keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kova kesäkuu ja katsaus viime vuosien juoksukilsoihin.

Mustanaamio on tunnetusti hyvä hyville ja paha pahoille, käviköhän tässä nyt sitten niin että kesäkuu oli kova kovikselle?

Tilastot on häkellyttävän hyvät. Oltiin viisi päivää lomareissulla Helsingissä enkä treenannut silloin kertaakaan. Joka viikko pidin muutenkin kaksi lepopäivää. Harjoituspäiviä kertyi kuitenkin tasan 20.

Kävin 13 kertaa lenkillä, viime kesänä ja syksynä juoksin useana kuukautena 12 kertaa mutta sitä enemmän viimeksi yli vuosi sitten. Kilsoja kertyi 143 ja myös sen lukeman olen ylittänyt viimeksi viime kevään kovan juoksuhaasteen yhteydessä.

Olen siis juossut nyt enemmän kuin viime syksynä kun valmistauduin maratonille. Se kertoo mun mielestä siitä että vaikka kuinka kuvittelin että juoksin ennen Hangon maratonia tarpeeksi niin en kyllä juossut. Hyvä juttu on se että olen tällä kertaa tajunnut sen riittävän ajoissa ja pystyn valmistautumaan useiden kuukausien ajan paljon paremmin vuoden päätavoitteeseen.

Tämä 143 kilometriä ei ole mun mielestä vielä mikään ihan huippumäärä. Uskon että mun kroppa kestää nyt 150-200 kilometriä kuukaudessa säännöllisesti. Jos ja kun keskityn vain juoksuun niin tuo 150 kilometriä onnistuu yhden viikonkin aikana. Puhunko tässä nyt sitten vähän liikoja vai en niin sen näyttää seuraavat kuukaudet.

Puntin määrä tottakai laski kuten pitikin. Painonnostotreenejä oli kesäkuussa kaksi ennen kesätauon alkamista ja omatoimisia lihaskunto/voimaharjoitteita tein viidesti. Aiempina vuosina olen leikannut tasaisesti pois sekä puntteja että lenkkejä jos olen ollut vaikka reissussa, nyt priorisoin juoksun korkeammalle tasolle. En tiedä onko päätös edes kovin kipeä koska tiedän että juoksu edellä on mentävä nyt selkeästi joka tilanteessa. Pitkä voimakausi lokakuulta huhtikuulle toisaalta antoi hyvät valmiudet myös ottaa sillä puolella vähän iisimmin.


Juoksin ekat metrini (ei kilometrit vaan metrit) tammikuussa 2011 mutta siltä vuodelta ei ole tietääkseni säilynyt mitään muistiinpanoja. Oisinkohan juossut sinä vuonna lopulta ehkä 500 kilometriä?

Ois täysin ainutlaatuista mun liikkumishistoriassa jos nyt saisin tasaisesti kuukaudesta toiseen merkintöjä tonne 150 kilometrin tietämille. Eikä se varmasti voisi olla näkymättä siinä miten maraton lokakuussa sujuu.

Sain muuten just linkin viime viikonlopun Western States 100-kisan tunnelmavideoon enkä voi mitenkään olla jakamatta sitä teille.



2015 Western States 100 Sizzle Reel from Western States Endurance Run on Vimeo.

100 mailia poluilla yön viileässä pimeydessä ja päivän paahtavassa auringonpaisteessa. Jotkut asiat nyt vaan kuulostaa, näyttää ja varmasti myös tuntuu niin hienoilta. 

Videolla esiintyvä partainen kaveri on Rob Krar joka voitti kisan nyt toisen kerran peräkkäin. Kenties maailman paras ultrapolkujuoksija tällä hetkellä. Lopussa numerolla 70 maaliin tuleva leidi on 70-vuotias Gunhild Swanson josta tuli kaikkien aikojen vanhin nainen joka selviytyy kisasta läpi. Miettikääpä sitä, 160 kilometriä haastavia polkuja rankoissa olosuhteissa 30 tunnissa. Oisko siinä haastetta tuleville neljällekymmenelle treenivuodelle?

Lisää huikeita videoita ja tunnelmapaloja osoitteesta https://www.facebook.com/pages/Western-States-Endurance-Run/293403870411? .

6 kommenttia:

  1. Upea video ja upea fiilis.. mutta polkujuoksua? 99% oli asfalttitietä, soratietä tai huippuleveää neulasbaanaa. Yksi noin 8m vesistön ylitys köyden kanssa. Upea kisa, mutta ei polkujuoksuna mielestäni.
    Itse tykkään, että polkujuoksussa ei olisi tietä lainkaan tai vain välttämättömän, hyvin pienen osan. Lisäksi polkujuoksun yksi keskeisin määrre on, että se pitäisi taittua maastopyörällä hitaammin kuin juosten. Silloin reitti muistuttaisi jo polkujuoksureittiä...
    Ja pitäähän siellä olla suopätkiäkin - ilman pitkoksia ;=))
    https://www.youtube.com/watch?v=oJ7YcyzBATY

    Tsemppiä määrien nostoon! Kyllä sinä siihen pystyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli vähän huono video reitin esittelyyn, se oli kuvattu niissä paikoissa joissa huolto on helpointa. 99% reitistä on käsittääkseni kyllä maastossa ja vain lähtö/maalialue ja osa huoltopisteistä on normaalilla alustalla.

      Tässä videossa reittiä kuvataan aika hyvin: https://www.youtube.com/watch?v=Rkv3ekELGnQ

      Rob Krar ja muut ameriikan ihmeet pitäisi saada Pyssykankaalle katsomaan mitä on polkujuoksu! :D

      Poista
  2. Täytyypä katsoa tuo toinen viiideo. Jepsistä, sanoi Robin, turhan paljon noin yleisesti ottaen näkee kuvia/videoita "polkujuoksu" kisoista, joissa juostaan kärryteitä, osa asfalttia, sorateitä - jopa osa kisablogeistakin viittaa kaipuuseen haasteista, teknisyydestä ja vaativuudesta.

    Eihän tämä Nivala niin kaukana oo, Mika. :) <-Aina pitää vähän haastaa ;)
    Ps. Jep, meillä Pyssymäellä on reitillä suopohjaisia paikkoja ja varsinkin 58km matkalla vähän teknisyyttä ja suon ylitystäkin. Vain 25km matkalla on 2,3km soratietä, muutoin on 99,9% polkua erilaisissa metsissä ja maastoissa.

    On kyllä jäätävä ukko tuo Rob Krar!

    VastaaPoista
  3. Upea video. Aivan huikeat maisemat ja upea reitti. Helppo uskoa,miksi kisa on niin suosittu. Silti se ei poista tuonkaan videon perusteella sitä tosi seikkaa, että tuossakin videossa +90% alustasta on täysin hiekka/soratien veroista polkua. Korkeuserot on varmasti huomattavat ja kisan yksi upeus on varmasti myös siinä, aivan huikeiden maisemien lisäksi. Myös parin puron ylitys keräsi täältä plussat :)

    Silti kaipaan aina polulta myös teknisyyttä. <- Polkujuoksureitin tärkein määrre on, että sen kiertää juoksemalla nopeammin kuin maastopyörällä, eikä se tuossa kyllä millään täyty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, ei reitti teknisyydessään ole mitenkään erityisen haastava. Kisa on siinä asemassa missä se on varmasti sen takia että se on maailman vanhin 100 mailin polkukisa ja kerää juuri Amerikan huiput aina paikalle ja joku Scott Jurek on tehnyt siellä kovaa jälkeä vuodesta toiseen. Maastojuoksun ja polkujuoksun ero on tietysti jokaisen mielipide, ehkä WS on enemmänkin maastojuoksua. Olosuhteet on rankat kun päivällä voi olla +40C ja yöllä +10C.

      Sen voin luvata että ennen kuin lähden maailmalle juoksemaan niin teidän suot pitää kokea ensin! :)

      Poista
    2. WS on todella kova kisa ja upeat maisemat. Ja korkeuserot ja lämpöerot. Ja satamailia. Se on pitkä matka, oli alusta sitten mitä tahansa. Itsekin haaveilen jossain vaiheessa elämää saavani mahdollisuuden juosta edes yhden vuoripolkujuoksukisan. Ehkä on aloitettava ensin kotimaasta. Esim. Vaarojen tuplamara tai Karhunkierros. KK:n voi käydä lenkkinäkin - ja on haaveena toteuttaa tänä suvena.

      Teretulemast!

      Poista