ovat niiden lähettämän valon taajuuden vuoksi urheilijan pahin vihollinen. Sininen valo stimuloi aivoja ja erityisesti ennen nukkumaan menoa käytettynä tuhoaa unen laadun. Unirytminsä tärvelleenä elimistö tuottaa yön aikana kasvuhormonin sijaan tuhoisaa kortisonia.


Älypuhelimet ja jatkuva tablettien räplääminen on varmasti aika iso haaste ja ongelma jota moni ei tunnista tai halua tunnustaa. Ne vievät paljon aikaa usein aivan turhaan, yhden nopean asian tsekkaaminen verkosta johtaa kovin helposti päämäärättömään surffailuun. Jos tätä tekee juuri ennen nukkumaanmenoa, nukahtaminen siirtyy myöhemmäksi. Ja sitten on se sininen valokin vielä!

Some ja erilaiset nettiyhteisöt jotka ovat 247/365 olemassa saavat helposti ajatuksen karkaamaan ja kuvittelemaan että siellä jossain tapahtuu koko ajan jotain jossa tulisi olla osallisena. Ilman keskittymistä ja todellista läsnäoloa on hankala rentoutua, nukkua tai harjoitella.

Samaistun Underwoodin ajatteluun huippu-urheilusta, asenne on vahvasti totaalisen huippu-urheilun kannalla. Hänen mielestään tutkimustieto on täysin vastaansanomatonta mm. alkoholin haittavaikutuksista, jo kaksi annosta alkoholia kerrannaisvaikutuksineen haittaa harjoittelua peräti kahden viikon ajan.

Tavallinen kuntoilija voi tietysti valita miten tiukan elämäntavan valitsee ja mitkä asiat kokee tärkeiksi oman elämänlaatunsa kannalta. Jos hakee todellisia huippusuorituksia, vain harva voi antaa tasoitusta näissä asioissa. Usain Bolt voi juoda kokista ja syödä hampurilaisia ennen suuria kisoja, Zlatan voi pelailla videopelejä läpi yön. Poikkeukset vahvistavat säännön mutta vain äärimmäinen ylivoimaisuus mahdollistaa lepsuilun tärkeimmissä asioissa.

Haastattelu keskittyy huippu-urheilijoihin mutta uskon että samat asiat pätevät täysin tavallisiin aktiiviliikkujiin ja harrastajiin. Jos ravinnon tai vaikkapa unen määrän ja laadun merkitys on huippu-urheilijalle 50% suorituksesta ja kehityksestä, sen merkitys lienee suurin piirtein vastaava myös sulle ja mulle. Volyymit ja tulokset ovat toki eri mutta prosentuaalinen suhde tuskin muuttuu merkittävästi.

Aihe on erittäin mielenkiintoinen ja uskon että se kiinnostaa monia. Aivot ovat iso lihas joka helposti unohtuu kun keskitytään ihan muihin lihasryhmiin.

Urheilusanomien numero 50/2014 oli myynnissä joulukuussa ja se on jo ikävä kyllä poistunut lehtipisteistä. Lehteä löytynee kirjastoista sekä sen voi lukea Urheilusanomien nettipalvelussa jossa vanhoihin lehtiin pääsee digitaalisesti käsiksi 30 päivän ajan 1 euron maksavalla tarjouksella.

10 kommenttia:

  1. Nyt osuit Mika kyllä vimpan päälle asiaan :). Tuo ruudun ääressä istuminen on kyllä niin vähätelty juttu ja alkaa olla jo terveysriski ihan oikeastikin. Paljon myös mietityttää lapset, jotka on koukussa ruutuaikaan. Siinä on tämän päivän vanhemmilla savotta, koska eittämättä teknologia-osaamisessa on myös hyvät puolensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset, tämän asian kanssa on joutunut painimaan ja pikku hiljaa alkanut hyväksymään että meidänkin pojan pitää saada vähän räpläillä tietokonetta ja kännykkää ettei ole ihan pihalla kun koulu alkaa. Mutta ehdottomasti kohtuus kaikessa, niin aikuisilla kuin lapsilla. Helposti netin kanssa menee överiksi.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Hienoa että kelpaa, palautuminen on varmasti ultrajuoksussa niitä kaikkein tärkeimpiä asioita ja aivoilla on siinä pelissä luultavasti ymmärrettyä isompi rooli.

      Poista
  3. Komppaan Markoa, erinomainen juttu! Ja haaste nykymaailmassa. Itsekin vietän aivan liikaa aikaa sinisessä valossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu, vaikka aiheesta kirjoitinkin niin kyllä sininen valo on välillä liiankin tuttu. Pyritään vähentämään!

      Poista
  4. Mä oon kieltänyt itseltäni nettisurffailut iltayhdeksän jälkeen, koska huomasin, etten saanut enää niin helposti unen päästä kiinni jos olin ollut netissä just ennen nukkumaanmenoa. Just tänään mietin muutenkin, että jos tekisin edes puolet nettisurffailuajasta jotain "hyödyllistä", saisin paljon enemmän aikaan muutenkin. Netti passivoittaa. Valitettavasti tästä kärsii vähän jo bloggailukin...

    Hankin joku aika sitten Kindle-lukulaitteen. Siinä ei onneksi ole sitä sinistä valoa, vaan voin lukea siitä kirjaa sängyssä ilman että unensaanti vaikeutuisi. Pari kertaa nukahdettuani se on tipahtanut lattialle kuten kirjat ennen sitä, onneksi ei mene siitä ainakaan ihan helposti rikki.

    Uni on ihan älyttömän tärkeää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kommentti ja hyviä pointteja! Tottakai netissä ja sinisen valon äärellä tulee tehtyä paljon hyödyllistäkin - ja välillä pitää saada tehdä turhuuksia ihan luvan kanssa - mutta varmasti monilla usein tunnit tuntuu loppuvan kesken ja näistä nettitouhuista irtoaisi helposti lisäminuutteja järkevämpään.

      Olen ajatellut että olisi parempi lukea tai vaikka katsoa telkkaria rentoutuessa koska se ei vaadi niin paljon osallistumista kuin some jossa on jatkuva vuorovaikutussuhde. Välillä on hyvä olla pelkkä passiivinen "zombi" ettei aivot käy ylikierroksilla.

      Onneksi kindle ei ole tipahtanut päähän kuten kirjoilla joskus käy kun lukee selällään :D

      Poista
  5. Aho, pelit ja mobiililaitteet...tuo iänikuinen ongelma. Huomasin kotona, että varsinkin 5.5 oli päivittäin pelatessaan koko ajan kiukkuinen. Ja vinkui joka käänteessä peliä. Kielto aiheutti kamalia raivareita ja mitä enemmän sai pelata niin sitä pahempaa oli käytös. Uloskaan ei suostunut reiän lähtemään eikä mihinkään automatkalle ilman pelejä.

    Epäilen, että sinisen valon tuijottaminen lisää myös agressiota ja keskittymiskyvyn puutetta. Sitten pistin koko homman poikki ja viikon ainoa pelipäivä on lauantai. Nyt mulla on taas lapsi joka osaa leikkiä ja keksii tekemistä itsekin. Kerran päivässä ehkä kokeillaan kepillä jäätä vaan tyytyy mukisematta vastaukseen.

    Samalla joutui omaakin netinkäyttöä rajoittamaan (se esimerkki!) ja pistinkin facen 2kk tauolle. Tekee hyvää, iltaisin ehtii touhuamaan kaikenlaista muuta luovaa ja öisinkin saa nukuttua paremmin (palauduttua treenaamisesta). Bloggaaminen olkoon paheeni;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että selvät pelisäännöt ovat auttaneet, meillä pelailut ovat ainakin vielä pysyneet kontrollissa vaikka olisi niin kovin helppoa pelata pelejä tai katsella telkkaria kun ei keksitä tekemistä. Parempi tuupata aktiiviseen touhuamiseen eikä passivoittaa muksuja!

      Poista