Maanantaista 21.8. - sunnuntaihin 3.9. tein 11 harjoitusta 14 päivässä. Parempaa ja energisempää tekemistä kuin yli puoleen vuoteen. Tiesin että tämä viikko olisikin haastavampi ja liikuntaan riittäisi aikaa vain satunnaisesti, pienissä pätkissä siellä täällä. Kalenterissa oli paljon kivoja juttuja mutta aina tapahtuu jotain yllättävääkin.
Illalla voimistuvaa, aamulla heikkenevää tuulta. Matalapainetta, korkeapainetta. Sadekuuroja, enimmäkseen hyvää näkyvyyttä. Sumua. Pimeyskin tulee vääjäämättä. Toivottavasti Bengtskärissä on valot päällä.
Säästä on helppo puhua, mutta se on kovin sattumanvarainen luonnonlaki. Tärkeämpää olisi puhua henkisen ilmaston kylmyydestä, siihen voimme vaikuttaa enemmän kuin ilmakehään.
Maanantai oli ihan tavallinen maanantai. Aamutoimia, kouluun ja töihin lähtöä. Olin ollut koko viikonlopun huolissani yhdestä läheisimmästä ystävästäni. Maanantaiaamuna viestien sävy muuttui vieläkin synkemmäksi. Jossain aamutoimien ja töiden välissä, soitin hänelle, käskin ulos asunnostaan, kävin hakemassa ja vein hoitoon. Niinhän jokainen ihminen joka välittää läheisistään tekee, vie turvaan ja auttaa. Jokainen tarvitsee apua joskus, mitä enemmän elämme, koemme ja tunnemme, sitä valmiimpia meidän pitäisi olla näkemään toisen hätä, ojentamaan käsi tai vaikka halaamaan. Silloin harjoituspäiväkirjoilla tai treenisuunnitelmilla ei ole merkitystä.
Tein eilen puolikkaan painonnostotreenin, äsken juoksin lounastunnilla kolme kilsaa. Elämäni seuraava ultramatka on jo lähellä ja elämä, se se vasta onkin ultramatka.
Kohdataan huoltopisteillä, voidaan puhua muustakin kuin säästä. Kun mulla vauhti hidastuu, voin olla sun peesissä. Kun virkistyn ja sulle tulee heikompi hetki, voin olla majakka. Yhdessä me selvitään kyllä.
3310 / 5000
Elämä. Kaikissa väreissään, välillä niin raskas, välillä niin kevyt.
VastaaPoista..ja tiedätkö Mika, se mitä teit, ei jokainen niin tee. Ystäväsi on onnekas, kun hänellä on sinut. Ystävä, joka kulkee pimeimmälläkin polulla rinnalla, ojentaa auttavan käden maahan tuupertuneelle.
Voimia.
Kiitos Satu <3
PoistaMika - olet yksi vilpittömästi lämminsydämmisimmistä ihmisistä jonka tunnen. Ja tarkoitan tätä oikeasti ilman mitään sellaista "hehkutan sinua blogissasi" höpinää. Olet selkeästikin herkkä aistimaan ihmisten avuntarvetta ja osaat tarttua myös toimeen. Jokainen joka saa tuollaisen ystävän, on tosi onnekas. Tiedäthän sen? Tai tiedä se :D
VastaaPoistaMä olen kelaillut oman blogin kanssa tässä nyt kesän ja varsinkin tämän syksyn edes taas. On ollut niin ristiriitainen kesä ja syksy. Toisaalta täynnä onnen hetkiä ja toisaalta ihan hirmu raskasta. Vedän itseni kanssa unna junnaa sen kanssa, että mitä kaikkea voin/haluan blogiini kirjoittaa. Toisaalta haluaisin kirjoittaa rehellisesti vaikeistakin asioista ja toisaalta haluaisin pitää tietyt asiat ominani. Ja sitten kun jätän asioita kertomatta, kelaan sitä että annanko virheellisesti ulospäin sellaista pintakiiltoista kuvaa. Kun sellaista blogia en halua kirjoittaa. Sitten olen jotenkin jumissa, enkä ole saanut enää kirjoitettua oikein mitään. Yritän miettiä oikeaa suuntaa jatkaa.
Mutta tämän sinun blogisi osalta toivon, että jatkat edelleen. Toivon oikein kovasti. Tämä on tosi tärkeä blogi minulle. Ja varmasti tosi monelle muullekin. <3
Tää kommentti nyt vähän pysähdytti eikä oikein tiedä mitä sanois tai tekis. Tähän pitäis jotenkin nyt vastata pitkästi ja tyhjentävästi mutta en nyt oikein osaa. En osannut odottaa tätä tähän aamuun. Hetken tauon jälkeen vähän hymyilyttää.
PoistaToivottavasti sinäkin löydät oikean tavan ilmaista itseäsi, on se sitten julkinen blogi tai vaikka ruutupaperivihko. Ja upea blogisi saisi kuitenkin jonkinlaisen ansaitsemansa jatkon.
Kiitos kaikesta, frendi :) <3
Ei tarvi sanoa tai tehdä mitään :) Hyvä, jos onnistuin pysäyttämään ja vielä parempaa, jos sain sut hymyilemään :)
PoistaKäyn kamppailua tässä, miten jatkan blogiani. Kirjoittaminen on rakas harrastus, mutta kaikkein parasta on ollut ne ihmiset, joita tää blogimaailma on elämääni tuonut. Osaa en ole edes tavannut livenä (niinkuin tuossa yllä kommentoiva Satu) ja silti näistä ihmisistä on tullut tärkeitä. Sellaisia, joille toivoo kaikkea hyvää ja jotka inspiroi ja saa ajattelemaan, pohtimaan ja kyseenalaistamaan. Ja sellaisia jotka saa hymyilemään :) Olisi mahdotonta lopettaa. Pitää vain löytää uusi suunta ja jatkaa.
Kiitos Mika <3