torstai 15. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 6. etappi, viiden tähden kärsimysnäytelmä.

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6:  25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12:  4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14:  16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 99 / 345 kilometriä.

Kirjoitin aiemmin että eilinen etappi oli aika helppo. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Illalla sääret ja polvet olivat arat ja tänään aamulla huomasin että oikean säären alaosassa on puolikas golf-pallo. Jes, etappi jolle annoin ennakkoarviossani täydet viisi tähteä eli 25 kilometrin siivu olisi kohta edessä!

Kävelykin tuntui vähän oudolta ja penikat vaivasivat enkä tosiaan huudellut kovinkaan isoja riemun kiljahduksia kun lähdin matkaan. Pari ekaa juoksuaskelta tuntui vähän kivuliailta mutta tuntemukset katosivat nopeasti. Kuudes etappi ei lopulta ollut haastava minkään kipujen vuoksi. Tuntui vain aika raastavalta juosta kolme tuntia kun eteneminen oli jo suht hidasta ja raskasta. Olo oli aika väsynyt. Juoksin neljä kertaa 6-7 kilometrin lenkin, eka ja viimeinen kierros olivat vaikeita, toka ja kolmas sujuivat kohtuullisen hyvin. Mieli meni välillä matalaksi, ajatukset muuttuivat synkiksi ja alkoivat kiertää omaa noidankehäänsä. Tässä vaiheessa olisi kaivannut piristäviä ajatuksia mutta elämän nurjaa puoltahan ne mielen liikkeet pyörittivät.

Tästähän tässä haasteessa on kyse. Henkisten ja fyysisten rajojen löytämisestä ja eteen nousevien vuorten ylittämisestä. Aina ei oo kliffaa vaikka aurinko paistaa ja linnut laulaa.

Etapin jälkeen virallinen matkamittari näyttää 99 kilometriä. Olen juossut käytännössä yli sata kilometriä viiimeisen viikon aikana, aikaa on kulunut noin 12 tuntia. Haasteesta on takana jo melkein kolmannes.

Via Dolorosan jälkeen ajattelin laittaa soimaan Lily Allenilta sen laulun jonka nimessä on kaksi sanaa, toinen on Fuck ja toinen on You. Oikeasti laitoin sen joka kuvaa aikalailla täydellisesti mun suhdetta juoksemiseen.


I'm an angel bored like hell
and you're a devil meaning well
you steal my lines and you strike me down
come raise your flag upon me
 ...
'cause you're the storm that I've been needing
and all this peace has been deceiving
I need some wind to get me sailing
so it's the storm that I believe in

you fill my heart, you keep me breathing
'cause you're the storm that I believe in

and if you want me I'm your country 



Huomenna uudestaan! 21 kilometriä odottaa!

10 kommenttia:

  1. Voihan golfpallo! :( Sissi sinä olet! Olkoot huominen juoksu mielelle ja kropallekin kevyempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä näiden teidän kommenttien vuoksi tänään kulki jo paljon paremmin!

      Poista
  2. Huhhuh, hurjia kilometrejä! Mutta tämä eka viikkohan se pahin on, tämän kun selvität, niin seuraavilla viikoilla on välissä noita lyhyitä etappeja. Iisi piisi! En tiedä toimiiko sulla, mutta itse kun yritän vain kovasti tsempata itseni ajattelemaan, että helppoja juoksuja, niin kyllä ne sitten menevät, vaikka oikeasti olisivatkin rankkoja.

    Mulla on kanssa penikat kipeytyneet hiukan, kun olen nostanut kilometrejä (sun juoksuihin on toki pitkä matka). Foam rollerilla rullailu on ollut ihan ehdoton apu noihin kipuihin. Sillä kun rullailee kunnolla illalla, ja laittaa ehkä vielä kipugeeliä sääriin, niin aamulla on ihan kuin uudet jalat.

    Hurjasti tsemppiä! Haasteessa kuuluukin olla haastetta, joten ihan suunnitelmien mukaan sulla kaikki menee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalla tavalla itsekin aina tsemppaan itseäni mutta eilen se ei vain onnistunut. Kiitos kun muistutit, tänään kulki jo ihan eri tavalla kun puhkuin itseluottamusta.

      Ostin muuten jo ennen haastetta sitä Piroxinia josta joskus mainitsit. Käytin eilen ekaa kertaa haasteen aikana ja heti tuntui helpottavan, polvista katosi kireys ja sääristä pahin arkuus.

      Helppoja kilometrejä, kyllä tämä tästä! ;)

      Poista
  3. Mukavasti on lähtenyt käyntiin. Ongelmat tahtovat kuulua ultrasuorituksiin. Siis korostan suorituksiin, ei harjoitteluun. Ongelmia koetaan monissa sarjoissa, raskaimmassakin.

    Hyvällä asenteella olet liikkeellä ja ajatuksesi kuulostaa hyviltä. Etappi kerrallaan. Hyvää palautumista ja terveyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Tärkeää on tajuta harjoittelun ja suorituksen välinen ero. Kun harjoittelin tätä varten, välttelin riskejä ja lopetin aina kun tuli pahoja tuntemuksia. Nyt ne kivut ja säryt pitää jättää huomiotta ja jatkaa niistä huolimatta.

      Onneksi usein huonoa hetkeä seuraa hyvä. Tänään oli hyvä juoksupäivä.

      Poista
  4. Huh hurjaa! :) Mut hyvin oot alun vetänyt! Henkistä taistelua toi tulee tietysti eniten olemaan! Pisin etappi on jo takana! ;) Ja tän viikon jälkeen oot jo oikeesti voiton puolella, vaikka toki noi kaksi seuraavaakin viikkoa pahoja on!

    Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tää on se rankin vaihe. Kohta EHKÄ helpottaa :D

      Poista
  5. Huh huh! Tää viikko on kyllä tosi rankka, mutta etappi kerrallaan ja huolehdit vaan palautumisesta siinä välillä mahdollisimman hyvin. Tsemppiä!! Asenne ainakin on oikea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan ettei ainakaan asenteesta jää kiinni :)

      Poista