tiistai 29. lokakuuta 2013

Pimeys.

Sunnuntai rysäytti sen ihan kunnolla päälle. Toki päivä on lyhentynyt jo monen viikon ajan reipasta vauhtia mutta kun kelloja siirrettiin tunnilla taaksepäin niin pimeys tuntuu tulevan ihan käsittämättömän aikaisin. Launtaina pimeä tuli ehkä kuuden maissa, sunnuntaina jo viideltä. Tervetuloa vaan Suomen syksy, tuo pimeyden valtakunta.

Viisareiden siirtämisen idea kai on että aamulla olisi aikaisemmin valoisaa. Ihan kiva juttu aamuvirkuille. Meille jotka nukumme usein vähän pidempään muutos näkyy vain siinä että ei koskaan pääse töistä kotiin valoisaan aikaan. Jos olet duunissa 8-16 niin ennen töihin menoa on pimeää ja kotimatkalla on pimeää. Päivän ainoat valoisat hetket on silloin kun olet töissä. Hyvä juttu jos työskentelet jossain rakennustyömaalla mutta aika harva meistä enää nykyään touhuaa päivänvalossa. Toimistobunkkereissa ja konttoritaloissa on ihan sama onko ulkona pimeä vai ei, valo tulee loisteputkesta. Ei kai ihmekään että jengi masentuu jos seuraavan kerran valoa tunnelin päässä on joskus puolen vuoden päästä...

No ei kai, oikeastaan mua ei ole koskaan pimeys häirinnyt enkä ole syys-, kaamos-, tai mihinkäänmasennukseen taipuvainen. Pyrin ottamaan ilon irti kaikista vuodenajoista ja valon vaihtelusta. Kesällä oli tosi siistiä juosta ulkona viideltä aamulla kun aurinko paistoi. Tai tulla illalla yhdeltätoista kuntosalilta ulos kun oli valoisaa. Suomen kesä on huikea mutta niin on muutkin vuodenajat.

Ehkä masentuisin jos kaikki vuodenajat ois samanlaisia. Elämän tarkoitus on kehittyminen ja jatkuva muutos ja nämä hyvin erilaiset vuodenajat on siitä loistava esimerkki. Kaikki muuttuu eikä mikään pysy paikoillaan, ei valo eikä varjot.

Treenaamiseen pimeys tuo oman ulottuvuuden, erityisesti tietysti ulkoliikuntaan. Nyt on vuoden pimeimmät hetket ja on oikeasti syytä hankkia juoksutakki jossa on heijastimia tai laittaa päälle huomioliivi. Otsalamppu on loistava jos ei ole katuvaloja.

Omat vakiojuoksureitit, lähinnä kuntoradat metsässä, luo ihan erilaisen fiiliksen nyt pimeällä. Yhdessä kohdassa on sadan metrin kohdalta lamput sammuksissa ja se on ihan huikea juttu, juoksulenkin kohokohta. Juosta täysin pimeässä, vaistonvarassa, pyrkien hahmottamaan polun reunassa olevia puita ja tolppia. Jos joku tulee vastaan, pitää vain luottaa siihen että molempien hämäränäkö riittää estämään törmäyksen.

Jossain vaiheessa sataa lunta ja pimeyskin on vähemmän pimeää. Lumi heijastaa valoa, musta maa jää unholaan. Ja sen lumen takana odottaa jo taas uusi kevät ja kesä jolloin aurinko paistaa yölläkin.

Nautitaan tästä pimeydestä sen aikaa mitä se kestää. Otetaan siitä fiiliksiä ja tunnetiloja irti koko skaalalla. Laitan tähän loppuun kaksi biisiä, totaalisesta pimeydestä mustien iltojen kauneuteen. Toinen sopii vaikka salille raudan kesyttämiseen tai rajuun vauhtijuoksuun, toinen venyttelyyn, palautteluun ja syksyn fiilistelyyn. Loistavia molemmat.



4 kommenttia:

  1. Mustakin neljä täysin erilaista vuodenaikaa on rikkaus ja niiden vaihtelun seuraaminen on kiinnostavaa. Kesän valoisat yöt on huippuja mutta yhtä lailla näissä pimeissäkin ajoissa on omaa hohtoaan.

    Mulla on tänään ohjelmassa kevyt palauttava lenkki. Päivällä suunnittelin, että menenkö lenkille heti töiden jälkeen neljältä, vai menenkö vasta illemmalla. Päädyin iltalenkkiin ihan siitä syystä, että haluan fiilistellä tätä vuodenaikaa. :D Korviin joku raskas doom-albumi ja tuonne pimeyteen hölkkäilemään, mahtavaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin valikoin lenkin ajankohdan välillä noin. Esimerkiksi tunnin lenkin voi nyt ajoittaa niin että lähtee liikkeelle vaikka 16.30 kun on vielä valoisaa, juoksun aikana alkaa asteittain hämärtää ja loppulenkki mennäänkin jo pimeydessä.

      Poista
  2. Eiköhän viisareiden siirtämisessä ole ideana, että kesällä olisi iltaisin valoisampaa. Talvellahan elämme normaali- eli aurinkoajassa. Eli viisareita siirretään juuri aamuntorkkuja varten. ;) Minun mielestäni viisareiden siirtelystä saatava hyöty on haittoja pienempi ja siitä saisi luopua kokonaan. Tosin meillä täällä pohjoisessa on kesällä joka tapauksessa valoisaa ja talvella pimeää, Ehkä keskeisemmässä Euroopassa tuo oikeasti näkyy jossain.

    Minäkin nautin neljästä erilaisesta vuodenajasta. Ymmärrän, että jossainpäin maailmaa on ympäri vuoden samanlaista, mutta en voi edes kuvitella, miten siihen itse reagoisi. Aivan uskomatonta juosta kesäisin shortseissa samoja latupohjia, joita talvella on hiihtänyt pakkasen nipistellessä poskia tai uida järvessä, jonka pinnalla muutama kuukausi aiemmin on viilettänyt luistimilla. Ja pitääkö edes kertoa luonnon kauneudesta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, oikeasti normaaliaika kestää selvästi vähemmän aikaa kuin kesäaika joten sen normaaliudesta voidaan olla montaa mieltä.. Eikä nämä perustelut tosiaan ainakaan Suomessa päde. Kellojensiirtely ei itseeni vaikuta juuri yhtään mutta ymmärrän että sillä voi olla monille ihmisille negatiivisia vaikutuksia.

      Liikun paljon samoissa maisemissa ja vuodenkierron etenemisen seuraaminen on tosi hienoa :-)

      Poista