perjantai 18. tammikuuta 2013

Tärkein harjoitusvälineeni: treenipäiväkirja.

Jos olisi pakko valita kolme tärkeintä harjoituskumppaniani niin se olisi lopulta aika helppo:

- juoksutossut
- kuntosalijäsenyys
- treenipäiväkirja

Jos joskus olisi pakko karsia jostain niin noista kolmesta pitäisin kiinni viimeiseen asti ja jos vain yksi olisi valittava niin se olisi treenipäiväkirja.

Oman treenipäiväkirjani tarina alkoi kaksi vuotta sitten. Sain ensimmäiseltä saliltani mulle räätälöidyn ohjelman. Otin siitä töissä kopioita jotta voisin merkitä salilla muutoksia painoihin ilman että tärvelisin alkuperäistä kappaletta. Tälläsin paperit muovitaskuun, laitoin siihen kynän kiinni ja otin sen mukaan salille. Joka kerta, kaikki nämä parisataa treenikertaa mitä olen parin vuoden aikana tehnyt.


Päiväkirja näyttää aika rähjääntyneeltä ja resuiselta, onhan se ollut treenireppuun tungettuna monta vuotta hikisten vaatteiden ja välipalojen seurana. Itse asiassa vaihdoin tuon muovitaskun uuteen viime viikolla, vanha oli kulunut jo niin puhki että harva se kerta koko paperinippu levisi pitkin pukuhuonetta.

Homma toimii itselläni aika vekkulilla tavalla. Pari kertaa viikossa vertailen papereihin merkkaamiani sarjapainoja, muutan niitä tietokoneella olevaan treeniohjelmaan, printtaan sen ja perinteisellä leikkaa & liimaa-menetelmällä (oikeasti käytän teippiä) liitän tulevan viikon harjoitukset papereihin.

Tässä kun selailen näitä papereita niin niistä käy ilmi kaikki mahdollinen. Esimerkiksi se että kävin kesäkuussa 2011 salilla viisi kertaa ja vuonna 2012 samaan aikaan 9 kertaa. Samalla ajanjaksolla esimerkiksi pystypunnerruksessa sarjapainot kasvoivat 50% ja samat 50% vielä viime kesäkuusta tähän päivään. Tällaisia tilastoja ja analyyseja voi tehdä niin paljon kuin haluaa, yleensä vertailen suorituksia viimeisten viikkojen ajalta jossain erityisen tarkkailun alla olevassa liikkeessä kuten valakyykky, penkkipunnerrus, leuanveto tai jotkin raskaat vatsarutistukset.

Mielestäni jokaisella pitäisi olla kunnollinen treenikirjanpito- ja päiväkirja. Oman lähtötilanteen ja ison tavoitteen välissä on askelmia, tavoitteen suuruudesta riippuen joko satoja tai tuhansia. Moni turhautuu kun ei näe edistymistään, ne askeleet kun usein ovat aika pieniä. Treenipäiväkirja auttaa juuri tässä: voit koko ajan seurata tarkasti kehitystä ja nähdä että sitä tapahtuu koko ajan vaikkakin joskus hitaasti. Juokset sitten kilometrejä, pyrit kuluttamaan paljon kaloreita tai haluat saada vahvan lihaksiston niin kynä sauhuamaan ja merkitsemään aina mitä teet.

Uskon että moni onnistuisi esimerkiksi painonpudotuksessa paremmin jos pelkän vaa'alla ramppaamisen sijaan kirjaisi ylös liikkumisia ja havahtuisi kunnon jatkuvaan eteenpäinmenoon. Toinen tärkeä pointti on progressio: mikäli aina juoksee samoja lenkkejä samoilla vauhdeilla tai treenaa salilla samoilla vastuksilla niin kehitys pysähtyy. Päiväkirjasta näkee koko ajan miten pitkään on tehnyt samoilla metodeilla ja on helppo lisätä johonkin sarjaan lisää painoa.

Voisin tosiaan äärimmäisessä tilanteessa luopua juoksutossuista ja siitä salijäsenyydestä mutta kynästä ja palasta paperia en. Siihen voi aina kirjata ylös montako punnerrusta, vatsarutistusta tai kyykkyä pikkuskidi olkapäillä istuen menee ja tehdä huomenna aina yhden lisää.

4 kommenttia:

  1. Pidän myöskin lenkkipäiväkirjaa, ja olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että se kannattaa. Päiväkirjaa tulee myös selailtua aina välillä ja fiilisteltyä menneitä juoksuja; "Hyi, nuo intervallit oli kyllä kauheita", "Ai niin, tuo pitkis oli aivan täydellinen".

    Minulle myös sykemittari ja viimeisen vuoden ajan GPS-juoksukello ovat toimineet tsemppareina. Laitteilla saan harjoitteluun vaihtelevuutta ja tavoitteellisuutta, esim. pitkillä lenkeillä seuraan sykettä, ja pyrin pitämään sen tarpeeksi alhaalla, ja vauhtilenkeillä yritän pitää nopeuden tietyllä tasolla. Lisäksi tuota lenkeiltä saatavaa tilastotietoa on kiva pyöritellä, vaikkei se varsinaisesti harjoittelun kannalta niin olennaista olisikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mullakin on lenkkipäiväkirja, lähinnä tosin merkkaan päivät ja kilometrit kun en ole vielä asettanut mitään aika- tai sykerajoja treenilenkeille. Kyllä noista päiväkirjoista ja tilastoista vaan huomaa tosi hyvin sen oman kehityksen, lenkkituntemuksista harvemmin.

      Poista
  2. Mä taas merkkaan kaikki liikunnat HeiaHeiaan :) Sykkeineen aina kun jaksan sykemittaria käyttää.

    Kun aloin käydä salilla, pitikin vähän pähkäillä (ohjelma olisi ollut maksullinen). Löysin netistä helpon, asiantuntijan tekemän 2-jakoisen ohjelman liikelinkkeineen. Sitä mukaillen sitten "etsin" salilta tarvittavat laitteet. Näistä sitten "etsin" oikeat painot, ja varmaan tässä vaiheessa tuli ruutuvihko mukaan johon kirjoitan aina laitteen nimen, sarjojen ja toistojen määrät ja kilomäärät. Näin pystyn helposti katsomaan mitä oon viimeksi tehnyt ja jatkan sitten siitä (joko samalla tai jtn eteenpäin). Tuolla meidän salilla en ole kovin monella mitään päiväkirjoja huomannut ja välillä tunnen itseni vähintäänkin erikoiseksi kun mulla tosiaan se kynä ja vihko aina mukana. Ja jos en oo ehtinyt kirjoittaa uutta "harjoitusta" valmiiksi niin se kynä sitten sauhuaakin siellä salilla ahkeraan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole yhtään erikoinen vaan just tuo toimii parhaiten! Se on kyllä totta että välillä muilla näkee harvemmin paperia ja kynää mukana mutta toisaalta joskus niitä on useammalla samaan aikaan. Minusta on kuitenkin outoa jos joku muistaa tekemänsä sarjapainot vaikkapa 5-10 eri liikkeeseen, joko silloin tekee aina samoillla painoilla tai sitten päivän fiiliksen mukaan, kumpikaan ei kuulosta kehittävältä.

      Erilaisten ohjelmien rakentaminen ja kehittäminen on ainakin mulle yks tärkeä osa tätä touhua, näen koko ajan miten ite kehittämäni valmennusmetodit, harjoitteet ja muut toimii.

      Poista