perjantai 23. lokakuuta 2015

Tolppa sisään, tolppa ulos.

Olen viimeksi liikuttanut itseäni viime perjantaina kuntosalilla, juoksemassa kävin viikko sitten torstaina. Päätin että on parempi olla treenaamatta ja nujertaa vähäisetkin pöpöt rauhassa kroppaa häiritsemästä. Eilen iski pieni paniikki kun tajusin että mulla ei ole yhtään geeliä kisaa varten, olen käyttänyt aina pelkästään Maximin isoja geelejä mutta en ole nähnyt niitä vähään aikaan missään myynnissä. Kävin eilen lopulta yhteensä kuusi kauppaa läpi, kolme markettia ja kolme urheilukauppaa. Viimeisestä paikasta, alahyllyltä, löytyi puolityhjä laatikko Maximin pieniä mansikkageelejä. Otin kaikki kolme, lopulta neljäskin löytyi jonkun speden väärään hyllyyn jättämänä. Fiilis oli kuin olisi löytänyt merirosvojen piilottaman kulta-aarteen. Vaikka en juuri niitä kaipaamiani isoja sitruunageelejä saanutkaan niin neljä pientä mansikkageeliä riittää hyvin maratonille. Tuota makuvaihtoehtoa on aiempina vuosina ollut niissä isoissa geeleissä ja se on ainesosiltaan muuten ihan samaa kamaa. Uppoaa helposti ja toimii mulla hyvin.

Tänään aamulla heräsin, yskin aikani ja huomasin että ekaa kertaa koko viikon aikana irtosi keltainen limaklimppi. Päätin että tämä maraton-reissu päättyi nyt tähän.

Päätös oli lopulta helppo. Mulla oli koko ajan mielessä että lähden viivalle vain jos olo on normaali. Normaalisti mulla ei ole hengitysteissä limaa enkä yski aamuin illoin joten tilanne nyt vain ei ole normaali vaikka kuinka haluaisin.

Mulla ei ole mitään pakkomiellettä juuri tämän tapahtuman kohdalla tai edes maratonien juoksemisesta ylipäätään. Kun seuraavan kerran viivalle menen niin haluan tehdä oman parhaan tulokseni. En usko että olisin pystynyt sunnuntaina parhaimpaani.

Tavoitteeni on olla sellaisessa kunnossa että pystyn juoksemaan maratonin ihan koska tahansa alle neljään tuntiin. En missään nimessä ole vielä sellaisessa kunnossa, uskon että pystyn siihen parhaana päivänäni kun kaikki osaset ovat kunnossa. Mun on vaikea nähdä että sunnuntaina olisi ollut sellainen tilanne. Jossiteltavaa olisi jäänyt liikaa eikä sellaisesta ole mitään hyötyä.

Toki tää on vähän ironista kun on ympäri vuoden terveenä ja just sillä yksittäisellä viikolla ilmaantuu ongelmia. Tämä flunssa on niin mieto että voisin hyvin tehdä lyhyitä ja kevyitä treenejä ja varmasti ensi viikolla teenkin. Mutta maraton - varsinkaan tosissaan juostuna - ei ole kovinkaan lyhyt tai kevyt harjoitus.

Joskus onnistuminen tai epäonnistuminen on muutamasta millistä kiinni, siitä pomppaako tolppaan osunut laukaus maalin sisä- tai ulkopuolelle. Kuinka iso osa niistä muutamasta millistä on kiinni tuurista ja miten paljon taidosta, se on varmaan mielipidekysymys. Hyvällä harjoittelulla ja valmistautumisella voi vähentää tuurin merkitystä mutta vaikka tekisi parhaansa ja antaisi kaikkensa niin sillä on aina joku rooli.

Ilmoittauduin äsken maratonille, startti olisi kuukauden päästä. Silloin voi olla jo maa jäässä, lunta reitillä ja elohopea pakkasella. Hyvissä olosuhteissa voin lähteä tykittämään alle neljän tunnin mutta jos se ei ole mahdollista niin nautitaan sitten arktisista olosuhteista ja hyräillään rati-riti-rallaa!

9 kommenttia:

  1. Harmillista, mutta onneksi osaat suhtautua asiaan hyvin. Ja seuraava kisa on jo tiedossa, hyvä hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisoja tulee ja menee, kohti seuraavia seikkailuja!

      Poista
  2. Ohhoh mitä uutisia (kirjoittaa tällä hetken blogien lukemisesta taukoa pitänyt), mutta näytät ottavan sen vähintään yhtä hyvin kun minäkin oman pettymykseni tuossa hetki sitten. Joo, flunssa on tosi v-mainen juttu, itsellä ainakin se laskee henkistä kapasiteettiä tosi paljon, kun alkaa epäilemään että onkohan se mennyt ohi jo, kuulostelee koko ajan itseään ja miettii kuinka sitä kunto nyt on laskenut. Vaikka oikeasti, kun flunssasta on kunnolla parantunut niin äkkiä sitä on omalla kuntotasolla takaisin. Hyviä pikkulenkkejä ens viikolle ja sitten myöhemmin sille marallekin, nyt sulla on hyvin aikaa toipua rauhassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tunnet mut, kävin heittämässä äsken pikkulenkin :)

      Poista
  3. Sairastumiset on kyllä aina niin ikäviä, mutta onneksi osaat suhtautua tähän järkevästi! Mihin maratoniin oot vielä ilmoittautunut? Itselläkin pikkuinen haave maratonin juoksemisesta vielä jossakin kytee, tosin tarvitseeko siihen aina tapahtumaa vai voisiko sen vain juosta yksinään? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sen varmaan juosta ihan yksinäänkin mutta onhan noita tapahtumia myös tasaisesti läpi loppuvuoden ja ihan talvellakin. Ilmoittauduin Pomarkun maratonille : http://kankaanpaanmaraton.com/pomarkun-maraton-21-11-2015/ . Olin katsomassa kisaa pari vuotta sitten kun tuttuja oli juoksemassa, olosuhteet ovat vaihdelleet vuosittain ihan hirveästi lumisohjosta täysin kuivaan syyskeliin. Aiemmin kisakeskuksena toimi paloasema, oli aika hauskaa seurata kun kaverit vaihtoivat juoksukamoja ylle paloautoon nojaillen, nyt kisojen ytimenä toimii kesällä valmistunut urheiluhalli. Lähde mulle jänikseksi, sun kunnolla hölköttelet alle neljän tunnin kevyellä pintakaasulla ;)

      Poista
    2. Tsempit maralle! Taidan jäädä pohtimaan maratonia vähän lähempänä toteuttavaksi (Kuopiossa esim. itsenäisyyspäivänä), taikka jätän maratonkipinän ensi vuoteen. Katsotaan! :) Kiitos kuitenkin luottamuksesta kiriavuksi. :)

      Poista
  4. Mulla oli mennyt tää sun päätös maran väliin jättämisestä ihan ohi! Mut ehdottomasti oikea ratkaisu. Toivottavasti kuukauden päästä ois jo parempi tilanne ja pääsisit juoksemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, kyllä tämä nyt meni oikein tällä tavalla.

      Poista