keskiviikko 21. elokuuta 2013

Perheriita juoksukalenterista.

Aloin selailemaan meidän seinäkalenteria viikonloppuna. Elokuu oli niin täynnä tapahtumia ja menoja ettei nimipäiviä näkynyt. Ehkä tapahtumajärjestäjät haluavat järkätä erityisesti lapsille suunnatut jutut elokuussa koska vielä on kesä mutta arki on jo koittanut eikä ihmiset ole enää niin paljon mökeillä ja lomareissuilla?

Syyskuussa ei onneksi ole ihan niin paljon hulinaa. Lokakuussa oli vain muutamia merkintöjä, isoimmalla Kankaanpään Maraton, lauantaina 19. lokakuuta. Mun toinen maraton. Mutta hetkinen, joku ei täsmää. Samana päivänä pelataan hyvin suurella todennäköisyydellä futismatsi jota olen odottanut vuosikausia. Nousukarsintaottelu ykkösdivariin. Olen elänyt saman joukkueen mukana vitosdivarista lähtien niin en taatusti aio olla poissa kun ollaan tulossa takaisin valtakunnan parrasvaloihin.

Kankaanpää on ollut maalitauluna viime syksystä asti joten pitää siis kehittää tilalle joku toinen maraton. Ei muuta kuin lehtitelineeltä Juoksija-lehden erinomainen Juoksukalenteri käpälään ja selailemaan. Heti tärppää. Marraskuun eka lauantai, 2.11., Vammalassa Rautaveden maraton.

Merkkaan sen kalenteriin, silloin ei ole mitään muita merkintöjä. Kaikki siis hyvin. Tai ei oikeastaan!

"Muistatko kun oltiin kesäkuussa Vammalassa ja ajettiin Nokian suuntaan Pirkanmaantietä? Kiskokabinetin jälkeen oli vähän mäkiä. Luulen että se reitti kulkee siellä."

"Et todellakaan ole menossa!!"

Vähän mäkiä tarkoittaa tässä tapauksessa ihan helvetillisiä ylä- ja alamäkiä. Vähän kuin Murhasaaren sillan pikkusisko - monta kertaa peräkkäin. Avovaimolla tuli paha olo auton kyydissä. Pojan mielestä se tie muistutti Särkänniemen Vauhtimatoa joka on siis pikkumiehen mielestä maailman rajuin vuoristorata. Sen kesälomareissun jälkeen ajattelin viekkaasti ehdottaa Rahkaperheelle perinteistä viikonlopun pyörälenkkiä Pirkanmaantielle Stormin ja Kiskokabinetin suuntaan. Rahkamuija ilmoitti että suostuu niihin mäkiin korkeintaan auton kyydissä :-D

Seuraavat pari tuntia meillä siis keskusteltiin siitä etten ole kuulemma menossa mistään hinnasta Rautaveden maratonille tai ainakin saan lähteä yksin ilman kannustusjoukkoja. Syy näin vastahankaiseen tunnelmaan johtui tietysti debyytistäni. Sauvon maraton oli todella mäkinen ja päätin sen kisan jälkeen että juoksen toisen maratonini jossain tasaisessa kisassa.


Kankaanpään maratonin sivuilla lukee: "tiet ovat erittäin tasaisia ja hyvin juostavia, missä on puita suojaamassa tuulen vaikutukselta. Reitti on kaikkinensa erittäin nopea, jossa viime vuonna  tehtiin hurja reittiennätys, sekä useat juoksijat tekivät oman ennätyksensä tai kauden parhaan aikansa. Reitin helppouden vuoksi Kankaanpää soveltuu myös erinomaisesti ensimmäisen maratonin suorituspaikaksi."

Rautaveden maratonin sivuilla lukee: "Maratonin reitti kulkee edelleen Rautaveden ympäristössä eli Suomen kansallismaisemissa sisältäen keskivaiheilla melko runsasta korkeusvaihtelua."

Ongelmahan ei ole se etten pitäisi mäkien juoksemisesta vaan siitä että rakastan niitä. Kun näen jonkun nousun, tahti kiihtyy ja mun on suorastaan pakko kirmata se täysillä ylös. Juoksutapahtumissa mennään usein reittejä joita en ole koskaan aiemmin juossut joten jokainen mäki on kuin rakkautta ensisilmäyksellä. Täyttä huumaa nousun juurelta huipulle. 

Joskus pitää olla itselleen oikeasti rehellinen. En ohita muita juoksijoita ylämäissä koska olen niin hyvä mäkijuoksija vaan koska olen vähän tyhmä. Muut tajuavat säästellä energiaa. Minä laulan "ja mä tuhlaan tuhlaan tuhlaan kaikki pois" ja olen aivan sippi viis kilometriä ennen maalia puolimaratonilla - tai viistoista kilsaa ennen loppua maratonilla.

"Haluatko että imitoin miten juokset?"

No en halua.

"Ensimmäisen tunnin juokset kuin sudet olisivat perässä ja viimeisen tunnin kuin sudet olisivat saaneet sut kiinni."

Näinhän se on. Yhtä tärkeää kuin valmistautua maratonille juoksemalla on se henkinen puoli ja tehdä selvä suunnitelma jota myös noudattaa. Sauvon sippaaminen johtui 25 prosenttisesti mäkisestä reitistä, 25 prosenttisesti lähes olemattomasta energian saannista matkan aikana, 25 prosenttisesti heikosta juoksukunnosta ja 25 prosenttisesti liian kovasta alkuvauhdista. Pelkät mäet ei siis ole ongelma eikä ainakaan suurin ongelma.

Mun pitää sisäistää että mitä hitaammin lähden liikkeelle niin sitä nopeammin olen maalissa - eikä päinvastoin.  Nopea eka kymppi kyllä kostautuu monin kerroin loppumatkalla kun sudet ovat saaneet kiinni ja raadelleet jossain Vammalan metsikössä.

Ehkä mun pitäisi mennä hypnotisoitavaksi ja pyytää normalisoimaan suhtautumiseni mäkiin?

"Mikset voi mennä johonkin tavalliseen kisaan?"

Olen vähän tällainen. Epätavallinen.

Kyllä mä sinne Rautavedelle menen. Ja eiköhän perhekin sinne tule.

Lisämotivaatiota olen saanut lukemalla Juoksufoorumin Oxroad ultra-keskustelua.

"Loppukiri oli jotain uskomatonta minkä pystyin tekee kun Parolantie alkoi. Juostuna jo melkein 160km ja silti löytyi turbo vaihde, vaikka Rengossa oli jo keskeyttämminen tosi lähellä. No loppukiriä ennen jotui lyömään sähkökaappiin rystysensä, niin sai kivun jaloista pois ja loppukiri pystyi alkamaan, ohitin 3 juoksijaa ennen maalia. Saapa nähdä kuinka tästä paikat toipuu"

"Kun kävin maaliaalueella uudelleen käytyäni suihkussa ja nukuttuani vähän (yritin katsella MM-maratonia tv:stä, mutta nukahdin noin 30 sekunnissa), niin maaliteltassa oli näky kuin sotatantereen joukkosidontapaikalla. Kyllä on sitkeätä porukkaa!"

 Kilpailun voittaneen Janne Klasilan raportti löytyy Hevoskuurista. Huikeita juoksijoita, juoksulippis nousee korkealle pois päästä jokaisen kohdalla!

18 kommenttia:

  1. Hehee, hauska kirjoitus! :) Reitti kääntyy siitä Kiskokabinetin kohdalta "onneksi" kohti Ellivuorta ja karkkua, eli ne muutamat vauhtimato-nousut jäävät poies. Mutta on sitä pientä nousu ja laskunnyppylää odotettavissa sen käännöksenkin jälkeen. Ei ne kuitenkaan mitään ihan murhaavia ole, semmoisia hahmotettavissa olevia ei päättymättömiä nousuja. Ja joskus 30 jälkeen alkaa enempi laskuvoittoinen osuus, mikä on ihan kiva jos siihen asti on selvinnyt ;D Ei vais, mutta siis ei tuo mikään lättänä Amsterdamin maraton ole, vaan ihan kunnolla vaihtelevaa korkeuseroa, vaikkakaan ei nyt puhutaan mistään Trans-Alpine -juoksusta. Jotkut on kuulemma tehneet tuolla ihan ennätyksiäkin, vaikka väittäisin että joku muu paikka on siihen varmaan parempi :D

    Yks jänskä ja viihdearvoa lisäävä tekijähän on sitten vielä se, että kelit voi olla mitä tahansa liki loppukesän optimaalisesta juoksulämmöstä lentäviin jääpuikkoihin, räntään ja loskaan. Viime vuonna kelikin oli täydellinen. Itteasiassa, nyt kun houkuttelit, voisi kattoa josko tuo sopisi suunnitelmiin itelläkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai me nyt sitten tänä syksynä ollaan samalla viivalla? :)

      Hienoa kuulla että tulkitsin reittikarttaa alppilasit päässä eikä ole ihan niin paha kuin luulin. Tämä ei siis ole mikään Ultra Trail du Mont Blancin esikisa :D

      Kunhan ei maa ole jäässä/lumessa niin mulle kelpaa kyllä kaikki. 42 kilometriä liukastelua ei nappaa. Toivottavasti talvi alkaa tänäkin vuonna vähän myöhemmin!

      Poista
  2. Hieno kirjoitus! :) Mäet on ihania mutta katalia, voin kuvitella että etenkin maratonin mittaisessa juoksussa mäet syö voimat. Ihmettelin aluksi tätä triathlon-harrastusta aloittaessa että miksi järjestäjien sivuilla on niin tarkat reittikartat, reitin profiilit, google-mapsit, googlen katunäkymät ja vaikka mitä... Pelkäävätkö osallistujat eksyvänsä reitiltä? ...mutta nyt pikkuhiljaa olen ymmärtänyt että se liittyisi juurikin tuohon rytmittämiseen ja voimien säästämiseen. Tsemppiä maratoniin valmistautumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityisesti kovia aikoja juostessa on kyllä tärkeää sisäistää ja ymmärtää reitin vaativuus etukäteen, tietää millaista kilometrivauhtia voi lähteä pitämään jne.

      Itse tykkään juosta niin etten hirveästi tiedä tulevasta enkä paljon noita karttoja tutkailekaan. Henkisesti kivaa ja piristävää juosta niin että koko ajan oon uutta ja yllätyksellistä edessä. Tuolla Rautavedellä juostaan käsittääkseni yksi 42.2 kilsan lenkki mikä on just henkisesti tosi hieno juttu! Ei ole mitään toista kierrosta joka menee vain pahoja ja vaikeita kohtia odottaessa.

      Poista
  3. Hullu! :D

    Olis kyllä ollu kiva nähdä Kankaanpäässä. Suunnittelin juoksevani siellä kympin. Ensin piti maraton, sitten puoliska ja lopulta jalkojen takia kymppi. No on sekin parempi kuin ei mitään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai oot menossa Kankaanpäähän! On kuulemma hieno tapahtuma ja jos jalat on kunnossa niin ennätys voi olla lähellä. Uskallat vaan takoa koko kympin siellä anaerobisella alueella! Pystyt kyllä!

      Kyllä vähän hullu pitää olla, on tää sellaista touhua :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Eikös maraton-juoksu ole 75% asennetta ja 25% hyvää kuntoa :D Vai miten se meni..

      Poista
  5. "Melko runsasta korkeusvaihtelua" on mielestäni melko lievä ilmaisu. :D
    Sulla on ilmeisesti jonkinlainen salainen viehtymys näihin mäkiin, tuli mieleen se nousut ja laskut -kirja, josta kirjotit vähän aikaa sitten. Voiko tästä analysoida piilotetun katkeruuden rannikon tasaisia maastoja kohtaan? Voi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ois todella lievä ilmaisu jos mukana olis ne sairaat mäet jotka luulin mutta tosiaan reitti kääntyy Kiskokabinetin kohdalla pois siltä tieltä just ennen niitä mäkiä!

      Voikohan tästä mäkirakkaudesta vetää jotain freudilaisia analyysejä..

      Poista
  6. Anteeks nyt kun mä hihittelen täällä teidän perheriidalle X)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meistä tehdään joku 4D-dokumentti. "MIEHENI RAKASTUI YLÄMÄKEEN".

      Poista
  7. Hauska teema:) Perheriidasta minä vaan odottelen kun ukko ryökäle meni tekemään kahden vuoden sopimuksen salille. On siis innostunut taas neljän vuoden tauon jälkeen. Hyvä niin, täytyy sitten myöhemmin miettiä milloin liika on liikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, ei muuta kuin tsemppaatte ja innostatte molemmat toisianne eteenpäin! :)

      Poista
  8. Mäet on kyllä.. Ihanan kamalia vai kamalan ihania? :D. Hauska olis kyllä kokea profiililtaan haastava katumaratonkin joskus (vaikka sanovathan ne jotkut Tukholmaakin, mitä se ei mun mielestä missään nimessä ole)..

    Ajankohta on kyllä haastava, eniten ehkä energioiden suhteen. Oon kahdesti juossut maran myöhään syksyllä. Vantaalla pääosassa urkkajuoma ja se meni ihan plörinäksi, kun "luontaisen janontunteen" puuttuessa energian riittämättömyyden huomasi auttamattoman liian myöhään. Kolilla sitten geeleillä ja kellosta katsoen, joka onnistui paljon paremmin vaikka ne on niin tolkuttoman kamalia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös HCM:llakin ole joitain ylämäkiä loppupuolella vai muistanko väärin?

      Yritän kääntää ajankohdan positiiviseksi, todennäköisesti voi jo juosta juoksutakin kanssa jonka taskuihin mahtuu enemmän evästä kuin trikoiden taskuun tai juomavyön olemattoman pieniin avaintaskuihin. Ajattelin syödä ja juoda joka kilometritolpalla riippumatta siitä onko nälkä tai jano. Just tuon mokasin debyytissä!

      Joku +3C ja puolipilvinen raikas syyskeli ois ihanteellinen.

      Poista
  9. Olitko katsomassa KK:ta? Winter War 2014... kyllä vain :)

    x Steffi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut - liian pitkä välimatka :-( WW:ssa nähdään!

      Poista