maanantai 21. tammikuuta 2013

Vapaudelle ei oo hintaa.

Vapaus on subjektiivinen käsite. Se tarkoittaa varmasti hyvin erilaisia ajatuksia ja asioita meille länsimaiden ihmisille tai ravinnosta ja vedestä kolmannessa maailmassa kamppaileville. Meidän on yhtä helppo samaan aikaan sekä tuomita että ymmärtää vaikka Christopher McCandlessia, toisenlaisista lähtökohdista tulevalle hän on varmasti pelkkä hullu.

Tällaiselle tavalliselle perheenisälle vapaus on sitä että voi laittaa pari kertaa viikossa tossut jalkaan ja juosta sinne minne haluaa. En halua luopua vähäisestä omaisuudestani ja lähteä kiertämään paljain jaloin Intiaa, parasta on löytää onni pienistä asioista kuten lumisesta polusta joka vie läpi metsän.


Vapautta on juosta valtateillä, metsäteillä, pientareilla, ojien pohjissa, luontopoluilla. Helteellä, pakkasella, vesisateessa, syysmyrskyssä, lumessa ja sohjossa.


Vapautta on vajota omiin ajatuksiinsa, miettiä mitä tahansa tai olla ajattelematta mitään. Kuunnella linnunlaulua tai omia askeleitaan. Juosta ohi metsäsavotan ja kaatuvien puiden, haistaa palava nuotio, kuulla ja nähdä taivaalla lentävät hävittäjät tekemässä ylilentoaan. Kokea juoksulenkki jollaista ei voi ennustaa. Mikä onni onkaan tajuta että nyt on vuosi 2012, metsä ei pala tykkien vuoksi ja ne lentokoneetkin vain harjoittelevat. Silloin tietää mitä on olla vapaa.



Vapautta on juosta minne haluaa sillä tavalla kuin itse haluaa. Et ole velvollinen todistamaan kenellekään muulle mitään kuin itsellesi.



Jokainen askel ja juostu lenkki tekee vahvemmaksi ja kestävämmäksi - ja lisää vapautta. Oma keho on koko ajan vähemmän ja vähemmän esteenä sille mitä haluat tehdä ja avaimet löytyvät pään sisältä, omasta mielestä. Voit mennä pidemmälle kuin koskaan uskoitkaan ja kokea asioita joita vain harva voi nähdä ja tuntea.



Aion joskus laittaa juoksutossut jalkaan, otsalampun päähän ja lähteä juoksemaan keskiyöllä valtatien reunaan. Ehkä saavun aamunkoitteessa tai vaikka keskipäivällä johonkin toiseen kaupunkiin. Tai sitten jatkan vielä toiset 50 tai 100 kilometriä. En tiedä onko siinä mitään järkeä mutta sekin on vapautta - juosta tai olla juoksematta - ihan kuten haluat - kuin huomista ei olisi.

2 kommenttia: