Minä, Zlatan Ibrahimović.

"Välillä oli vaikeaa. Varmasti isäni ja äitini tilanne vaikutti minuun. Sisällä oli paljon paskaa, joka halusi päästä ulos. Koulu palkkasi minulle erityisopettajan. Suutuin siitä järjettömästi. Tietenkin olin häirikkö, ehkä pahin kaikista. Mutta että erityisopettaja, älkää viitsikö! Sain hyviä arvosanoja kuviksessa, englannissa, kemiassa ja fysiikassa. En minä mikään narkkari ollut. Tuskin olin vetänyt edes poskareita röökistä. Olin vain vähän levoton ja tein tyhmyyksiä."

Sain joulukuussa avovaimolta vuosipäivälahjaksi Zlatanin elämäkerran. Meidän perheessä lahjat osuu yleensä aika hyvin maaliin, niin tälläkin kertaa. Zlatan on aina ollut minusta hemmetin kiehtova hahmo. Tyyppi jota vuorotellen vihaa ja rakastaa. Vihaa, silloin kun hän pelaa keltaisessa paidassa Suomea vastaan ja rakastaa
tai ihailee - no melkein kaiken muun ajan. 

Maailmassa on aika paljon jalkapalloilijoita jotka ovat "maailman parhaita". Messi, Ronaldo ja muut. Onhan ne kieltämättä ihan hyviä pelaajia mutta eivät kovinkaan kiinnostavia ihmisiä. Zlatan on jokseenkin toista maata. Vaikka hän on syntynyt Ruotsissa niin Rosengårdin lähiö kampesi hänet hyvin toisenlaiseen maailmaan jossa jääkiekko oli aivan vieras laji ja ensimmäinen ruotsalainen elokuva katsottiin vasta parikymppisenä. Ruotsin tunnetuimmat julkkikset ja urheilijat olivat täysin tuntemattomia nimiä. Siitä huolimatta Zlatan on ehkä enemmän ruotsalainen kuin kukaan muu. Suomalaisena me aina ajattelemme että ruotsalaiset voittavat koska he ovat ylivertaisia voittajatyyppejä jotka eivät koskaan luovuta. Zlatan todisti tämän omalla tavallaan viime syksynä kun hän teki neljä (4!) maalia Englantia vastaan ja tsemppasi Ruotsin 4-0 tappiotilanteesta 4-4 tasapeliin Saksaa vastaan.

Zlatanin elämäkerta on siitä hieno opus että vaikka se kertoo jalkapalloilijasta niin se ei kerro jalkapallosta vaan elämästä. Siitä millaista on joutua todistelemaan pienestä lapsesta asti oma arvonsa. Miten tärkeää on pitää kiinni omasta identiteetistään kun junnujoukkueen pelikavereiden vanhemmat keräävät nimilistoja jotta kikkailija saadaan pois joukkueesta. Ja miten tärkeää on että valmentajina - ja kasvattajina - on ihmisiä jotka repivät nuo listat ja sanovat "painukoon helvettiin". Elämä voi olla joskus aika pienestä kiinni. Ehkä Zlatan olisi nykyään pikkurikollinen Malmössä jos hän olisi lopettanut painostuksen alla jalkapallon ja keskittynyt siihen toiseen uraansa - varasteluun. Vaikka saisi huonot kortit niin onneksi niistäkin voi joskus käynnistää hyvän pelin. 

Tottakai futis on merkittävässä asemassa. Zlatan kertoo rehellisesti ketkä valmentajat ovat asemansa auktoriteetteina ansainneet ja toisaalta niistä jotka ovat ihmisinä ja esimiehinä pikkumaisia ja rooliinsa sopimattomia. Hän mainitsee nimeltä tähtipelaajat jotka keskittyvät enemmän oman uransa kuin joukkueen etuun ja toisaalta nostaa esimerkiksi Jari Litmasen tärkeäksi roolimalliksi ja hahmoksi matkallaan supertähdeksi.

Perhe on tärkeä osanen, se joka on täynnä sekoilua, väkivaltaa ja alkoholia ja se joka on saanut miehen rauhoittumaan. Supertähtenä perheenlisäys on aika poikkeuksellinen juttu ja ruotsalainen media eroaa valtavasti suomalaisesta. Vai onkohan joku suomalainen urheilija salakuljetetttu pois synnäriltä pyykkikoriin sullottuna?

Zlatan on fiksu kaveri josta on vaikea olla pitämättä vaikka kaikkia ajatusmalleja ei hyväksyisikään. Kannattaa lukea.

"Tuolla jossain on minun kaltaisiani, nuoria tyttöjä ja poikia, jotka saavat nuhteita siitä etteivät he ole niin kuin kaikki muut. Ja totta kai niille nuhteille on usein myös aihetta. Minä uskon kuriin. Mutta se mikä minua raivostuttaa, on kaikki ne valmentajat, jotka eivät ole itse päässeet huipulle, mutta ovat silti kaikesta niin varmoja: Näin meidän pitää toimia, eikä millään muulla tavalla! Se on niin yksioikoista. Niin tyhmää! Vaihtoehtoisia tapoja on tuhansia. Ja se mikä on erilainen ja vähän nurinkurinen, on usein myös se paras tapa. Vihaan sitä kun persoonat painetaan alas. Jos minä en olisi ollut erilainen, en nyt istuisi täällä. Ja en todellakaan tarkoita sitä näin: Olkaa niin kuin minä. Yrittäkää olla Zlataneita! En todellakaan. Jokaisen täytyy valita oma tiensä, mikä ikinä se sitten onkaan. Mutta ei saatanassa pidä kirjoittaa mitään listoja tai jättää porukan ulkopuolelle vain sen takia, että sinä et ole samanlainen kuin kaikki muut."