torstai 2. toukokuuta 2013

Hiertävä huhtikuu.

Vappu päätti huhtikuun treenit, sai ottaa uuden sivun käyttöön ja alkaa piirtelemään paperille toukokuun suuntaviivoja.


Treenikertoja oli ihan hyvä määrä, 17. Maaliskuussa oli 16 ja helmikuussa 18 joten aika tasainen tahti näyttäisi olevan. Monet kertovat harjoitteluun käyttämänsä ajan mutta niitä en ole koskaan seurannut, todennäköisesti treenituntien määrä on suunnilleen sama kuin kertojen. Sekä salilla että juostessa kuluu melkein aina keskimäärin noin tunti.

Kilometrejä kertyi 81, vieläkään en päässyt sinne tavoiteltuun sataseen. Kengät hankaavat edelleen jalkojen sisäsyrjät rikki, vaikka compeed auttaa ja esimerkiksi puolimaraton meni sen avulla ilman ongelmia niin eipä rahat riitä noiden kanssa jatkuvasti elämiseen. Mikähän auttaisi? Compeedilla on jotain voidepuikkoa jota hierotaan rakkoalttiisiin kohtiin mutta sitäpä ei tietenkään saa käyttää rikkinäiselle iholle. Ja tuo iho tuskin on ihan heti täysin paranemassa koska en aio tuon takia pitää mitään parin viikon lenkkitaukoa..

Mitenköhän tässä pitäisi edetä? Ajattelin jättää noi compeedit veke ja keskittyä lyhyisiin lenkkeihin. Rasvailen rikkinäistä kohtaa bepanthenilla ja pyrin saamaan ne kuntoon. Juoksen tänään yhden kilometrin ja katson miltä ne näyttää. Seuraavaksi 2 km jne. Ehkä se iho pikkuhiljaa kuroutuu umpeen ja jalat muotoutuu paremmin tossuihin. Mun edelliset kengät oli lähes saumattomat, no nämä Asicsitpa eivät ole.. Voisin ostaa myös jotkut halvat pohjalliset ja katsoa vaikuttaako parin millin muutos jalan asennossa hiertämiseen.

Puolimaratonin jälkeen myös vasemman jalan keskimmäinen varvas kipeytyi kovasti, itse kisan aikana en tuntenut mitään mutta jo junalle nilkutin. Ajattelin että kynsi on varmaan irronnut mutta kun illalla uskalsin tutkia tarkemmin niin ei ollut, varvas vain oli aivan violetti. Ihon sisäinen verenpurkaus? Maanantaina ei ollut kipeä, eilen oli, tänään ei ole.. Toivottavasti tästä ei tule mitään isompaa probleemaa.

Juujuu, urheilija ei tervettä päivää näe mutta toisaalta olisi parempi kokea joku viikon flunssa ja mennä muuten täydellä iskulla kuin olla koko ajan "terve" mutta silti kärsiä pienistä vammoista jotka haittaa tekemistä ja harjoittelua.

Tottakai toukokuunkin tavoite on juosta se sata kilometriä mutta katsotaan miten käy, kropan ehdoilla mennään.

Salitreenejä tuli kahdeksan kappaletta eli tasaisesti kaksi per viikko. Se on täysin suunnittelemani määrä. Monen mielestä se voi olla vähän mutta kyllä kaksi voimaharjoitusta viikossa riittää jos ne tekee ajatuksen kanssa täysillä eikä toisaalta tavoittele kuuta taivaalta. Kehitys näkyy salitreenipäiväkirjasta joka viikko ja se riittää.