perjantai 15. helmikuuta 2013

Huono lenkkeilysää? Hyvä!

Eilinen teema jatkuu: nyt pohditaan miten lenkkeilyssä perinteisesti mielen matalaksi saava asia voikin olla hyvä juttu. Kyse on tietysti säästä.


Lenkkeily kehittää pääsääntöisesti kahta asiaa: fyysistä kuntoa ja henkistä kestävyyttä. Juoksulenkin pituus ja vauhti ratkaisee sen millä tavalla juoksukunto kehittyy, hidas ja pitkä lenkki kehittää kestävyyskuntoa ja nopea ja vauhdikas nopeusominaisuuksia ja vauhtikestävyyttä. Henkinen kestävyys kasvaa lenkin pituuden mukana. Moni jaksaisi kyllä kuntonsa puolesta juosta kymmenen kilometrin sijaan vaikka viisitoista mutta ei huvita, se on niin tylsää touhua. Mitä pidemmälle huvittaa juosta, sitä parempi henkinen kestävyys.

Näiden kahden ominaisuuden lisäksi lenkkeilemällä voi kehittää myös kolmatta kestävyysjuoksun osa-aluetta: Sisua. Ennemmin tai myöhemmin kestävyysjuoksija joutuu kaivamaan sisältään viimeisetkin sisun rippeet päästäkseen maaliin. Ehkä juoksutrikoot hiertää reidet verille tai huoltopisteellä tankattu urheilujuoma pistää vatsan sekaisin. Tai tapahtuu jotain muuta. Silloin mitataan sisu ja katsotaan riittääkö kantti hoitaa homma loppuun ja ilmestyä maaliviivalle.


Vaikka tykkään valmistautua kaikenlaisiin tilanteisiin niin tahallani en pue lenkille hankaavia housuja tai juo pullollista stydiä juomaa ennen lenkkiä jotta olisin valmentautunut sellaiseen. Myöskään vammojen kanssa ei kannata leikkiä, kipeän polven kanssa ei lähdetä lenkille kasvattamaan sisua! Sen sijaan sää on oiva leikkikumppani. Yleensä monilla on tapana kurkata ikkunasta onko hyvä lenkkeilypäivä vai ei. Jos sataa, en mene. Jos tuulee, ei sittenkään. Nopeasti voi käydä niin että niitä hyviä lenkkisäitä ei ole koskaan. Suomi ei onneksi ole mikään Englanti jossa sataa 343 päivänä vuodessa mutta ei myöskään mikään paratiisisaari. Viileä ja lyhyt kesä, tuulinen ja sateinen syksy, ankaran kylmä tai loskainen ja liukas talvi ja kevät joka saattaa olla talvisen liukas vielä vappuna. Sään kanssa ei kannata ryhtyä rettelöimään, on paras hyväksyä tosiasiat ja ottaa vastaan mitä tulee!

Jos ilmoittaudut johonkin juoksutapahtumaan niin silloinkin sää voi olla mitä tahansa. Vatsa on kipeä muutenkin jännityksestä kun eka puolimaraton tai maraton lähestyy eikä silloin kannata ottaa ylimääräistä stressiä säästä. Jos on juossut kaikenlaisissa keleissä treenilenkeillä niin ei kisapäivänäkään kohtaa mitään ylitsepääsemätöntä. Päinvastoin - jos on juossut paljon sateessa niin siitä saa valtavasti itseluottamusta, "en tiedä noista muista mutta tämä on minun kelini!"


Sää on paitsi hyvä keino testata ja kasvattaa omaa sisukkuuttaan niin myös mukava piristys. Jos kuukaudesta ja vuodesta toiseen kipittelee samoja polkuja ja katuja niin vaihtelevat sääolot tuovat niihin valtavasti lisämaustetta. En minä muista jotain yksittäistä lenkkiä kivassa kesäsäässä. Minä muistan ne syksyn kuralenkit maastopoluilla kun olin vyötäröön asti mudan peitossa tai ekat juoksulenkkini talvella 2010-2011 - -15C ja lumimyrsky!

Ukkosella tai kovassa myrskyssä jokainen kantaa tietysti vastuun omista valinnoistaan ja siitä haluaako osallistua epäonnen lottoon jossa joka 15 miljoonas arpa voittaa päälle kaatunen puun tai iskun salamasta.


Liukkauden kanssakaan ei tietysti kannata pelleillä. Nyt on taas päivällä nollakelejä ja yöllä pakkasta joten jäätä on joka paikassa ja se on aika viekas kumppani. Vuoden eka lenkkini oli juuri tällaisella nollakelillä, illan pimeydessä, vesisateessa, liukkaalla polulla. En nähnyt yhtään mitään ja meinasin törmätä pari kertaa muihin kävelijöihin jotka ilmestyivät eteeni kuin tyhjästä. Kyllä se polku siinä koko ajan meni mutta ajan ja paikantaju katosi kokonaan kun naama oli jonkinlaisessa hullun virneessä kun ei tiennyt onko tämä mielisairasta vai hauskaa. Fiilis oli kuin olisi siirtänyt juoksumaton pimeään kylpyhuoneeseen suihkun alle - silmiä vain ei voisi ummistaa ettei putoaisi ojaan. Mahtava lenkki!


Moni on varmaan sitä mieltä että Suomessa on usein huono lenkkeilysää. Asia on kääntynyt omalla ajattelutavallani päälaelleen - mun mielestä aina on aika perus-hyvä sää. Viime vuonna juoksin 116 lenkkiä ja niistä ehkä viidessä satoi. Yleensä niin vähän ettei sitä edes oikein huomannut.. Murheensa kullakin?

2 kommenttia: