torstai 18. kesäkuuta 2015

Tangon taikaa.

Miltä tuntuu palata kahden sohvalla ja lenkkipoluilla vietetyn viikon jälkeen raudan pariin? No voitte varmaan arvata, ei kovin helpolta.

Kevään viimeiset painonnostotreenit oli eilen illalla. Aika hiljaista, varmaan koko kevätkauden vähiten porukkaa, noin kymmenen. Miehiä peräti kaksi. Moni on kysellyt että ei siellä painonnostoharjoituksissa varmaan käy kuin miehiä.. itse asiassa aina tämän puolentoista vuoden aikana kun olen itse ollut mukana naisia on ollut enemmän, yleensä vielä reilusti enemmän. Sama ilmiö on kuulemma crossfitin puolella, joillain on ramp-kursseilla saattaa olla yksi mies kymmentä naista kohti. It's a Man's World.

Viimeisessä treenissä oli tarkoitus nousta omaan tempaus- ja työntömaksimiin. Eipä sellaisesta tietenkään ollut toivoakaan. Jos on löysä niin on löysä. Lihaksistosta puuttui paukut.

Jos jotain hyvää hakee niin kevyemmillä painoilla otetut työnnöt napsahtivat hyvin saksiin.  Otin jollain 75 prossalla maksimista kolmosia mutta jo 80-85 prossaa alkoi painamaan. Ihan eri meininki kuin vielä pari-kolme viikkoa sitten. Treenin lopussa takakyykyissä oli pudotusta vielä enemmän! :o

Painonnoston hienous ja haastavuus löytyy siitä että mitä isommat raudat on kyseessä sitä parempi tekniikan pitäisi olla jotta nosto olisi mahdollinen. Käytännössä tapahtuu juuri päinvastoin. Päkiöille nousu, hartioiden nostaminen korviin, kyynärpäiden vetäminen kohti kattoa, tangon lento kohti taivasta kuin itsestään, vajaassa sekunnissa pitäisi tapahtua niin kovin paljon. Kun kuorma nousee, liike hidastuu, kangistuu ja muuttuu epävarmaksi. Se on täydellinen vastakohta sille mitä haetaan. Tankoa puristetaan ja vedetään käsillä vaikka niiden pitäisi roikkua rentona ja räjähtävän voiman latautua selästä, jaloista ja keskivartalosta liikutettavaan kuormaan.

En voi kieltää ettenkö olisi pyöritellyt päässäni harjoitusohjelmaa jossa painonnostoa olisi maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Millaisia liikkeitä olisi minäkin päivänä, miten kevyistä viikoista noustaisiin raskaisiin. Mutta ainakaan tulevina vuosina sellaiseen ei ole mahdollisuutta. Vaikka haluankin tuota niin haluan jotain muuta vielä enemmän. Valintoja on pakko tehdä vaikka tuntuukin vaikealta.

Eilen oli siis mun viimeiset painonnostoharjoitukset kahteen kuukauteen, sali aukeaa kesätauon jälkeen vasta elokuun puolivälissä. En todellakaan uskalla tai halua ajatella miten sitten sujuu! :D

Tänään sali on viimeistä päivää auki ja sen vihoviimeisen harjoitusvuoron ottaa haltuunsa superjunnu ja meidän uusi perheenjäsen joka muutti tänne Ranskasta.


Salilla on käytössä 7.5 kilon lasten tankoja, 15 kilon naisten tankoja ja 20 kilon miesten tankoja. Poika on käyttänyt lähinnä pelkkää keppiä ja joissain liikkeissä myös lasten tankoa. Pelkän kepin ja 7.5 kilon tangon ero on kuitenkin näin pienelle nappulalle liian suuri ja ihan sattumalta keksin ratkaisun. Satuin bongaamaan ranskalaisen painonnostovälinevalmistajan katalogista 2.5 kiloa painavan lasten tangon. Sitten alkoikin verkkaiset neuvottelut, ranskalaisilta kului noin neljä sähköpostiviestiä siihen että suostuivat kertomaan mitä tanko maksaa ja jokaisen viestin lähettämiseen kului pari päivää. Lopulta uusi tanko saapui meille ja se oli juuri täydellinen. Mitat ovat aidot - siis sellaiset mitä nyt noin kevyeltä ja lyhyeltä tangolta voi odottaa - eli pusliin mahtuu 5 millin reiällä varustetut normaalit levypainot. Koska tanko on noin kevyt on kuitenkin selvää että siihen on turha lastata kuin 2.5 kilon kiekkoja eikä sitä varmaankaan ole syytä myöskään turhaan pudotella. Laakerointi on painonnostoon suunniteltu, tanko pyörii siis hyvin ja siitä lienee paljon iloa paitsi meidän pojalle niin myös muille seuran pienemmille junioreille.

Kynnys temmata tai saksata 7.5 kilon tanko on pienemmlle lapsille tottakai suuri ja harvan mielenkiinto pysyy korkealla kovin pitkään pelkän kepin kanssa. Vain mun kovalla tsemppauksella se onnistui meillä koko kevätkauden. En usko että kovin moni muu vanhempi on yhtä innokas ja tarmokas, tarkoitus kun on saada lapselle mielekäs, innostava ja kehittävä harrastus eikä pakottaa tai ohjata lasta johonkin tiettyyn suuntaan mieltymyksissään.


Kävin äsken juoksemassa 17 kilometrin lenkin ja illalla on tärskyt salilla tämän pienen valmennettavan kanssa, siinä sitä on juhannuksen tunnelmaa. 

Tangon taikaa ja hyvää juhannusta kaikille, pysytään liikkeessä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti