Nousukunnossa!

Huhtikuussa tuli vietettyä todella vähän aikaa tavallisen kuntosalitreenin parissa. Päätin korjata vahingon heti toukokuun alkajaisiksi ja menin salille vappupäivänä. Ajattelin että ei siellä ole ketään muita - vappupäivä + Suomen MM-matsi - mutta olihan siellä reipas joukko niin miehiä kuin naisiakin kolistelemassa painoja. Ei sentään mitään ruuhkaa :)

Tein aika kompaktin vajaan tunnin setin muutamia yksinkertaisia voimaliikkeitä ja treenin päälle päätin tehdä pitkästä aikaa soutua. Edellisestä sisäsoudusta oli aikaa jo kolmisen viikkoa.

Tuntui vahvalta, voimailu ei ollut piiputtanut eikä hapottanut. Energiaakin piisasi. Ohjelmassa oli tasavauhtisia, mahdollisimman kovia 250 metrin vetoja neljä kappaletta. Olen tehnyt sen pari kertaa aiemminkin:

9. helmikuuta: 49.7 s. -> 51.7 s. -> 57.3 s. -> 57.7 s.
6. maaliskuuta: 50.2 s. -> 51.3 s. -> 52.6 s. -> 53.9 s.

Ei kovinkaan tasavauhtisia vaan reilusti hiipuvia. Ekat vedot olivat kohtuullisia mutta palautuminen ei sujunut ja vikat vedot melkoista selviytymistaistelua.

Mutta arvatkaapa miten meni vappuna:

1. toukokuuta: 49.3 s. -> 49.6 s. -> 50.0 s. -> 50.6 s.

Kyllä tuli hyvä mieli! Jokainen veto oli hieman edeltävää hitaampi mutta vain hieman. Muutama kymmenys nyt ei merkitse yhtään mitään. Uskomattoman tasaista ja kovaa vauhtia mulle!

Eilen olin taas salilla ja päätin ottaa jälleen loppuun soutuvetoja. Takana oli vähän pidempi ja selvästi väsyttävämpi salitreeni, olin aika puhki kun istuin conceptin penkkiin. Ohjelmassa oli kolme 300 metrin vetoa. Ne ovat aiemmin sujuneet seuraavasti:

13. helmikuuta: 1 min. 3.1 s. -> 1 min. 5.2 s. -> 1 min. 5.5 s.
21. maaliskuuta: 58.7 s. -> 1 min. 1.6 s. -> 1 min. 5.1 s.

Ja sama harjoitus eilen:

4. toukokuuta: 1 min. 0.1 s. -> 1 min. 0.5 s. -> 1 min. 0.7 s.

Tämä meni siis vielä tasaisemmin kuin vappuna. Toka veto neljä kymmenystä ja kolmas kaksi kymmenystä hitaampi veto kuin edellinen. Ehkä joku voi tasavauhtisia tehdä vielä tarkemmalla kellosepän pedanttisuudella mutta olen näihinkin jo enemmän kuin tyytyväinen.

Kaikista kovimman jutun huomasin treenin jälkeen kun kirjasin noita ylös. Vapun hitain 250 metrinen kulki 3:24min/km vauhtia ja eilen hitain 300 metrinen 3:23min/km. Siis matka oli pidempi mutta keskari aavistuksen kovempi!

Minusta soutulaite on erittäin pätevä anaerobisen kunnon ja vauhtikestävyyden mittaamiseen ja nämä lukemat ovat nyt selvästi parempia kuin maaliskuussa jolloin juoksin jälleen yhden 2900+ metrin cooperin. Jos saisi tästä vielä pari pykälää petrattua hapenottokykyä niin kolmen tonnin cooper voisi olla realismia.

Yksi hyvä pointti on siinäkin että nämä kovat soutuvedot eivät nujertaneet vaan olin molempien treenien jälkeen aika hyvävoimainen. Olisin pystynyt soutamaan yksittäisen vedon kovempaakin mutta en tehnyt sitä koska se olisi sitten kostautunut myöhemmissä vedoissa. Pidin reilun minuutin väliä jokaisessa vedossa ja palauduin siinä ajassa kumman hyvin.

Olen oppinut että vetävät liikkeet palvelevat ja kehittävät toisiaan vaikka kyseessä olisi periaatteessa hyvin erityyppinen liike. Maastaveto, rinnalleveto, tempausveto, leuanveto ja soutulaitteen vetäminen auttavat kaikki toisiaan. Leuanvedossa tein pitkään vain vastaotteella ja tavallaan unohdin myötäotteen enkä saanut enää yhtään. Keskityin siihen muutamien salitreenien yhteydessä, tein leuanvetolaitteella myötäoteleukoja vastapainoa apuna käyttäen ja nyt sekin taas sujuu edes joten kuten. Nimenomaan leuanveto myötäotteella kehittää ja tukee muita vetoliikkeitä koska se kehittää enemmän selkää eikä anna osumaa hauikseen vastaotteen tavoin. Koen hyötyneeni tästä selvästi nyt näissä soutuvedoissakin. Sitä paremmin isot selkälihakset toimii mitä enemmän niitä aktivoi ja hyödyntää.

Soutaminen oli mulle välillä vähän mörkökin, yksittäisillä liian kovilla maksimivedoilla tuskaa ja hampaidenkiristelyä mutta nyt olen tainnut löytää järkevämmän ja palkitsevamman lähestymistavan näistä kovista mutta tasavauhtisista vedoista. Ajattelin ottaa perjantaina 2x 500 metriä, kädet syyhyää jo nyt!