Olen kirjoittanut paljon leuanvedosta, se on loistava liike ja yksi rakkaimmista saliharjoitteistani. Pitkä leuanveto-kirjoitukseni, Leuanveto, kuningasliike ja kuinka se tehdään , tuli ilmeisesti tarpeeseen koska sitä luettiin paljon ja se sai hyvää palautetta. Leuanvedossa on paljon hyviä puolia mutta väärin tehtynä siitä voi olla myös haittaa.
Vajaa kuukausi sitten mulla alkoi omituinen oireilu. Vasemmassa otsalohkossa tuntui paineen tunnetta aina kun menin kumaraan, makuulle tai jännitin lihaksia ponnistavassa liikkeessä. Olin ihan ulalla mistä voisi olla kyse. Menin heti tutulle urheilulääkärille. Hän ei ollut varma mistä voisi olla kyse ja ohjasi nenäkurkku-spesialistille. Hän epäili lievää otsalohkon tulehdusta mutta en ollut niin varma siitä. Mitään flunssan oireita ei oikein ollut.
Sitten muistin pari tuttua jotka olivat joskus kertoneet leuanvedon aiheuttamista ongelmista. Leuanvedon aikana tai sen jälkeen päässä oli tuntunut outoa paineen tunnetta, kuin päästä olisi katkennut verisuoni. Pelottavia tunteita ja tuntemuksia siis. Mulla ei ollut tuntunut leuanvedon aikana tuollaista joten en osannut yhdistää oireita siihen mutta juuri silloin kun nuo oireet alkoivat olin siirtynyt tekemään rekkitangolla pidempiä sarjoja yksittäisten vetojen tai leuanvetokoneessa tehtyjen sarjojen sijaan. Olisiko tämä ratkaisu?
Nuo tuttuni olivat löytäneet avun hieronnasta ja hengitystekniikan harjoittelemisesta. Ilmeisesti leuanvetosarjojen aikana koko yläkroppa jännittyy ja hengitys unohtuu jolloin syntyy ongelmia. Mulla oli tänään aika hierojalle joka tunnin ajan käsitteli ylävartalon lihaksistoa ja purki jännitystiloja. Uskon ja toivon hartaasti että tuosta olisi apua. Tuntuu ikävältä mutta olen laittanut tauolle leuanvedon siksi aikaa kun vaiva paranee ja sen syy varmistuu.
Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen että hengitystekniikka on kunnossa, ei pitkiä sarjoja joiden aikana pidätetään hengitystä. Niskahartiaseudun tulisi olla rentona niin ettei leuanvedossa nosteta olkapäitä korviin.
Vaikka tämä mun vaiva ilmeisesti kohdentuu juuri tuohon leuanvetoon niin voisin kuvitella että monessa muussakin treenissä vaiva on mahdollinen. Googlen kautta törmäsin aiheeseen nimeltä "ponnistuspäänsärky" , mun vaivallani on hieman yhteyksiä tuohon vaikka päänsärystä ei olekaan kyse vaan pienestä jomotuksesta ja paineentunteesta tietyissä kropan asennoissa. Tämä mun ongelmani pikemminkin ärsyttää kuin sattuu.
Varmuuden vuoksi olen viime viikot jättänyt kovan intervalli- ja anaerobisen harjoittelun väliin, muuten olen treenannut normaalisti niin juoksua kuin voimaharjoittelua. Toivottavasti olen kohta taas 100% iskussa eikä tarvitse miettiä miten tästä eteenpäin. Sunnuntaiurheilijakaan ei tervettä päivää näe!
Hmmm.. tosi mielenkiintoista, en ollut koskaan kuullut vastaavasta. Tosin toki huono hengitys, niska-hartiaseudun jännittäminen voi aiheuttaa kipua monissa eri liikkeissä, mutta noin hurjista oireista en ollut kyllä tietoinen. Toivottaasti pääset vaivasta eroon pian! Itselläni on taipumusta otsalohkon tulehduksiin ja oireet ovat juurikin tuollaisia (mutta lisäksi myös mm. voimakasta aamupäänsärkyä ja yleistä "huonokuntoisuutta").
VastaaPoista-Blogiton
Huonokuntoisuutta on ollut, treenatessa ei tunnu palautuvan kovinkaan hyvin ja sunnuntaina tosiaan tavalllisella lenkillä kondis romahti yhtäkkiä. Flunssaa tai päänsärkyä ei ole ollut.
PoistaVarasin ajan neurologille, katsotaan jos se keksisi jonkun paremman diagnoosin ja hoitokeinon..
Hei,
VastaaPoistaTätä sinun pari vuotta vanhaa kirjoitustasi kommentoisin. Kuinka päänsärkysi + leuanvetojesi kävi? Kirjoituksesi on ensimmäinen googletukseni tulos, jossa ongelman kuvaus kuuulostaa täysin samalta kuin minulla pian 3 kk kestänyt ongelma. Sinulla paine kylläkin tuntui otsalohkolla, minulla takaraivolla.
Itse olen yhdistänyt ongelman viime syksyn leuanvetoinnostukseeni ja kirjoituksesi vahvistaa arvelujani. Magneettikuvat päästä on otettu ja niissä kaikki ok. OMT fysioterapiassa olen käynyt jo useita kertoja ja ehkä aavistuksen apua siitä on ollut. Neurologi määräsi 1,5 kk:n Klotriptyl -kipulääkekuurin, joka yleensä tepsii kuulemma ponnistuspäänsärkyyn. Ponnistuspäänsäryksi ko. neurologi tämän diagnosoi. Lääke tuntuu helpottavan oireita, mutta ilman lääkettä kipu vielä palaa. Eilen erehdyin tekemään varovasti kolme leuanvetoa ja sen jälkeen kipu on taas voimistunut. Eli selkeästi ollaan kärsitty samasta "leuanveto-oireyhtymästä".
Voimakkaan hengityksen avulla kummartaminen alkaa olla jo mahdollista. Eli siinäkin yhdyn kirjoitukseesi, että hengitys taitaa olla tässä se avain juttu. Paine on ollut pahinta kumartaessa (esim. sukkia jalkaan laittaessa, puhumattakaan punnerrusasentoon menemisestä). Minulla paine on enimääkseen takaraivolla ja vain ja ainoastaan oikealla puolella.
Olisi kiva kuulla, kuinka sinulla homma eteni tämän kirjotuksen jälkeen. Kolmella eri alan asiantuntijalla (korva-,nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, neurologi ja OMT fyster.) tätä on selvitelty ja kaikki ovat olleet ihmeissään oireista.
Jospa tämä tästä. Googletusten mukaan n. 3-6 kk:n vaivasta on kyse... Urheilijalle aika rassaavaa odotella vaivan parantumista.
Terkuin Kati Kuopiosta
Moi Kati!
PoistaTutulta kuulostaa. Itse kävin myös kolmella lääkärillä (urheilulääkäri, korvanenäkurkku ja neurologi) sekä fysioterapeutilla. Mitään syytä ei koskaan löytynyt mutta vaiva tosiaan katosi itsekseen noin puolen vuoden kuluessa.
Myöhemmin huomasin että juuri tuona ajanjaksona nukuin huonosti, lyhyesti ja katkonaisesti. Olenkin todennut että yksi merkittävä osatekijä on ollut univaje. Edelleen silloin tällöin jos olen nukkunut joitakin päiviä huonosti saattaa tuntua tykytystä ja tuntemusta juuri tuossa tismalleen samassa kohdassa otsan vasemmalla puolella. Onneksi se ei ole enää vaivannut kroonisesti mutta hetkittäin asia on palannut mieleen.
Toivottavasti aika auttaa ja parantaa sinunkin vaivasi ellei mitään selkeää parannuskeinoa muuten löydy. Ikävä vaiva joka ainakin minua pelotti ja ihmetytti kun mielessä alkoi pyöriä aivokasvaimet ja muut. Neurologi tosin rauhoitteli että tämän tyyppisessä vaivassa melkein aina oireilu johtuu esimerkiksi niskahartiaseudun jumeista eikä varsinaisesti pään sisäisistä asioista.
Nykyään leuanveto sujuu ilman ongelmia, pidän peukkuja että pääset itsekin kohta taas liikkumaan ilman rajoitteita! Tsemppiä!
Moi Mika,
Poistakiva, että vastasit viestiini - kiitos! Pitkäkestoinen oli näköjään sinullakin ko. vaiva. Voin siis hyvin unohtaa leuanvetotangon oviaukossamme vielä piiitkäksi aikaa... Onneksi vaiva ei estä lainkaan juoksua, hiihtoa tai uintia. Vaivan läsnäolon huomaan aina silloin, kun kumarrun laittamaan esim. puhelimen laturin pistokkeeseen lattian rajaan, tai erehdyn kokeilemaan punnerrusasentoa tms... Muuten pärjäillään :) Särkylääkkeen avulla voi siis tuudittautua kuvitelmaan, että vaiva on helpottamassa ;).
Nyt kun magneettikuvissa ei todettu mitään poikkeavaa, uskallan jo urheilla ilman huolta. Kuvausta ennen ajatukset tosiaan pyörivät kaikissa niissä pahimmissa vaihtoehdoissa, aivokasvaimista lähtien.
Tuo uniasia onkin mielenkiintoinen. Itse olen myös nukkunut nyt harvinaisen katkonaisesti. Kumpiko lie syy ja kumpi seuraus?
Nyt meitä on ainakin kaksi, jotka osataan yhdistää tällainen paineentunne päässä kumartaessa mahd. leuanvetobuumiin :)! Osataan neuvoa ja varoittaa muita. Hyvä kuulla, että sinulla vaiva meni ohi, vaikkakin hitaasti. Eiköhän tämä mene joskus ohi minullakin. Hiihtäessä hartioihin tulee ainakin hyvää liikettä, joten jospa se toimisi hoitokeinona.
Hyviä treenejä sinne!
T. Kati
Itsellä tuossa huhtikuun alkuviikolla ikäänkuin napsahti ohimolla fyysisen pinnistyksen aikana jokin(?), joka aiheutti suoraan 3 päiväksi pääkivun ohimon seudulle oikealle puolelle. Siitä hieman laannuttuaan kipuilua on ollut tähän päivään asti, ja kipu laukeaa uudestaan aina fyysisen ponnistuksen yhteydessä. Usein kipu alkaa uudestaan samaisen ohimon kohdalta ja leviää paineentunteeksi koko päähän.
VastaaPoistaPäässä on hirmuinen paineentunne aika ajoin ja pahimmillaan huimauskin liittyy oirekirjoon mukaan. Ero "entiseen" elämään on huikea, en miltei koskaan ole kärsinyt aiemmin pääkivuista. En käytä minkäänlaisia lääkkeitä jne.
Lääkärissä olen käynyt kaksi kertaa, mitään diagnoosia tai lääkitystä ole saanut, myöskään mitään tutkimuksia ei ole tehty. Epäilen että ikäni vuoksi minua ei oteta tosissaan eikä osata ajatella että nuorikin ihminen voi sairastua vakavasti. Tuntuu kuin minua pidettäisiin luulosairaana kun olen yrittänyt vakuuttaa että oireet ovat todellisia ja jatkuvia.
Mitä tämä voisi olla? Ja tärkeintä, pääseekö tästä eroon? Ter. Mies 30V.