keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ylimenokausi ei ole mun juttu.

Monessa treeniblogissa on viime aikoina törmännyt ylimenokauteen. Sillä tarkoitetaan harjoitus- ja kisakauden jälkeistä aikaa jolloin otetaan rennosti, ei urheilla eikä yleensä edes mietitä mitään harjoitteluun liittyvää. Lataudutaan ja palaudutaan niin henkisesti kuin fyysisesti raskaan harjoittelun aiheuttamasta väsymyksestä ja rasituksesta ja palataan täydessä iskussa takaisin. Osa ei tee mitään liikunnallista ylimenokauden aikana, osa pitää lepoa päälajista joten esimerkiksi juoksija käy kevyesti uimassa tai pyöräilemässä.

Itse en ole pitänyt kertaakaan ylimenokautta enkä aio pitää nytkään. Syitä on oikeastaan useampia. 

Mielestäni harjoittelen lopulta aika vähän. 4-8 tuntia viikossa ei ole minusta paljoa, monissa blogeissa törmää 10 tai jopa 20 tunnin treenimääriin viikossa ja on selvää että kuukaudesta toiseen sellainen rassaa aika paljon ja kroppaan jää väkisinkin erilaisia lihasvaurioita joita yksittäiset välipäivät eivät ehdi korjaamaan. Aikaa ei välttämättä jää juuri mihinkään muuhun kuntoilun lisäksi kuin työ- ja perhe-elämään ja pitkän treenijakson jälkeen voi tuntua hyvältä tehdä jotain ihan muuta. Minä ehdin mainiosti harrastaa ja duunailla kaikenlaista kiinnostavaa näillä harjoittelumäärillä.

Monella on vain yksi päälaji joten kokonaisharjoitusmäärästä valtaosa on hyvin yksipuolista rasitusta. Jos juoksee yli 100 kilometriä viikossa niin ajoittain jalat ja muukin kroppa tarvitsee selkeän, pidemmän tauon juoksemisesta. Mulla harjoittelu jakautuu kahden hyvin erityyppisen liikuntamuodon, juoksun ja voimaharjoittelun välille. En juokse koskaan enempää kuin kolmena päivänä viikossa joten joka viikko tulee vähintään neljä juoksutonta päivää. Totaalisia lepopäiviä on aina vähintään kaksi joka viikko.

Henkisesti ois kuitenkin todella raskasta mennä tismalleen samalla kaavalla vuoden ympäri. Itse oon jakanut vuoden kahteen jaksoon. Eka jakso kestää aina vuoden vaihteesta huhtikuun alkuun ja silloin panostan hieman enemmän voimaharjoitteluun, viidestä treenipäivästä kolme kuluu kuntosalilla ja kaksi lenkkipoluilla.


Suurimman osan vuodesta eli huhtikuusta vuoden loppuun juoksen kolmena päivänä ja käyn salilla kahtena päivänä. Enemmän tai vähemmän säännöllisesti eteen tulee myös poikkeusviikkoja jolloin ehdin harjoittelemaan vain neljänä päivänä jolloin määrä jakautuu 50/50.

Joku keventelyjakso voisi olla hyvä idea jos harjoittelussa on välillä selkeästi raskaampia jaksoja mutta mulla tää touhu etenee aika tasaisesti. Väännän koko ajan ruuvia milli milliltä kireämmälle niin määrän kuin tehonkin suhteen, yhtäkkisiä hyppäyksiä ylös tai alas ei juuri ole. Tää on sopinut mulle tosi hyvin, voi olla että radikaalilla vaihtelulla kroppa olisi saanut kaipaamaansa shokkihoitoa ja kehitys olisi ollut hurjempaa mutta tää tosiaan on sopinut mulle.

Mun mielestä harjoittelun toimimisen voi todentaa parillakin eri tavalla. Kehittyminen on tietysti se ykkösjuttu, jos sykkeet on koko ajan juoksulenkeillä samoilla vauhdeilla matalammalla ja salilla nousee isompia rautoja niin aika hyvin on mennyt. Toisaalta jos pystyy pitämään kiinni omasta harjoitteluohjelmastaan ja treenihetket on pakkopullan sijaan odotettu nautinto niin sekin on tärkeä merkki. Tällaisessa amatöörikuntoilussa kaiken a ja o on se että tästä touhusta pitää. Tuloksia ei saa hurjalla startilla ja treenaamalla 30 kertaa kuukaudessa jos se into hiipuu yhtä kovalla vauhdilla kuin on alkanutkin. Mulle on ollut iso apu kun olen pitänyt jo pitkään treenikalenteria josta näen että kuukaudesta toiseen on tullut aina ne 15-20 harjoitusta, ei paria päivää pidempiä taukoja eikä toisaalta mitään älyttömiä 15 päivän treenijaksoja ilman lepopäiviä.

Odotan jo tosi paljon vuodenvaihdetta ja sitä että käyn enemmän salilla ja juoksen vähän vähemmän. Aion kokeilla muutamia uusia juttuja mm. nesteytyksessä ja voimaharjoittelun jälkeisessä ravinnossa. Teen myös mielenkiintoisia kokeiluja, esimerkiksi juoksen neljänä päivänä peräkkäin ja pidän sen jälkeen puolentoista viikon tauon juoksusta ja keskityn pelkkään saliin. Tällaisilla jutuilla suht samana pysyvä perusduuni oman kropan eteen tuntuu tosi virkistävältä ja mielenkiintoiselta. En malttais millään odottaa!


Loppuvuosi on kuitenkin vielä jäljellä ja keskityn nyt ennen kaikkea siihen. Tänään mun piti juosta eka yli 10 kilometrin lenkki maratonin jälkeen mutta vähän lipsahti, lenkin jälkeen mittailin kartasta että reilut 14 kilometriä tuli talsittua :) Upea keli, kolme astetta lämmintä, aurinko paistoi, joki oli peilityyni. Polku kulki jatkuvasti joen vartta ja se oli uskomattoman kaunis, ei minkäänlaista poretta tai virtaa, vain kirkas peilikuva kaikesta mitä sen rannoilla on.

Joskus ihan tavallinen keskiviikkoaamupäivän rutiininomainen lenkkikin voi olla huikea matka. Tämän harrastuksen parissa ei kyllä koskaan tiedä mitä saa ja juuri siksi kannattaa aina lähteä ja ottaa siitä selvää!

8 kommenttia:

  1. Mua vähän häirittee koko ylimenokausi -sana. En tiä miks, mullakin sellainen jonkinlainen ehkä oli. Siinä oli vaan vähemmän treeniä mutta silti riittävästi ja ei ehkä kovia harjoituksia. Semmonen huomaamaton ylimenokausi. =)

    Riippuu kyllä niin paljon ihmisestä millaisen keventelykauden se tarttee ja tartteeko tosiaan ollenkaan. Jee, tsemppiä treeneihin! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä se kuulostaa vähän kököltä, semmonen sanahirviö. Se tuntuu kuitenkin vakiintuneen jo ja sitä käytetään aika paljon urheilupiireissä.

      Pitää tosiaan tuntea oma keho ja sen jaksaminen että tietää koska semmosta tarttee vai tartteeko lainkaan. Tsemppiä Jaana!

      Poista
  2. Ai, enpä ole moisesta koskaan kuullutkaan :D Muotisanako?
    Joskus kilpailuaikoina oli parin viikon kevyt kausi kisakauden loputtua. Mutta ei se nyt laakereilla lepäämistä tarkoittanut kuitenkaan. Ja se ei kestänyt montaa viikkoa.
    Omaa kroppaa kuuntelemalla huomaan vetäväni välillä liian kovaa ja sitten on pakko himmailla, kun leposykkeet paukuttelee jossain taivaassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika uus sana toi taitaa olla, yhtäkkiä siihen on alkanut törmäämään joka paikassa.

      Ammattiurheilijoilla tuo lienee yleisintä, kun kuukaudesta toiseen treenaa kahdesti päivässä niin todella selkeää huilausjaksoa kauden jälkeen tarvitaa ettei iske ylikunto tai burnout. Tosi moni harrastelijaliikkujakin juoksee nykyään just esimerkiksi yli 100 kilometriä viikossa tai käy salilla 5-8 kertaa viikossa ja jopa kaksi kertaa päivässä ja sellainen harjoittelu ehdottomasti kaipaa ylimenokautta.

      Poista
  3. Voi mulla hajoisi pää ja ihmissuhteet jos pitäisin "ylimenokauden" ilman mitään liikuntaa, hermo alkaa kiristyä jos on kaksi päivää peräkkäin ilman treeniä :D Keventelykaudet ymmärrän hyvinkin, viikko kevyttä niin seuraavalla viikolla tekee todellakin mieli vetää treenit kovaa.

    Nuo harjoitteluvaihtelut kuulostavat tosi kiinnostavilta, pitäisikin kokeilla vaikka jotain pelkästään saliin ja voimaan keskittyvää kautta ja sen jälkeen taas juoksua, uintia ja pyöräilyä... Juoksusta olen Mika samaa mieltä, se on mahtava tapa päästä luontoon ja maisemaan sisälle, elämys voi syntyä jo pienestä iltalenkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, itsekin tykkään treenata säännöllisesti mutta kun pitää myös niitä lepopäiviä niin tarvetta ylimenokaudelle ei ole. Mutta tosiaan en treenaakaan mitään 10-20 tuntia viikossa..

      Ehdottomasti kannattaa rikkoa harjoittelun rytmiä ja kokeilla erilaisia juttuja, kyllä sen sitten huomaa mikä toimii ja mikä ei.

      Tänään täällä satoi ensilumi, mahtavaa päästä ekoille lumilenkeille!

      Poista
  4. Ylimenokaudelle käytetään aika monessa englanninkielisessä teoksessa sanaa transition phase, ja sen tarkoituksena on yhdistää kaksi harjoituskautta toisiinsa. Siirtymävaihe onkin ehkä parempi sana kuvaamaan. Harjoittelua tulisi vähentää ja uusia juttuja kokeilla. Raskaan harjoittelu- ja kisakauden jälkeen kropan täytyy saada korjata kaikki mikrovauriot ja varsinkin hermosto vaatii kunnon palautuksen. Liian lyhyt siirtymävaihe ja tehojen ylläpito saattaa johtaa ylikuntoon, joka voi pahimmillaan olla tosi pitkä juttu.

    Mutta kuten itsekin tuossa toteat, niin tämä ylimenokausi taitaa olla tarpeellinen vasta kun treenimäärät alkaa huitelemaan keskimäärin reilusti yli kymmenen viikkotunnin.

    Siirtymävaiheessakin tulisi huolehtia liikunnasta, sillä täysi liikkumattomuus heikentää terävintä kuntoa nopeasti ja saattaa hidastaa palautumista. Suunnitelmallisella, mutta keveällä, siirtymävaiheella saadaan uusi harjoitusvuosi aloittaa henkiset akut latautuneena ja täynnä motivaatiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Siirtymävaiheessa voisi olla mielekästä harrastaa sellaisia lajeja joita ei treenikaudella saa kalenteriin mahtumaan tai jotka eivät palvele parhaalla mahdollisella tavalla kisoihin ja tavoitteisiin valmistautumista.

      Tästä aiheesta on mielenkiintoista kirjoittaa lisää sitten kun itsekin juoksen yli 100 kilometrin viikkoja, siihen ei mene enää hirveän kauaa.

      Poista