keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Fitness-överit ja vastareaktio.

Eilen illalla telkkarista tuli jälleen kerran jotain uutta kotimaista tosi-tv-hömppää ja yksi aiheista oli fitness-kisoihin valmistautuminen. Mulle tuli aika nopeasti fiilis että tämä on nähty jo tosi monta kertaa, ei pelkästään telkkarissa vaan myös lehdissä ja ennen kaikkea blogeissa. Tajusin myös että mua ei kiinnostanut enää yhtään.

Pari vuotta sitten kun aloin kirjoittaa tätä omaa blogia selailin blogilistaa ja tutkin minkälaisia treenaamiseen liittyviä sivuja on pystyssä. Suurin osa oli yleisiä lifestyle-blogeja joissa silloin tällöin kirjoitettiin salilla käymisestä. Sitten oli muutamia fitness-blogeja joita välillä lueskelin koska salitreenaamisen arkipäivästä ei hirveästi asiaa löytynyt. Skippailin suurimman osan itse fitness-kisajutuista ja keskityin siihen millaisia treenejä ihmiset tekevät. Se on se asia mikä mua kiinnostaa, erilaiset harjoitusohjelmat ja ideologiat liikkumisen taustalla. Jossain vaiheessa näitä blogeja alkoi tulla ihan valtavasti lisää ja samalla yhä vähemmän ja vähemmän niitä luin.

Ne toisti aika paljon samaa kaavaa. Ensin oli innostuminen salitreenaamisesta ja nopeasti alkoi jonkinlaisen fitness-elämäntavan omaksuminen ja kisalavoista haaveilu. Tekstien perusteella treenit olivat aina ihan hirveän rankkoja mutta silti treenikuvissa harvoin näki räkää poskella, hiuksia hiellä liimaantuneena naamaan tai tomaatin punaisena helottavia kasvoja. Kuvia ja sponsorilinkkejä ja -mainoksia oli todella paljon ja ne vetivät kerta toisensa jälkeen ainakin mun ikivanhan läppärin tai kännykän täysin juntturaan. Salikuvien lisäksi oli kuvat ruuista, eli aamupuuro raejuustolla, joku smoothie tai heralitku Fastin sheikkerissä lounaaksi ja kanaa kasviksilla päivälliseksi. Joka päivä suunnilleen samat kuvat, ainakin kymmenen per päivä.

Eri lajien urheilijoiden tarinat ja elämäntavat on todella mielenkiintoisia. Fitness-lajienkin harrastajista löytyy kiinnostavia persoonia ja urheilijanpolkuja mutta jotenkin mulle on tullut pieni vastareaktio siitä miten yksi laji ja siitä innostuneet hallitsevat kaikessa mediassa aikalailla koko saliharjoittelun kenttää tällä hetkellä. Jokaisella pitää olla facebookissa ja instagrammissa selfie-kuva levypainoihin tai smithiin nojailusta salilta. Pitääkö jollekin todistella että käyn siellä ihan oikeasti ja ihan varmasti kuulun joukkoon? Pirun ahdistava ajatus että joku käy salilla koska on pakko koska kaikki muutkin käy.

Kehonrakennus oli kova juttu esimerkiksi kasarilla mutta fitnessiä harrastavat usein sanovat että kyse on jostain muusta. Se oli silloin kovan luokan douppauslaji - ja on varmasti monissa kilpailuluokissa vieläkin - eikä monikaan halua sitä leimaa. Uusia kisaluokkia on kehitetty koko ajan, miehillekin, vaikka tää lajin uusi tuleminen on ihan selkeästi naisten juttu. Tietääkseni missään muussa urheilulajissa ei ole pituusluokkia, painoluokkiahan on monessakin, joten kyse on jo lähtökohdiltaankin urheilullisesta missikilpailusta.

Huippu-urheilu tai äärimmäinen treenaamiseen panostaminen ei ole terveellistä, ei missään lajissa. On kyseessä sitten hiihto, yleisurheilu tai voimailu niin elämä on yhtä kuntouttamista ja kirjaimellisesti taitelua (kirurgin) veitsen terällä. Ihan tavallinen monipuolinen kuntourheilu on terveyden kannalta parasta ja turvallisinta. Huippu-urheilijat ovat ulkonäkönsä ja tulostensa puolesta jonkinlaisen ulkoisen terveyden ilmentymiä, myös fitness-urheilussa tähän pyritään, mutta käytäntö on hyvin usein toinen. Urheilija ei tervettä päivää näe - eikä toki sohvaperunakaan :)

Toivottavasti kukaan ei ota tätä niin että olisin neuvomassa miten jonkun tulee elää tai miten blogiaan kirjoittaa. Mulle on ollut koko ajan tärkein ohjenuora oman blogini kanssa se että kirjoitan ihan mistä haluan ja miten haluan, jos joku haluaa lukea näitä juttuja niin hieno homma. Vain sillä tavalla syntyy mun mielestäni persoonallista ja aidosti kiinnostavaa tekstiä. Toivottavasti muut tekevät samoin. Just sellaisia blogeja yritän ehtiä lukemaan jatkossakin.

Kaikki buumit ja ilmiöt loppuvat joskus ja tilalle syntyy uusia. Toivon sydämestäni että kaikki jotka ovat nyt innostuneita lihaskuntoharjoittelusta jatkavat sitä myös trendien hiipumisen jälkeen. Se on paras tapa pitää kroppa ja varmasti myös mieli toimintakykyisenä.

En ole hirveästi ehtinyt etsimään uutta luettavaa blogeista, mutta olisi tosi mielenkiintoista lukea vaikkapa intohimoisen seinäkiipeilijän tai vaikkapa voimistelijan harjoittelusta ja urheilijan elämästä. Tai ihan kenen tahansa monipuolisesti treenaavan joka harrastaa mitä tahansa joka tuntuu itsestä hyvältä.

Parhaat blogit ja niiden kirjoittajat jäävät ihan oikeasti mieleen. Maaliskuun lopussa käytiin ampumahiihdon SM-kisat ja niiden yhteydessä haastateltiin jossain tv-jutussa nuoria lajin lupauksia. Mieleen tuli nuoren ampumahiihtäjätytön blogi jota oli tosi mielenkiintoista lukea, oli hienoa päästä seuraamaan miten pettymykset ja toisaalta onnistumiset seurasivat vuorotellen toisiaan. Kirjoittaja päätti sen blogin aikoinaan lopettaa enkä tiedä yhtään onko hänen uransa lajin parissa jatkunut mutta todella toivon että urheilijan elämä on ollut odotusten ja toiveiden mukainen.

14 kommenttia:

  1. Mua vähän huvitti, kun telkkarissa oli joku a-studio tai muu vastaava keskustelu tästä aiheesta ja siinä asiantuntija (joku tutkija thl:ltä) lopulta totesi, että uskoo jatkossa(kin) suomalaisen yleisimmän liikuntalajin olevan kävely puistossa. Jotenkin tuli vaan mieleen tätä lukiessa:)

    Selfie-kuvat varmaan liittyy aika paljon tähän (myönnän itsekin ottavani) harrastukseen, koska mitään muita kuvia ei oikein salilla saa. Vai uskaltaisko ruveta ottamaan kuvia muistakin treenaajista? Ainakin voisin ottaa yhdestä paksukaisesta joka melkein heitti painotangon melkein kännykkäni päälle...siis HEITTI! Kuka heittelee painotankoja??



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä usko että otat mitään muikistelukuvia viimeisen päälle laitettuna levypainojen vieressä - niin kuin aika monella tuntuu nyt olevan tapana. Ja tietysti kymmenen eri versiota tästä kuvasta pitää laittaa esille.. Kuntosali on kuitenkin treenaamista eikä mitään poseeraamista varten.

      Poista
  2. Mä alkasin aikoinaan seurata muutamia fitnessblogeja vaan tietääkseni tarkemmin mistä on kysymys. Olin itse pudottanut omilla metodeillani painoa aika paljon, ja lähinnä heräsi mielenkiinto (ruokapuolesta) että mikä juttu tää on, olisko se parempi kuin mitä itse harrastan ja millä itse onnistuin?

    No, nyt oon aikani näitä seurannut ja tiedän tasan tarkkaan että ei ole mun juttu. Pahimmillaan bulkataan tosi isoksi, sitten käristellään tiukoilla, tai vähintäänkin pitkillä dieeteillä pois. Kaikki ja vielä vähän enemmänkin. Ja postaillaan kuvia suklaalevyistä ja donitseista mitä niiin tekisi jo mieli... En tiedä mutta mulle tulee pakostakin mieleen jonkin sortin syömishäiriö. Tällä hetkellä hyväksytty ja jopa muodissa oleva sellainen.

    Mutta kyllä sieltä "heinäsuovasta niitä neulojakin löytyy", eli blogeja joiden kirjoittaja on harrastanut fitnessiä jo ennen sen "muotiintuloa", joilla on ihan aito ja pitkäaikainen innostus lajiin, ja ennenkaikkea terve suhtautuminen siihen. Ja se oikea tietämys, jopa viisaus paistaa sieltä taustalta läpi. Näitä blogeja on ollut, ja on jatkossakin ilo lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tiivistys Heidi, samaa mieltä :) Monet lajit ovat kilpatasolla äärimmäisiä enkä lähtisi fitnessiä sen enempää syyttämään tai sen kilpailijoita syyllistämään mistään mutta lajin näkyvyys ja suosio ei oikein tunnu olevan tällä hetkellä järjellisessä mittakaavassa. Kaikkien (nuorten naisten) ei ole mikään pakko elää mitään fitness lifestylea, ihan tavallinen ja tasapainoinen terveellinen elämä riittää.

      Poista
  3. Heidi, kyllä se syömishäiriö on. Ortoreksiaksi sitä kutsutaan. Patrik Borg minusta taistelee tätä trendiä vastaan hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Borg on aika viisas kaveri, järkeviä ajatuksia mm. just painonpudottamisesta.

      Poista
  4. Kommenttini, jossa kehuin tätä mainiota blogiasi taisi hävitä jonnekin bittiavaruuteen. Yleensä sitä on kiinnostunut vain omien lajien (entisten tai nykyisten) blogeista. Muissa urheilublogeissa pitää olla jotain spesiaalia, omaperäistä, aitoa...jotain sellaista kuin tässä sinun blogissasi. Itsehän en ole vielä innostunut blogin kirjoittamisesta, mutta jos kaipailet joskus lisää luettavaa, niin aina voi suositella muita hyviä! :) Tässä pari:
    http://painovoima2.blogspot.fi/ (ja tämän linkkilistasta löytyy reilusti hyviä suomikiipeilyblogeja)
    http://www.relaa.com/blogi/pikku-matti-maailmalla
    http://www.climberina.com/

    t. blogiton

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, taisi tosiaan kadota mutta kiitos kehuista :)

      On aika paljon urheilulajeja jotka mua ei hirveästi kiinnosta mutta silti niiden harrastajien treenaaminen esimerkiksi on mielenkiintoista ja ajatukset harjoittelun ja muun elämän yhteensovittamisesta kiinnostavat.

      Kiitos linkkivinkeistä, tsekkaan ne!

      Poista
  5. Mä kans just siivosin oman blogilistan ja poistin sieltä aika paljon blogeja. Kuten sanoit, niin aika moni toistaa sitä samaa kaavaa. Ja siiten vielä ne samat mainospostaukset siellä väleissä.

    Kyllä sinne listalle vielä jäikin paljon blogeja. Semmosia persoonallisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole vielä kevätsiivousta blogilistalla tehnyt mutta olisi varmaan syytä, aika paljon sellaisia joita en ole viikkoihin tai jopa kuukausiin avannut.

      Ne on hyviä ne persoonalliset blogit :)

      Poista
  6. Samoja ajatuksia itselläni. Hieman mietityttää juuri tuo erilaisten tuotteiden mainostaminen, jota monet blogit tekee. Vie mielestäni pohjaa itse asialta, koska silloin joku toinen määrittelee blogisi sisällön ja mielipiteesi. En nimittäin ole nähnyt kenenkään kyseenalaistavan sponsoreidensa tuotteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä ja pitänyt asian suhteen tiukkaa linjaa. Vaikkapa juoksutossujen esittelyt ja arvostelut ovat blogeissa tosi suosittuja aiheita ja niihin päädytään kuukausien ja vuosienkin jälkeen googlen kautta jatkuvasti joten ymmärrän hyvin miksi maahantuojat ja valmistajat haluavat tuotteitaan bloggaajille lähettää.

      Mulle blogin riippumattomuus ja mahdollisuus kirjoittaa mistä tahansa aiheesta ihan mihin sävyyn tahansa on se seikka josta en tingi nyt enkä jatkossa :)

      Poista
  7. Osassa tuossa fitness-hömp...jutussa taitaa olla valitettavasti kyse siitäkin mitä hesarin jutussa parin päivän takaa: http://m.iltasanomat.fi/terveys/art-1288675774790.html Surullista jos lapset ja nuoret ja jotkut aikuisetkin ravaa urheilemassa jonkun toisen takia eikä oman itsensä.
    Enpä tiedä mutta olen totaalisen stopannut valtaosan liikuntablogien lukemisen kun en kertakaikkiaan siedä sitä julmettua selfieotostelua ja pakurikääpäsuperfuudien imemistä kitusiin ja niistä lahjoituskrääsästä vouhkaamista. Kaikki mikä pysyy kohtuudessa on jees mutta valitettavasti yhteistyöblogisysteemit on vain silkkaa kuraa ilman blogistien minkäänlaista kritiikkiä kunhan vain saa roinaa postiin.
    Jäljellä onkin vain tää sun ja muutama muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fitness-elämäntapa on tosiaan vahvasti ulkonäkökeskeistä ja eroaa mun mielestä selvästi muusta urheilusta jossa haetaan mitattavaa tulosta, lajitaitoa ja suorituskykyä. Fitnessissä tulos riippuu katsojan silmästä ja jos on ongelmia itsetunnon kanssa niin tulos eli oma peilikuva ei varmaan koskaan kelpaa.

      Poista