maanantai 4. helmikuuta 2013

Crossfit Winter War - Suomen kovakuntoisimmat koolla.

Tässä blogissa olen useasti sivunnut crossfitiä. Se on äärimmäistä urheilua, vähän kuin voima- ja lihaskuntoharjoittelun ultra-juoksua. Siis juuri sellaista touhua jota rakastan. Vaikka en lajia itse harrastakaan, olen ottanut siitä paljon vaikutteita omaan tekemiseeni ja seuraan tarkkaan mitä sen piirissä tapahtuu. Oltiin paikalla crossfitin ensimmäisissä SM-kisoissa vuosi sitten koko perheen voimin ja tällä kertaa pikkujannu onnistuttiin sumplimaan hoitoon ja päästiin keskittymään tämän vuoden kisoihin ihan kunnolla. Crossfit SM 2013 käytiin Tampereella viime lauantaina ja tapahtuman virallisena nimenä oli Crossfit Winter War 2013.


Kuten isoissa crossfit-kisoissa aina, kilpailijoiden urakka on pitkä. Päivä alkoi klo 7 urheilijoiden ilmoittautumisella ja ensimmäinen laji oli vuorossa jo klo 8.30. Toinen laji oli klo 10, kolmas 12.45, neljäs 14.15, viides 16.30 ja suuri finaalilaji klo 18. Näissä karkeloissa kestävyys, palautuminen ja oikeanlainen nesteytys ja ravinto joutuu siis todellakin koetukselle kun pitää pystyä parhaimpaansa 10 tunnin ajan. Me ehdittiin Tampereelle parin tunnin ajomatkan jälkeen noin klo 12 ja ehdittiin vähän tutustua Crossfit 33100-saliin ennen kuin kolmas laji olisi alkamassa.

Päivän startannut eka laji oli ollut kolmen liikkeen yhdistelmä:

9 x Burpee box over käsien irroituksella 60cm/50cm
12 x Chest to bar/Leuanveto
15 x Kahvakuulasving 32kg/24kg

Kolme kierrosta, aikaraja 7 minuuttia. Mikko Aronpää oli ykkönen, 4 minuuttia 15 sekuntia ja naisissa paras oli Essi Koskinen, 4 minuuttia 45 sekuntia.

Toinen laji oli ollut tempauksien ja soudun rankka yhdistelmä:

10 Tempausta riipusta 60kg/35kg
 2000m soutu

 10 Tempausta riipusta 60kg/35kg

Miehillä oli aikaa käytössä 13 minuuttia, naisilla 15. Tämä oli snadisti helpompaa kuin avauslaji jonka pystyi tekemään loppuun asti 7 naiskilpailijaa, kun tässä toisessa lajissa viimeisetkin tempaukset ehti tekemään 20 naista. Essi Koskinen oli tässäkin lajissa paras nainen, miehissä Jussi Mutikainen oli ykkönen ja Aronpää kakkonen.

Kolmas laji ehdittiin siis näkemään omin silmin. Vuorossa oli täysin erityyppinen, puhtaasti tekniikkaa, koordinaatiokykyä ja (an)aerobista kuntoa mittaava laji. Kolme minuuttia tuplanaruhyppyjä. Järjestäjät olivat jo etukäteen varoittaneet kilpailijoita että tällaistakin saattaa olla luvassa ja kaikilla oli omat narut mukana. Näissä tuloksissa olikin jo aika paljon hajontaa. Miesten sarjassa Matti Knaapi hyppi järjettömät 359 kertaa, yli 80 kertaa enemmän kuin toiseksi eniten hyppinyt. Keskivertotulos oli reilut 200 hyppyä. Naisissa paras oli Emilia Leppänen, 269 hyppyä, mikä olisi riittänyt viidenteen sijaan miesten skabassa. Muutenkin tämä oli laji jossa erot miesten ja naisten välillä olivat hyvin pieniä, nimittäin myös naiset hyppivät keskimäärin noin 200 kertaa.

Tässä vaiheessa oli selvää että hallitsevat suomenmestarit, Mikko Aronpää ja Essi Koskinen, olisivat lähellä uusia tittelinsä. Varsinkin Mikolla oli iso kaula kaikkiin muihin kilpailijoihin.

Neljäs laji oli yksi hienoimpia urheiluskaboja jota olen ikinä todistanut, ja olen kyllä elämässäni nähnyt aika monta erilaista kilpailua ja urheilutapahtumaa. Järjestäjät alkoivat rullata saliin levytankoja yksi kerrallaan. Lopulta tankoja oli kymmenen ja kaikissa oli eri painot. Kaikki selailivat kännyköillään tapahtuman nettisivuja ja kohta sinne ilmestyikin tarkemmat tiedot. Clean & Jerk ladder, siis työntönostoja sarjassa. Jokaisella kilpailijalla olisi 50 sekuntia aikaa saada tanko työnnettyä ylös suorille käsille jonka jälkeen olisi 10 sekuntia lepoa. Sen jälkeen tulisi siirtyä seuraavan, painavamman tangon kimppuun ja taas olisi 50 sekuntia aikaa. Jos tanko ei nouse, kilpailijan pitää tehdä tasajalkahyppyjä tangon yli mahdollsimman paljon.


Naisten tangoissa oli painoa: 40, 50, 55, 60, 65, 70, 75, 80, 85 ja 90 kg. Miehillä 70, 80, 90, 100, 105, 110, 115, 120, 125 ja 130 kg. Kilpailijat tulivat areenalle käännetyssä järjestyksessä, ensin naiset sija 32. sitten sija 31. jne. Tämä oli todella hieno tapa päästä paremmin käsitykseen siitä kuka on kuka ja bongata tuttuja urheilijoita. Ja oli erittäin hienon näköistä kun kaiuttimista kuului minuutin välein komento KIERTO ja kilpailijat siirtyivät aina seuraavan tangon luo ja nostivat ne samaan aikaan ylös. Yleisöä oli paljon, ehkä noin tuhat, ja fiilis todellakin katossa.

Miehistä kolme pystyi työntämään jokaisen painon ylös, Aronpää, Mutikainen ja Mikko Ojala. Naisissa kukaan ei päässyt sarjaa aivan loppuun asti mutta Saara Laaksosen 80kg ja Emilia Leppäsen ja Essi Koskisen 75kg olivat hienoja tuloksia raastavan kisapäivän tiimellyksessä. Näillä tuloksilla oltaisiin mukana kilpailemassa crossfitin lisäksi myös painonnoston SM-kisoissa.

Tuon neljännen lajin jälkeen puolet kilpailijoista tiputettiin pois ja 16 parasta miestä ja naista jatkoi urakkaansa viidennessä lajissa joka oli jälleen todella haastava.

9 min AMRAP (as many rounds as possible, niin monta kierrosta kuin ehtii)

10 Tempaus käsipainolla vuorokäsin 25kg/15kg
20m Farmarikävely 2x20kg/2x10kg
10/5 Käsilläseisontapunnerrus

Farmarikävely suoritettiin umpinaisella levypainolla, perinteistä kahvaotetta ei siis ollut mahdollista ottaa vaan kiekosta piti puristaa pelkillä sormilla pitävä ote. Käsinseisontapunnerruksissa naiset saivat helpottaa liikettä ponnistamalla jaloilla ylöspäin, miesten piti tehdä liike ilman helpotuksia suorin vartaloin. Kisan kaksi parasta naista olivat tässäkin lajissa omalla tasollaan, Essi Koskinen teki hurjat 143 toistoa ja Saara Laaksonen 135. Miehissä nuori Jonne Koski otti ainoan lajivoittonsa, 116 toistoa, Mikko Aronpään jäädessä toiseksi 115 toistolla. Eroja alkoi syntyi, muutamilla miehillä ja naisilla oli vaikeuksia saada yksittäisiäkin punnerruksia kuosiin tuomareiden tarkan valvonnan alla samalla kun parhaat tekivät niitä hurjalla temmolla. Vuosi sitten Porissa järjestyissä kisoissa koko porukasta vain muutama kilpailija pystyi tekemään edes yhden käsinseisontapunnerruksen! Kehitys on ollut monilla huimaa.

Tuo 9 minuutin AMRAP oli tavallaan semifinaali ja viimeinen oljenkorsi hilata itsensä kymmenen parhaan joukkoon. 10 parasta miestä ja naista pääsi mukaan finaalilajiin ja olivat niitä jotka pystyivät lopulta pitämään itsensä koko rankan päivän kisassa mukana. Todella ison hatunnoston arvoinen suoritus.

Finaalia odotellessa alkoi selvitä miten hurjasta ja eeppisestä loppuhuipennuksesta olisi kyse kun järjestäjät irrottivat salin kattoon kiinnettyjä voimistelurenkaita ja kiipeilyköysiä ja rullasivat esiin isoilla levyillä lastattuja tankoja. Tämä tulisi olemaan kovin Suomessa koskaan nähty crossfit-harjoitus.

15 minuutin aikaraja

10/5 muscle-up renkailla (voimaveto ala-asennosta yläasentoon)
10 Maastaveto 150kg/90kg
 20 Varpaat tankoon

 2 Köysikiipeily
 10 Etukyykky 100/60kg
20 Varpaat tankoon
 
2 Köysikiipeily
 10 Tempausvalakyykky 80kg/40kg
 20 Varpaat tankoon
 
2 Köysikiipeily
 5/3 muscle-up renkailla

Huh huh! Tämä laji todellakin jakoi mielipiteitä, monen mielestä tämä oli jopa liiankin rankka koitos. Varsinkin aloitus, voimavedot, osoittautuivat erityisesti naisille liian haastaviksi. Pikkufinaalissa kilpailleista naisista, sijoilta 6. - 10. , vain yksi pystyi tekemään kaikki viisi voimavetoa ja pääsi jatkamaan muihin lajeihin. Yleisö, tuomarit ja itse kilpailija olivat aivan pähkinöissään. Ja niin minäkin.

Pikkufinaalin suuri sankari, Anni Nippala
Naisten isossa finaalissa viidestä kilpailijasta kolme pystyi suorittamaan muscle-upit ja etenemään pitkälle harjoituksessa ennen aikarajaa. He olivat lopulta kolme palkintopallille noussutta hurjaa naista: Essi Koskinen, Saara Laaksonen, Ulrika Nieminen.

 

Hopeamitalisti Mikko Ojala ja valakyykky 80kg
Miehille muscle-upit eivät olleet yhtä ylivoimainen haaste ja pitkällä radalla nähtiin komeaa taistelua. Lopulta Mikko Aronpää, Suomen selkeä ykkös-crossfittaaja, oli ainoa joka ehti loppuun asti.

Suomen kovimmat mimmit ja jätkät availemassa palautusjuomiaan
Päivä oli loistava näytös siitä mitä kovalla treenaamisella, työllä ja itseensä uskomisella on mahdollista saavuttaa. Vaikea uskoa että kukaan yleisöstä lähti pois paikalta ilman suurta motivaatiota treenaamista kohtaan.

Kun saavuttiin kisapaikalle, bongattiin eräs tuttu vuosien takaa. Ihmettelin vähän että miksi hän on paikalla, hän kun vihasi kaikkea liikuntaa ja urheilua. En ollut kuullut hänestä mitään varmaan 5-6 vuoteen. Ei hän ollut katsomassa kisoja, hän oli kilpailemassa suomenmestaruudesta. Tämä blogi on syntynyt ajatuksesta että kaikki on mahdollista kunhan vain halu ja palo tekemiseen on olemassa. Tämä oli jälleen yksi esimerkki siitä.

Vaikka crossfit on mulle hyvin tuttu asia jo vuosien ajalta niin esimerkiksi AMRAP-harjoituksia en ole koskaan tehnyt... kunnes.. Tänään oli ensimmäinen ja lisää on varmasti luvassa ;)

Suuri kiitos muulle yleisölle, järjestäjille ja ennen kaikkea kilpailijoille! Mahtava päivä. Yle oli paikalla kuvaamassa kilpailuja ja juttu nähdään tiistaina 5.2. klo 21 Yle Femin Sportmagasinetissa.

6 kommenttia:

  1. Kiva, että bongasit! Ja hieno postaus, oot saanu aikaiseksi kattavan tekstin. Urheilutapahtuma oli uskomaton ja samaa mieltä tuosta neljännestä lajista! Kiinnostaako sua kilpaileminen? Itse taisin pienen päätöksen tänään tehdä.. :)

    x Steffi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on niin paljon unelmia ja tavoitteita liikuntaan ja treenaamiseen liittyen että.. kai sinne vielä joku crossfit-haavekin mahtuu :) Crossfitin MM-kisoissa, Gameseissa, on oma sarja mm. yli 60-vuotiaille kilpailijoille. Ehkä skippaan nämä Suomen touhut ja kisaan siellä sitten 30 vuoden päästä kun on treeniä kunnolla alla!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitti. Hyvää duunia CF33100-porukalta!

      Poista
  3. Vähän myöhässä, mutta kiitos hyvästä tekstistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Mikko, mahtavat kisat. Vähän jo jännittää missä kisataan 2014!

      Poista