maanantai 28. maaliskuuta 2016

Juhlapäivä.

Kiirastorstaina kävin hammaslääkärissä poistattamassa tikit viikkoa aiemmin tapahtuneen viisaudenhampaiden poiston jäljiltä. Vaikea homma kun suu ei auennut vieläkään juuri yhtään mutta jotenkin ne kai sieltä pois saatiin. Sain toisen antibioottikuurin joka alkoikin heti tehoamaan. Viimeisen buranan otin torstai-iltana.

Suussa jyllännyt tulehdus on pääsiäisen aikana kadonnut pikkuhiljaa mutta syöminen on edelleen haastavaa. Eilen sain syötyä ekan kerran kymmeneen päivään haarukalla ja veitsellä, tähän asti suuhun on mahtunut vain teelusikka. Sain myös hammasharjan sopimaan jotenkin hampaiden väliin, puolitoista viikkoa on tullut käytettyä lähinnä suuvettä.

Kolme viikkoa voi kuulostaa lyhyeltä ajalta mutta mulle se tuntui henkisesti ikuisuudelta. Kaveri oli eilen pääsiäissunnuntaina juoksemassa 30 kilometriä jäisillä pitkospuilla ja tulvivilla poluilla Kurjenrahkan kansallispuistossa. Se oli mun ideoima lenkki ja mun piti olla siellä mukana! :(  Pettymystä lieventääkseni olen koittanut tehdä sitten muuta kivaa. Lauantaina illalla alkaneet teknobileet venyivät kellojen siirtämisen avustamana viiteen aamulla..

Ajatuksenihan oli että olisin palannut treeneihin viime viikon maanantaina mutta kuten edellisestä kappaleesta voi päätellä niin toipumiseni operaatiosta oli melko hidasta. Totaalista liikuntataukoa kertyi lopulta kolme viikkoa (puolitoista viikkoa ensin flunssassa ja heti perään puolitoista viikkoa hampaidenpoistosta toipumista) ja se on muistaakseni pisin aika sitten tammikuun 2012 mykoplasman.

Tämä toinen kaavailemani paluu kuitenkin onnistui! Kävin äsken juoksemassa kolme kilometriä. Piti aloittaa ihan rauhallisesti mutta tauon aikana saapunut kevät ja varmasti juuri tuo tauko saivat jalat aluksi lentämään melkoista vauhtia. Liian kova aloitus kostautui jo noinkin lyhyellä matkalla piiputtamisena. Töitä on siis tehtävä että vointi ja kondis palautuu edes siihen aiempaan talviterään.

Puolentoista viikon päässä siintää maraton. Tämän lenkin perusteella on ihan mahdoton sanoa mikä sen kohtalo on. Jos kaikki menisi kuten olen suunnitellut niin liikkumiseni menisi nyt näin:

ma 3 km juoksua
ti 4 km juoksua
ke painonnostoa
to 6 km juoksua
pe tai la painonnostoa
la ja/tai su lepoa
ma 7 km juoksua
ti 10 km juoksua
ke painonnostoa
to lepo
pe lepo
la 42.2 km juoksua

Jos toteutus onnistuu niin olen tyytyväinen, jos ei onnistu niin sitten teen eri tavalla. Eipä se oo niin vakavaa. Maratonehan piisaa myös myöhemmin huhtikuussa jos 9. päivä tulee liian äkkiä.

Juoksuvaatteiden hakeminen ullakolta oli erikoinen tapahtuma. Ihan kuin olisi pukenut pukua päälle häihin tai muihin sukujuhliin. Kuin tekisi jotain joka on todella harvinaista.

Toivottavasti tällä viikolla on vielä monta juhlapäivää.

6 kommenttia:

  1. No hei viisauden hampaan tähden kaikki tuo, se ON ikuisuus! Ja tässä puhuu kuitenkin tyttö, jolla on ollut lähes kolmasosa vuodesta jalka paketissa :D. Henkilökohtainen viisaudenhammas -painajainen (tai ilmeisesti niitä tulee olemaan vielä kaksi) on vielä edessä.. Oon ollut aika inaktiivinen uuden ajan suhteen, koska en todellakaan aio olla yhtään päivää pois työstä nyt. Kaipa tuon (siis nuo) kerkeää myöhemminkin, kun ei mitään oireita ole. Täytyy käydä keskustelua kunhan menen ihan normi hammaslääkärille tässä pian..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se ikuisuus! Itse operaatio oli tosi nopea ja helppo mutta ei tosiaan kannata laskea sen varaan että toipuminen olisi. Olin kyllä työkunnossa melkein heti (helppo sisäduuni toimistolla) mutta kun ei saanut syötyä kunnolla niin energiat oli aika matalalla. Ihan hyvät fiilikset kokonaisuutena, ehkä vain odotin liian optimistista toipumista kun en pitänyt tuollaista leikkausta juuri minään.

      Poista
  2. Kolme viikkoa on pitkä aika! Ainakin pakkolepoa treeneistä. :)

    Tsemppiä maratoniin valmistautumiseen, on se sitten 1,5 viikon päästä tai vasta myöhemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se pitkä aika ainakin mulle kun ei ole onneksi kokemusta pidemmistä telakoista.

      Kohti maratonia!

      Poista
  3. Hyvä että pääset normirutiiniin liikkumisen kanssa.

    Suunnitelmasi näyttää hyvältä, enää kun et voi tässä vaiheessa vaikuttaa juoksuusi pitkillä puserruksilla. Mun treeniytykseni ennen Poria näytti muuten samalta, paitsi kolmen viikon telakan jälkeen mulla ei ollut lainkaan painonnostoa ja juoksun osalta rutistin itsestäni ennen maratonia yhden vajaan 6 ja toisen vajaan 5 kilsan lenkin ;)

    Ja eikös muuten villi yöllinen teknoilu lasketa urheilusuoritukseksi? Siinä tulee hiki, hengitys kiihtyy ja jano valtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, pitää vain saada se pohja esiin jotta olisin edes siinä kunnossa mitä hallimaratonilla.

      Läpi yön bailaaminen on varsinaista kestävyysurheilua! :D

      Poista